9.12.1982

Jutussa, jossa virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta varomattomuudesta liikenteessä, A oli vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kihlakunnanoikeudessa.
Syyte A:ta vastaan hylättiin ja B tuomittiin yksin rangaistukseen varomattomuudesta liikenteessä.

Pääsääntöisesti A:lla ei ollut oikeutta saada B:ltä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeudessa (KKO 1958 II 107). Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetusta laista ilmenevän oikeusohjeen mukaan syylliseksi todettu vastaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan hänen syyllisyytensä selvittämiseksi tarpeellisen todistelun kohtuulliset kustannukset. Sen vuoksi ja koska A:n todistajiksi nimeämien henkilöiden kuuleminen oli ollut tarpeen yhteenajon selvittämiseksi sekä koska näiden todistajien palkkioiden yhteismäärää 1.200 markkaa oli syyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen liittyvien taloudellisten seuraamusten merkitys huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena, A:lla oli sanotusta pääsäännöstä huolimatta oikeus saada B:ltä korvaus oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeudessa mainitun todistajainpalkkioiden määrän osalta.

Lainvoimainen