18.11.1982

A, jonka työsopimuksen työnantajan konkurssipesän konkurssihallinto oli konkurssin alkamisen jälkeen TSL 41 §:n 1 mom:n nojalla irtisanonut, oli työnantajan konkurssissa valvonut irtisanomisajan palkkaa työsopimuksessa sovitulta irtisanomisajalta, 6 kuukaudelta, jolloin vähennyksenä saatiin ottaa huomioon, että konkurssipesän velkana oli maksettu irtisanomisajan palkkaa 14 päivän ajalta, työpalkalle kuuluvin etuoikeuksin.
RO oli, saatavan käytyä riitaiseksi, osoittanut A:n eri oikeudenkäynnissä näyttämään toteen saatavansa. Koska TSL 41 §:n 1 mom:n mukaan työnantajan joutuessa konkurssitilaan työsopimus voitiin molemmin puolin irtisanoa päättymään 14 päivän kuluessa irtisanomisesta, vaikka irtisanomisaika olisi pitempi, eikä konkurssivelallinen, kun hän ei ollut ennen konkurssin alkua irtisanonut A:n työsopimusta, ollut ollut velvollinen suorittamaan työsopimuksessa sovittua irtisanomisajan palkkaa, A:n saatavan vahvistamista koskeva kanne hylättiin.

Eero Lyytikäinen: Palkkaturvasäännöstö. Käytännön konkurssioikeutta II. Lakimiesliiton koulutuskeskuksen julkaisusarja n:o 18, 1976, s. 92 ja 93

Ks. myös Teuvo Kallio: Työsopimuksen irtisanomisperusteista, s. 50 ja 51.

KKO:n ratkaisu:

Päätös n:o 2036, A:18.5.1983: ei valituslupaa.