30.12.1982

Konkurssivelallinen A oli jäänyt omistamiensa puhelinyhdistyksen jäsenkirjojen edellyttämien puhelinliittymien kautta tapahtuneista puheluista velkaa puhelinyhdistys B:lle, jonka sääntöjen mukaan yhdistyksen jäsenkirjan sai siirtää toiselle henkilölle edellytyksin, että siirron saajalla olevat yhdistykselle kuuluvat maksut oli maksettu. Ollakseen yhdistystä sitova oli siirto lisäksi merkittävä jäsenkirjaan ja tämä oli esitettävä yhdistyksen toimistossa kirjoihin merkittäväksi sekä mikäli siirtäjällä oli jäsenkirjan siirron tapahtuessa yhdistykselle maksuja suorittamatta, oli ne ensin maksettava, jotta uusi omistaja saisi nauttia jäsenkirjan tuottamia etuja.
B:n kieltäydyttyä sääntöihinsä vedoten hyväksymästä jäsenkirjojen siirtoa luovutuksen saajalle niin kauan kuin yhdistykselle kuuluvat maksut olivat suorittamatta, RO A:n konkurssipesän kanteesta, koska puhelumaksujen maksamisen asettaminen jäsenkirjojen siirtojen edellytykseksi johtaisi siihen, että yhdistys saavuttaisi muihin velkojiin nähden lakiin perustumattoman etuoikeuden maksun saantiin, vahvisti, ettei B:llä konkurssipesän siirtäessä jäsenkirjat toiselle ollut oikeutta kieltäytyä merkitsemästä siirtoa kirjoihinsa eikä liittämästä puhelimia puhelinverkkoon sillä perusteella, että edellä tarkoitettuja puhelinmaksuja oli maksamatta, eikä myöskään periä niihin perustuvia saataviaan siirron saajilta.

HO, katsoen B:n sääntöjen olevan päteviä ja voimassa myös yhdistyksen jäsenen jouduttua konkurssiin, kumosi RO:n päätöksen ja hylkäsi kanteen. (Ään.)

Ks. KKO n:o 526, A:5.2.1981, KKO:1981-II-100.

Vrt. KKO:1977-II-32, KKO:1936-I-63.

Tauvo: Konkurssipesän hoitoon liittyviä ongelmia.
Käytännön konkurssioikeutta II. Lakimiesliiton koulutuskeskuksen julkaisusarja n:o 18, 1976, s. 118

DL 1977, oik.tap., s. 17-22 (jossa kommentoinut Mikko Tulokas)

Havansi: Panttioikeus osakkeeseen I, 1979, s. 271-273,
278-279, 301 ja 304-305

KKO:n ratkaisu:

Tuomio n:o 4206/83, A:3.5.1984, KKO:1984-II-73

Puhelinyhdistyksen jäsen oli ennen konkurssinsa alkua jättänyt puhelinmaksuja maksamatta. Yhdistys oli valvonut tämän saatavansa jäsenen konkurssissa ja vedoten sääntöjensä määräykseen, jonka mukaan jäsenkirjan siirron hyväksyminen ja siirronsaajan puhelimen liittäminen puhelinverkkoon edellytti, että siirtäjän maksut yhdistykselle oli suoritettu, ilmoittanut konkurssipesälle, ettei se hyväksynyt kysymyksessä olevien jäsenkirjojen siirtoa ennen kuin puhelinmaksut oli suoritettu.
Jäsenellä, joka erosi puhelinyhdistyksestä, ei sääntöjen mukaan ollut oikeutta saada suorittamiaan maksuja takaisin eikä

jäsenkirjan omistaminen muutoinkaan perustunut jäsenelle yhdistykseen kohdistuvaa saamisoikeutta. Jäsenellä ei näin ollen ollut yhdistykseltä saatavaa, jota yhdistys olisi voinut kuitata puhelinmaksusaatavillaan. Kun puhelinmaksujen suorittamisen asettaminen jäsenkirjojen siirron hyväksymisen edellytykseksi olisi johtanut siihen, että yhdistys olisi saanut muihin konkurssipesän velkojiin nähden lakiin perustumattoman etuoikeuden maksuun konkurssipesän varoista, konkurssipesän kanteesta vahvistettiin, ettei puhelinyhdistyksellä ollut oikeutta kieltäytyä hyväksymästä jäsenkirjojen siirtoa eikä liittämästä puhelimia puhelinverkkoon sillä perusteella, ettei siirtäjän puhelinmaksuja ollut suoritettu, eikä periä sanottuja puhelinmaksuja siirronsaajilta.