13.11.1981

Avioliiton ulkopuolella vuonna 1973 syntyneen lapsen äiti A oli vuonna 1974 muuttanut A:n ja lapsen isän B:n kodista, jolloin lapsi oli jäänyt B:n hoidettavaksi. Vuonna 1975 A ja sosiaalilautakunta olivat sopineet lapsen luovuttamisesta lautakunnan huostaan, minkä jälkeen lautakunta oli sijoittanut lapsen B:n ja tämän puolison C:n kotiin, jossa lapsi edelleen asui. Mentyään naimisiin A oli vuodesta 1976 lähtien jatkuvasti vaatinut lapsen luovuttamista itselleen, siinä kuitenkaan onnistumatta, vaikkei ollut ilmennyt seikkoja, jotka olisivat osoittaneet että A oli sopimaton lapsen hoitajaksi.
Vuonna 1981 C pyysi tuomioistuimen vahvistusta ottaakseen lapsen ottolapsekseen, jota pyyntöä A vastusti. Vaikkakin lapseksiottaminen saattoi olla lapsen edun mukaista hovioikeus, koska A oli lapsen holhooja ja lapsen huolto kuului hänelle ja A oli todettu sopivaksi lapsen holhoojaksi, sekä ottaen huomioon, että A oli vuodesta 1976 lähtien vaatinut lapsen luovuttamista itselleen, katsoi, ettei ollut olemassa lapseksiottamisesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä vahvistaa lapseksiottamista vastoin A:n tahtoa. (Ään.)

Läsnä: Saxén - Schrey - Onninen (apuj.+erim.) Esittelijä: Jaakkola

KKO:n ratkaisu:

Päätös n:o 408/27.1.1982: ei valituslupaa