17.11.1981

Virallinen syyttäjä oli RO:ssa lausunut, että A oli, anastettuaan itselleen löytämänsä B:lle kuuluneen Postipankin säästökirjan, jossa ei ollut ollut varojen tililtä nostamista rajoittavaa ehtoa, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, esittämällä säästökirjan ja esiintymällä B:nä erehdyttänyt Postipankin konttorin henkilökunnan luovuttamaan hänelle tililtä rahasumman, jonka hän oli nostokuittiin kuitannut B:n nimellä, ja siten aiheuttanut B:lle rahan tappion sekä eräässä postitoimipaikassa esittänyt virkailijalle saman säästökirjan ja 500 markan määrälle kirjoittamansa nostokuitin, johon kuittaukseksi hän oli kirjoittanut B:n nimen, mutta virkailijan ryhdyttyä tarkistamaan hänen henkilöllisyyttään poistunut rahoja nostamatta. Näillä perusteilla syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen, paitsi löytötavaran kavaltamisesta, jatketusta rikoksesta, joka käsitti petoksen ja petoksen yrityksen.

RO:n tuomittua A:n rangaistukseen löytötavaran kavaltamisesta mutta hylättyä syytteen muulta osalta sillä perusteella, ettei varojen nostoa ja nostoyritystä ollut luettava A:n syyksi löytötavaran kavaltamisesta erillisinä rikollisina tekoina, HO syyttäjän valituksesta tuomitsi A:n rangaistukseen myös jatketusta väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta.

Vrt. KKO:1973-II-78.

Syytteen tulkinnasta ks. myös KKO:n päätös n:o 1653,
A:6.10.1981

Ks. I-SHO:n T:PÄ-2028/76, T:PÄ-2038/79, T:PÄ-1346/80 ja T:PÄ-1735/80.

Vrt. I-SHO:n T:PÄ-1205/76, T:PÄ-442/78, T:PÄ-1463/79 ja T:PÄ-1515/79.

Tirkkonen: Suomen rikosprosessioikeus I, 1969, s. 380

Virolainen: Ne eat judex ultra petita partium, LM 1974, s. 24 ss.

Sukura: Tuomioistuimen sidonnaisuudesta syytteeseen,
LM 1974, ss. 428 ss.

Vrt. Lehtimaja: Yksityisen asiakirjan väärennyksestä erityisesti silmällä pitäen väärän identiteetin ongelmaa.
Laudaturkirjoitus, 1978. Turun yliopisto,
Julkisoikeuden laitos, ss. 161-172 ja 177-215.

Lainvoimainen