22.4.1980

Virallinen syyttäjä oli KO:ssa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen rattijuopumuksesta kertoen, että A oli kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli tuolloin ollut ainakin 1,29 promillea.
Syyttäjä oli asiaa KO:ssa käsiteltäessä lisännyt, että A:n kyky virheettömiin suorituksiin oli nautitun alkoholin johdosta ollut tuntuvasti huonontunut.

KO katsoi päätöksessään selvitetyksi, että A:n veren alkoholipitoisuus ajon aikana oli ollut vähintään 1,29 promillea ja hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli nautitun alkoholin vuoksi ollut tuntuvasti huonontunut sekä että olosuhteet olivat olleet sellaiset, että A:n teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, sekä tuomitsi A:n törkeästä rattijuopumuksesta rangaistukseen.

Koska virallinen syyttäjä, joka ei ollut väittänytkään, että A:n veren alkoholipitoisuus olisi ollut vähintään 1,5 promillea tai että olosuhteet olisivat olleet sellaiset, että A:n teko olisi ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, oli vaatinut A:lle rangaistusta vain rattijuopumuksesta, KO ei olisi saanut tuomita A:ta rangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta. A tuomittiin HO:ssa rattijuopumuksesta.

Lainvoimainen