23.3.1980

Jakamattomien kuolinpesien osakkaat B - D olivat myyneet osuutensa kuolinpesiin kuuluvasta tilasta irtaimistoineen kuolinpesän osakkaalle A:lle, joka sai kiinteistöön lainhuudon. B, jonka kanteeseen C ja D KO:ssa yhtyivät, vaati kaupan valekauppana ja lainhuudon julistamista mitättömiksi sekä tilan irtaimistoineen luovuttamista kuolinpesille, koska todellinen tarkoitus oli ollut siirtää myydyn omaisuuden omistusoikeus yhteisesti yhtä suurin osin A:lle ja B:lle, vaikka kauppakirja olikin sisarosuuslainan saamiseksi laadittu yksin A:n nimiin.
KO katsoi jääneen näyttämättä, että A - D olisivat sopineet kaupan ehdoiksi muuta kuin mitä kauppakirjaan oli merkitty tai että kaupan ehdot eivät olisi vastanneet osapuolten tarkoitusta kaupantekohetkellä, ja sen vuoksi hylkäsi kanteen.

Koska A - D olivat sopineet, että tila tulisi kuulumaan A:lle ja B:lle puoliksi kummallekin, vaikka se nimellisesti olikin tuleva ko. kaupalla kokonaisuudessaan A:lle eikä kauppaa kanteessa mainitulla perustella siis voitu pitää mitättömänä, HO pysytti KO:n päätöksen lopputuloksen.

Ks. KKO:1947-II-110, KKO:1951-II-74 ja KKO:1964-II-83.

Kivimäki - Ylöstalo: Suomen siviilioikeuden oppikirja, 1964, s. 370-372

Aho: Varallisuusoikeudellisen oikeustoimen tulkinnasta, 1968, s. 66-72, 89

Telaranta: Varallisuusoikeudellinen tahdonilmaisu, 1953, s. 157-163

Zitting - Rautiala: Esineoikeuden oppikirja, 1971, s. 257-258, 270-271

Rautiala: Kiinteistönkauppa, 1975, s. 30-31, 64-65

Kivimäki: Ns. fidusiaarisista oikeustoimista, DL 1938, s. 361

Caselius: Kiinteistöjen omistussuhteita koskevista fidusiaarisista sopimuksista, DL 1952, s. 277

Zitting: Kiinteistön osto omassa nimessä toisen lukuun,
LM 1956, s. 549

Lainvoimainen