30.1.1980

Vuokralainen A on vuokranantajaansa C:tä vastaan ajamassaan kanteessa Helsingin AO:ssa kertonut, että C oli irtisanonut A:lle vuokraamaansa yksiötä koskevan vuokrasopimuksen 30.5.1979 päättymään 31.8.1979. Koska mainittu irtisanomisilmoitus ei ollut sisältänyt HVL 34 §:n 2 momentissa tarkoitettua ohjausta siitä, miten vuokralaisen tuli menetellä irtisanomisen perusteen hyväksymisen suhteen, A on vaatinut, että irtisanominen todettaisiin mitättömäksi.

A oli kuollut 12.9.1979. Hänen veljensä B on AO:ssa ilmoittautunut asiassa väliintulijaksi ja vaatinut, että mainittu irtisanomisilmoitus todettaisiin myös hänen osaltaan mitättömäksi huomauttaen, että A ja B olivat yhdessä vuokranneet huoneiston.

AO on tuomiossaan 24.9.1979 lausunut, että A:n ja C:n välillä oli ollut huoneistoa koskeva vuokrasopimus ja että B:tä oli pidettävä A:n alivuokralaisena. Sen vuoksi ja koska A:n kuolinpesä ei ollut jatkanut kannetta eikä B:llä niin ollen ollut asianosaisen puhevaltaa asiassa, AO on todennut lausunnon antamisen asiasta raukeavan.

B haki muutosta.

HO: A ja B ovat yhdessä asuneet huoneistossa. B on ilmoittanut hänen ja A:n kummankin erikseen suorittaneen huoneiston vuokran C:lle, mitä ilmoitusta C ei ole kiistänyt. Tämän nojalla ja kun B:n siten on katsottava olevan päävuokrasuhteessa C:hen eikä ko. irtisanominen siten koske häntä, B:llä ei ole asiassa oikeus-suojan tarvetta. Tämän vuoksi HO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa AO:n tuomion lopputulosta, jolla kanne oli jätetty tutkimatta.

Läsnä: Mäkelä - Iirola - Piira - Pohjola - Kaarni

ES.