13.12.1978

Yhtiö A on yhtiö B:n konkurssipesän hallintoa vastaan Helsingin RO:ssa ajamassaan kanteessa kertonut, että B oli 2.12.1975 vuokrannut A:lta erinäisiä tiloja käytettäväksi pienteollisuuden harjoittamiseen. Vuokrasuhde oli sovittu päättyväksi 30.4.1977 ilman irtisanomista. B oli 4.5.1976 asetettu konkurssiin, jolloin sillä oli ollut maksamatta saman vuoden maalis- ja huhtikuun vuokrat. B:n konkurssipesän hallinto oli heti konkurssiin asettamisen jälkeen ottanut vuokratilat hallintaansa ja jatkanut niissä konkurssivelallisen liiketoimintaa harjoittaen jatkuvasti vähittäismyyntiä konkurssipesän varastoon kuuluvilla tavaroilla. Kun konkurssipesän hallinnon oli mainituilla toimenpiteillään katsottava vuokralaisena ottaneen vastatakseen sopimuksen mukaisista velvoitteista ja jatkaneen vuokrasopimusta, A on vaatinut, kun konkurssipesän hallinto oli suorittanut yhtiölle vain touko- ja kesäkuun 1976 vuokrat, irtisanottuaan vuokranmaksun laiminlyönnin johdosta sopimuksen päättyväksi 31.10.1976, että konkurssipesän hallinto velvoitettaisiin suorittamaan sille vuokrasopimuksen edellyttämät maalis-, huhti-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuun 1976 vuokrat.

RO on päätöksessän 25.11.1977 lausunut, että B oli alivuokrasopimuksen nojalla hallinnut A:n kiinteistön omistajalta vuokraamia mainittuja tiloja harjoittaen niissä pienteollisuustoimintaa.
B:n jouduttua konkurssiin konkurssihallinto oli maksanut tiloista A:lle vuokran touko- ja kesäkuulta 1976. Konkurssituomiossa 14.12.1976 oli konkurssipesän varoista vahvistettu maksettavaksi maalis- ja huhti- sekä heinä-lokakuun 1976 vuokrat. Sanotut tilat oli konkurssihallinnon toimesta luovutettu A:n vapaaseen hallintaan 30.6.1976. A ei ollut vaatinut konkurssihallinnolta HVL 29 §:n 1 mom. mukaista vakuutta vuokrasopimuksen täyttämisestä. Konkurssihallinto oli pitänyt vuokrattuja tiloja käytössään ainoastaan konkurssipesän välttämätöntä ja pikaista realisointia varten touko- ja kesäkuussa 1976, jolta ajalta konkurssihallinto oli maksanutkin A:lle vuokran. Tämän vuoksi RO on katsonut, että A:n ja B:n konkurssipesän välille ei ollut syntynyt vuokrasuhdetta. Kun B:n konkurssipesä ei ollut velvollinen suorittamaan A:lle ennen konkurssin alkua erääntyneitä vuoden 1976 maalis- ja huhtikuun vuokraeriä ja kun muiden kanteessa esitettyjen vaatimuksten edellytyksenä oleva sopimussuhde puuttui, RO on hylännyt kanteen.

A haki muutosta.

HO: RO on 14.12.1976 antamallaan lainvoiman saaneella konkurssituomiolla, A:n valvottua vuokrasaatavansa sen varalta, ettei kysymyksessä olisikaan ns. massavelka, määrännyt konkurssipesän varoista maksettavaksi A:lle RO:n päätöksessä mainitut vuokrasaatavat, mihin tuomioon A, kun sen valvomat saatavat oli tuomittu maksettavaksi, ei tuolta osin ollut voinut hakea muutosta. Koska kysymystä siitä, oliko yhtiön vaatima vuokrasaatava massavelkaa vai ei, ei siten ollut konkurssituomiosta vetoamalla voitu saattaa HO:n tutkittavaksi ja A:lla tuon lainvoimaisen tuomion estämättä täytyi olla oikeus oikeusvoimaisen ratkaisun saamiseksi saattaa vaatimuksensa vuokrasaatavan maksamiseksi konkurssipesän massavelkana tuomioistuimen tutkittavaksi, HO tutki jutun myös vuokrasaatavaa koskevilta osin. HO totesi, että konkurssipesän hallinto oli 30.6.1976 luovuttanut B:n hallinnassa olleet tilat A:n vapaaseen hallintaan ja tehnyt HVL 29 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen, ettei konkurssihallinto mainitun päivän jälkeen vastannut vuokrasopimuksen täyttämisestä. Näillä sekä maalis- ja huhtikuun 1976 vuokria koskevilta osin RO:n päätöksessä mainituilla perusteilla HO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa RO:n päätöksen lopputulosta.

Läsnä: Poukka - Seppälä - Iirola.

A pyysi muutoksenhakulupaa KKO:lta.

KKO 28.9.1982 päätös n:o 3193: Ei muutoksenhakulupaa.

Läsnä: Saarni - Rytkölä - Portin - Nybergh

ES.