Helsingin HO 04.06.1975 104

Huoneenvuokra - Vuokrasopimuksen irtisanominen - Irtisanomisen toimittaminen

A on Helsingin AO:ssa kertonut, että hän oli 28.8.1974 kirjallisesti irtisanonut B:n huoneiston edellisen omistajan kanssa tekemän vuokrasopimuksen päättymään 30.11.1974 syystä, että hän tarvitsi huoneiston omaan käyttöönsä asuntona. Koska B ei ollut vastustanut irtisanomisen perustetta, A on vaatinut B:n velvoittamista viimeistään 1.3.1975 muuttamaan huoneistosta.

B on esittänyt, että koska hänen saamassaan irtisanomisilmoituksessa ei ollut mainittu määräaikaa, jonka kuluessa hänen olisi tullut ilmoittaa hyväksyykö hän irtisanomisen perusteen, vaan sanottu: "Samalla viittaan huoneenvuokralain mukaiseen vuokralaisen velvollisuuteen ilmoittaa määräajassa kirjallisesti hyväksyykö hän irtisanomisen perusteen", irtisanomisilmoitus ei ollut lainmukainen ja irtisanominen oli siis mitätön.
Tähän nähden ja kun B ei olisi voinut irtisanomisen perustetta vastustaa siitäkään syystä, ettei hän, A:n laiminlyötyä ilmoittaa hänelle osoitteensa tultuaan huoneiston omistajaksi, tiennyt minne hän olisi ilmoituksen lähettänyt, B on vaatinut, että kanne hylättäisiin tai mikäli irtisanominen kuitenkin katsottaisiin lailliseksi, hänen muuttopäiväänsä siirrettäisiin.

AO on tuomiossaan 10.2.1975 lausunut, että irtisanominen oli laillisesti toimitettu ja B:n, joka ei ollut määräajassa kirjallisesti ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt irtisanomisen perustetta, oli katsottava sen hyväksyneen. Sen vuoksi ja kun vuokrasopimus oli päättynyt eikä muuttopäivän siirtämistä koskevaa vaatimusta voitu, kun irtisanomisen perustetta ei ollut vastustettu, enää tutkia, AO on, jättäen muuttopäivän siirtämistä koskevan vaatimuksen tutkimatta, velvoittanut B:n 1.3.1975 muuttamaan huoneistosta.

B haki muutosta.

HO: Koska irtisanomisilmoituksessa ei ollut mainittu määräaikaa, jonka kuluessa vuokralaisen olisi tullut ilmoittaa hyväksyykö hän irtisanomisen perusteen, ja irtisanominen näin ollen oli mitätön, HO HVL 34 §:n 2 mom. nojalla hylkäsi kanteen.

Läsnä: af Hällström - Seppälä - Mäkelä - Wiias - Suonperä

Eri mieltä oleva jäsen Wiias hyväksyi esittelijän ehdotuksen, jonka mukaan B:n irtisanomisilmoitukseen HVL 34 §:n 2 mom. sanamuodon mukaisena kirjoitettu vastustamisosoitus täytti lain sille asettaman vähimmäisvaatimuksen. Irtisanominen oli niin ollen lain edellyttämässä muodossa toimitettu. Sen vuoksi ja koska B ei ollut näyttänyt, ettei hän ollut voinut saada tietoonsa A:n osoitetta, ei ollut syytä muuttaa AO:n tuomiota.

Jäsen Seppälä lausui: Koska irtisanomisilmoituksessa ei ole mainittu määräaikaa, jonka kuluessa irtisanomisen perustetta olisi ollut vastustettava, eikä uuden vuokranantajan osoitetta, johon vastustamisilmoitus olisi ollut lähetettävä, B:n on katsottava säilyttäneen oikeutensa vastustaa irtisanomisen perustetta ja vaatia muuttopäivän siirtämistä vielä oikeudenkäynnissäkin. Kun B kuitenkaan ei ole väittänyt, etteikö A tarvitsisi huoneistoa omaan käyttöönsä asuntona, mutta B:lle tuottaa huomattavia vaikeuksia saada toinen asunto, jäsen Seppälä hyväksyi kanteen, mutta siirsi B:n muuttopäivää.

ES.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.