Finlex - Etusivulle
Hallinto-oikeudet

29.3.2022

Hallinto-oikeudet

Hallinto-oikeuksien ja aiempien lääninoikeuksien ratkaisuja vuodesta 1981

Pohjois-Suomen HAO 29.03.2022 22/0015/1

Asiasanat
Maankäyttö- ja rakentaminen, Poikkeaminen, Kaavan muutos, Tuulivoimala, Tuulivoimaloiden korottaminen, Kaavallisen tarkastelun tarve, Yhdenvertaisuus
Hallinto-oikeus
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
Tapausvuosi
2022
Antopäivä
Diaarinumero
00913/20/4111,00914/20/4111,00915/20/4111,00916/20/4111,00917/20/4111,00918/20/4111,00919/20/4111,00920/20/4111
Taltio
22/0015/1

Asiassa oli kysymys siitä, oliko kahdeksan tuulivoimalan rakentamista koskevassa hankkeessa voitu poiketa osayleiskaavan tuulivoimaloiden kokonaiskorkeutta ja enimmäistehoa koskevista kaavamääräyksistä siten, että tuulivoimaloiden kokonaisteho nostetaan osayleiskaavamääräysten mukaisesta 30 megawatista alle 45 megawattiin ja kaikki tuulivoimalat korotetaan osayleiskaavamääräysten mukaisesta 210 metristä 240 metriin. Erityisesti oikeuskysymyksenä oli se, rinnastuiko poikkeaminen vaikutuksiltaan niin olennaisesti kaavan muuttamista koskevaan päätökseen, ettei poikkeamismenettelyä voitu soveltaa.

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt tuulivoimapuiston osayleiskaavan, joka mahdollisti enintään kahdeksan tuulivoimalan rakentamisen osayleiskaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden (tv) alueille. Osayleiskaava oli saanut lainvoiman.

Hakija oli laatinut tuulivoimapuiston tuulivoimaloiden korottamista ja tehon nostoa koskevan vaikutustenarvioinnin, jonka perusteeksi oli laadittu uudet melu- ja välkeselvitykset sekä näkemäalueanalyysi ja valokuvasovitteet. Vaikutustenarvioinnissa oli arvioitu muun ohella suunniteltujen kahdeksan voimalan korottamisesta aiheutuvia maisema-, melu-, välke- ja varjostusvaikutuksia sekä muulle maankäytölle, rakennetulle ympäristölle sekä luontoarvoille aiheutuvia vaikutuksia.

Poikkeamisten myöntämisen oikeudellisten edellytysten täyttymisen osalta hallinto-oikeus totesi, että kysymyksessä olevan alueen soveltuvuutta tuulivoimatuotantoon ja siitä aiheutuvia vaikutuksia oli tarkasteltu laaja-alaisesti tuulivoimapuiston osayleiskaavaa laadittaessa, missä yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyt kaavojen sisältövaatimukset oli otettu asianmukaisesti huomioon. Tehtyjen vaikutusarviointien perusteella myönnettyjen poikkeamisten mukaisista tuulivoimaloiden korottamisesta ja tehon nostosta aiheutuvat vaikutukset eivät ennalta arvioiden eronneet olennaisesti osayleiskaavan mukaisesti rakennettavien tuulivoimaloiden aiheuttamista vaikutuksista. Kun otettiin huomioon, että poikkeamisilla ei muutettu osayleiskaavassa alueelle osoitettua maankäyttöä, poikkeamisten laatu sekä poikkeamisista aiheutuvien vaikutusten merkittävyyden osalta todettu, kysymyksessä olevan hankkeen ei katsottu tässä tapauksessa johtavan vaikutuksiltaan sellaiseen rakentamiseen, joka edellyttäisi uutta laaja-alaista kaavallista tarkastelua.

Poikkeamislupa-asiat ratkaistaan kussakin tapauksessa erikseen suoritettavan tapauskohtaisen harkinnan perusteella, mikä harkinta pohjautuu muun ohella kysymyksessä olevasta poikkeamisesta aiheutuviin vaikutuksiin. Näin ollen ja kun otettiin huomioon, että poikettaessa yleiskaavasta maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen toteutumista arvioidaan lähtökohtaisesti kaavakohtaisesti, nyt kysymyksessä olevien poikkeamisten ei voitu katsoa luovan sellaista tilannetta, että myös muita tuulivoimapuistoja koskeviin vastaaviin hakemuksiin olisi suostuttava. Tähän nähden myöskään maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen huomioon ottaminen ei edellyttänyt asiassa kaavallista tarkastelua.

Poikkeamiset kahdeksan tuulivoimalan rakentamista koskevassa hankkeessa eivät rinnastuneet sillä tavoin kaavan muuttamista koskevaan päätökseen, etteikö hankkeen toteuttamisen edellytyksiä olisi voitu tarkastella poikkeamismenettelyssä. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentissa poikkeamisen myöntämiselle säädetyt oikeudelliset edellytykset täyttyivät. Hakijan hakemuksensa tueksi tuulivoimaloiden teknisestä kehityksestä esittämät seikat huomioon ottaen poikkeamisten myöntämiselle oli ollut olemassa myös erityinen syy.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 43 § 2 mom, 136 § 1 mom 5 k ja 171 § 1 ja 2 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Renne Pulkkinen, Anne-Mari Keskitalo (t) ja Laura Juntunen, joka on myös esitellyt asian.

Sivun alkuun