15.10.2014

Yliopiston dekaani oli päätöksellään peruuttanut valittajan filosofian maisterin oppiarvon. Yli vuosi oppiarvon myöntämisen jälkeen valittajan maisteriopintoihin liittynyt opinnäytetyö oli arvioitu uudelleen, jolloin se oli arvioitu osin plagioiduksi. Dekaani oli hylännyt valittajan opinnäytetyön ja peruuttanut valittajan maisterin oppiarvon puuttuvan opinnäytetyön johdosta. Hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana maisterin oppiarvon peruuttamista koskeva asia. Hallinto-oikeus kumosi dekaanin päätöksen luottamuksensuojaperiaatteen vastaisena.

Hallinto-oikeus lausui päätöksensä perusteluissa muun ohella seuraavaa:

Yliopistolaissa (558/2009) tai muuallakaan laissa ei säädetä maisterin oppiarvon peruuttamisesta. Hallinto-oikeuden arvion mukaan tämän tyyppiset tilanteet on oikeusjärjestelmän yleiset opit huomioiden ratkaistava lain ja oikeusperiaatteiden tulkinnalla. Hallinto-oikeus totesi, että tiedekunnan päätös myöntää valittajalle filosofian maisterin oppiarvo oli saanut lainvoiman, koska siihen ei ollut aikanaan haettu muutosta. Lainvoiman saaneen päätöksen pysyvyyteen liittyy hallintolain 6 §:ssä säädetty luottamuksensuoja. Säännöksen nojalla viranomaisten toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallinto-oikeus totesi edelleen, että maisterin oppiarvon myöntämisellä on ollut suuri merkitys valittajalle ja että oppiarvon peruuttaminen on selvästi haitallista hänelle. Valittajalla on siten ollut asiassa merkittävä oikeusturvatarve. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajalla oli luottamuksensuojaperiaatteen nojalla ollut vahva suoja luottaa myönnetyn oppiarvon pysyvyyteen. Vahvaa suojaa tuki erityisesti se, että valittajan pro gradu -työ oli ennen oppiarvon myöntämistä tarkastettu erityisessä tarkastusmenettelyssä, jossa mahdolliset virheellisyydet tai plagiointi olisi tullut lähtökohtaisesti havaita.

Hallinto-oikeus tuli siihen johtopäätökseen, että dekaani ei ollut voinut luottamuksensuojaperiaatteen velvoittavuus huomioiden peruuttaa valittajan oppiarvoa sillä perusteella, että valittajan pro gradu -työ oli uudelleen arvioinnin jälkeen hylätty. Dekaanin päätös oli siten hallintolain 6 §:n vastaisena kumottava.

Hallinto-oikeus totesi vielä, että lainvoimaisen hallintopäätöksen purkaminen on mahdollista hallintolainkäyttölain 63 §:ssä säädetyin edellytyksin. Toisin kuin hallinto-oikeus päätöksessään, korkein hallinto-oikeus voisi lainvoiman saaneen päätöksen purkamista koskevaa hakemusta käsitellessään huomioida muun muassa päätöksen vaikutukset yksityiseen etuun ja julkisen edun vaatimukset sekä punnita osapuolten oikeussuojan tarvetta ja lainvoiman saaneen päätöksen purkamisen vaikutuksia.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jukka Hartikainen, Pirjo Salesvuo ja Anu Klemetti. Asian esittelijä Anu Klemetti.

KHO:n päätös 16.5.2016 taltionumero 2085. KHO hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. KHO purkuhakemuksen johdosta purki dekaanin päätöksen 21.12.2011 todistuksen antamisesta valittajalle filosofian maisterin tutkinnon suorittamisesta. Ks. KHO:n vuosikirjaratkaisu