5.11.2013

Suomessa yleisesti verovelvollinen yhtiö oli harjoittanut liiketoimintaa Suomessa ja ulkomaisista kiinteistä toimipaikoista. Yhtiö oli saanut verovuonna 2010 liiketuloa Yhdysvalloissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, Virossa, Singaporessa, Liettuassa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa olevista kiinteistä toimipaikoista. Yhtiö oli maksanut kiinteiden toimipaikkojen tulosten perusteella veroa Suomessa. Tämän lisäksi kiinteiden toimipaikkojen liiketulosta oli maksettu veroa kiinteiden toimipaikkojen sijaintivaltioissa. Ison-Britannian kiinteän toimipaikan positiivisesta tuloksesta ei kuitenkaan jäänyt kiinteän toimipaikan aikaisempien tappioiden vähentämisen jälkeen sinne maksettavaa veroa. Viron osalta yhtiö oli selvittänyt, että johtuen Viron verojärjestelmän erilaisuudesta, positiivista liiketuloa verotetaan vasta, kun tulo kotiutetaan pääliikkeelle.

Yhtiö oli verotuksen oikaisulautakunnalle tekemässään oikaisuvaatimuksessa vaatinut, että laskettaessa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (menetelmälaki) 4 §:n 3 momentin mukaista ulkomaisen veron hyvityksen enimmäismäärää verovuonna 2010, veropohjassa on huomioitava vieraista valtioista saatuina tuloina kaikki ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen positiiviset tulokset huolimatta siitä, onko niistä kyseisenä vuonna tosiasiallisesti realisoitunut veroa maksettavaksi lähdevaltiossa. Oikaisulautakunta hyväksyi yhtiön vaatimuksen. Hyvityksen enimmäismäärää verovuodelta 2010 laskettaessa oikaisulautakunta hyväksyi veropohjaan mukaan siten myös Ison-Britannian ja Viron kiinteiden toimipaikkojen positiivisen tuloksen, vaikka yhtiö ei suorittanut tuona vuonna veroa näistä tuloista lähdevaltioihin.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen. Oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että menetelmälain 4 §:n 3 momentin säännöstä on tulkittava siten, että hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa vieraasta valtiosta saatuna tulona voidaan ottaa huomioon ainoastaan sellaiset veronalaiset tulot, joista on tosiasiallisesti suoritettu veroa ulkomaille siltä vero­vuodelta, jolloin tulo verotetaan Suomessa. Kun Isosta-Britanniasta tai Virosta saatuihin tuloihin ei kohdistunut verovuonna 2010 kansainvälistä kaksinkertaista verotusta, kyseiset tulot eivät tule menetelmälain tai Suomen ja Ison-Britannian tai Suomen ja Viron välisen verosopimuksen soveltamisalan piiriin. Oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että Isosta-Britanniasta tai Virosta saatuja tuloja ei voida ottaa huomioon laskettaessa hyvityksen enimmäismäärää verovuonna 2010.

Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen Viron kiinteän toimipaikan liiketulon osalta ja katsoi, että tätä tuloa ei tule ottaa huomioon laskettaessa hyvityksen enimmäismäärää verovuonna 2010. Ison-Britannian kiinteän toimipaikan osalta hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Perusteluissaan hallinto-oikeus katsoi, ottaen huomioon lain sanamuodon sekä lainvalmisteluaineiston, että menetelmälain 4 §:n mukaista hyvityspohjaa määritettäessä merkitystä on sillä, että tulo on Suomessa veronalaista ja että siitä on maksettava vieraassa valtiossa menetelmälain mukaan hyvitettävää veroa. Yhtiön Ison-Britannian kiinteästä toimipaikasta saama liiketulo oli veronalaista Suomessa ja tulosta oli maksettava veroa myös lähdevaltioissa. Aiemmista tappioista johtuen veroa ei kuitenkaan jäänyt Isossa-Britanniassa maksettavaksi. Hallinto-oikeus katsoi, että Ison-Britannian kiinteän toimipaikan positiivinen liiketulo vuonna 2010 on sanotun mukaan tullut lukea mukaan menetelmälain 4 §:n mukaista hyvityspohjaa laskettaessa. Viron liiketulon osalta hallinto-oikeus puolestaan totesi, että johtuen Viron yhtiöverojärjestelmän erilaisuudesta yhtiöt maksavat yhtiön tuloveroa vain, mikäli tulo jaetaan yhtiöstä osakkaalle. Mikäli tuloja ei jaeta, ei veronmaksu realisoidu lainkaan. Tähän nähden ja kun otetaan myös huomioon menetelmälain tarkoitus, joka on kansainvälisen kaksinkertaisen vero­tuksen poistaminen, hallinto-oikeus katsoi, että menetelmälain 4 § 3 momentin säännöstä oli Viron osalta tulkittava siten, että laskettaessa hyvityksen enimmäismäärää verovuonna 2010, ei Viron kiinteä toimipaikan tuloa tule ottaa huomioon.

Laki kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 1-5 § ja 8 §
Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen (SopS 1-2/1991)
Suomen Tasavallan ja Saksan Liittotasavallan välinen sopimus tulo- ja varallisuusveroja sekä eräitä muita veroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi (SopS 17-18/1982)
Suomen Tasavallan hallituksen ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kierron estämiseksi (SopS 1-2/1970)
Sopimus Suomen tasavallan ja Viron tasavallan välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 95-96/1993)
Sopimus Suomen tasavallan ja Singaporen tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 114-115/2002)
Sopimus Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 25-26/1997)
Sopimus Suomen tasavallan ja Liettuan tasavallan välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 93-94/1993)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Matti Tamminen ja Pertti Risu (t).
Asian esittelijä Katja Saukkonen.

Äänestys 2-1

Haettu muutosta