22.10.2012

Asiassa oli kysymys yhteisen kirkkoneuvoston virkavalintoja koskeneen päätöksen johdosta tehdyn oikaisupäätöksen perustelemisesta.

Koska yhteisen kirkkoneuvoston oikaisupäätöstä ei ollut hallintolaissa edellytetyllä tavalla perusteltu, kumosi hallinto-oikeus päätöksen ja palautti asian yhteiselle kirkkoneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Oikaisupäätöksen perustelujen oleellista puutteellisuutta ei korjannut se, että yhteinen kirkkoneuvosto oli perustellut päätöstään hallinto-oikeudelle valituksen johdosta antamassaan lausunnossa.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todettiin, että oikaisuvaatimusmenettelyssä annetaan ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin ja vaatimusten perusteluihin. Oikaisuvaatimusmenettely on muutoksenhakua, vaikka se ei ole lainkäyttöä. Kyse on hallinnollisesta muutoksenhausta. Hallintolain oikaisuvaatimusta koskevaa sääntelyä on uudistettu 1.8.2010 voimaan tulleella lailla 581/2010. Uudistuksessa hallintolakiin lisättiin 7 a luku oikaisuvaatimusmenettelystä. Osana oikaisuvaatimusmenettelyn uudistamista hallintolain 49 g §:ään säädettiin velvollisuus oikaisuvaatimuspäätöksen perustelemisesta. Oikaisuvaatimuspäätöksen perustelemiseen ei sovelleta hallintolain 45 §:n 2 momenttia, jonka nojalla päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos päätös koskee kunnallisen monijäsenisen toimielimen toimittamaa vaalia. Vaikka kirkkolain 25 luvun 5 §:n 3 momentti vastaa asiallisesti hallintolain 45 §:n 2 momentin säännöstä, ei hallintolaissa ole erityisesti säädetty kirkkolain säännöksen sovellettavuudesta oikaisuvaatimusmenettelyssä

Hallintolain oikaisuvaatimuksen käsittelemistä koskeva sääntely on kirkkolain vastaavaa sääntelyä uudempaa ja yksityiskohtaisempaa. Yleisten laintulkintaa ohjaavien periaatteiden mukaan uudempi ja yksityiskohtaisempi lainsäädäntö saa etusijan vanhempaan ja yleisluontoisempaan lainsäädäntöön nähden. Kun yleisten laintulkintaperiaatteiden lisäksi otetaan huomioon oikaisuvaatimusmenettelyn muutoksenhakuluonne ja siihen liittyvä oikaisuvaatimuksen tekijän oikeussuojan tarve, on päätöksen perustelemista koskeva kirkkolain 25 luvun 5 §:n 3 momentin poikkeussäännös jätettävä soveltamatta. Hallintolain 49 g §:n 1 momentin mukainen oikaisupäätöksen perusteluvelvollisuus tulee siten sovellettavaksi myös kirkollisissa toimielimissä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Veijo Tarukannel, Jukka Hartikainen ja Mirjami Paso. Asian esittelijä Anu Klemetti.

Lainvoimainen