30.11.2012

Yritysverotoimisto oli 30.8.2010 tehdyllä päätöksellä toimittanut yhtiön jälkiverotuksen kohdekuukausilta 1-3/2007. Jälkiverotuksessa oli kysymys verotarkastuksessa havaituista perusteettomista arvonlisäverovähennyksistä. Yhtiö oli kirjannut samat tavaraerät ostoksi kahteen kertaan, kahdelta eri yhtiöltä tapahtuneena ostona. Veroja oli korotettu 25 prosentilla.

Yhtiö haki muutosta muun ohella määrättyyn veronkorotukseen. Yhtiön muutoksenhakuvaatimus ei perustunut hallinto-oikeuden jäljempänä kuvatulla tavalla käsittelemiin veronkorotuksen määräämisen perusteisiin, jotka hallinto-oikeus on tutkinut viran puolesta.

Veronkorotuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että veronkorotusta määrättäessä oli noudatettava veronkorotussäännöksiä siinä muodossa kuin ne olivat olleet voimassa sillä verokaudella, jonka veronkorotuksesta oli kysymys. Kuitenkin kun vero oli määrätty 1.1.2010 jälkeen, ei veronkorotusta lain 747/2009 voimaantulosäännöksen 12 momentin nojalla voitu enää määrätä arvonlisäverolain 182 §:n 1 momentin (1486/1994) 1 kohdan perusteella eli ettei veroa ollut maksettu säädetyssä ajassa.

Hallinto-oikeus totesi, että valituksenalaisen päätöksen veronkorotusta koskevassa laskelmassa oli viitattu arvonlisäverolain 182 §:ään. Päätöksen perusteluissa oli todettu, että veroa oli korotettu, koska sitä ei ollut kokonaan maksettu säädetyssä ajassa. Viimeksi mainittu viittasi veronkorotukseen 182 §:n 1 momentin (1486/1994) 1 kohdan mukaisen maksun puuttumisen johdosta, joka ei ollut enää sovellettavissa yritysverotoimiston tehdessä päätöksen, mutta jälkiverotuksen peruste ja veronkorotuksen prosenttimäärä eivät tukeneet tätä näkemystä. Edellä mainittu huomioon ottaen asiakirjoista ei katsottu ilmenneen selvästi millä perusteella asia oli veronkorotuksen osalta ratkaistu. Jälkiverotuspäätöksen perusteluvelvollisuus ja veronkorotuksen rangaistusluonteisuus huomioon ottaen veronkorotuksen perusteen tuli ilmetä päätöksestä. Tämän vuoksi hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen veronkorotuksen osalta ja palautti sen yritysverotoimistolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asiassa on toimitettu äänestys (8-1) ja esitetty esittelijän eriävä mielipide.

Asiassa äänestänyt hallinto-oikeuden jäsen katsoi veronkorotuksen osalta, että valituksenalaisen päätöksen mukaan veroa oli korotettu, koska sitä ei ollut kokonaan maksettu säädetyssä ajassa. Veronkorotus oli katsottava määrätyn 182 §:n 1 momentin (1486/1994) 1 kohdan nojalla. Valituksenalainen päätös oli tehty 30.8.2010 ja se koski 31.8.2007 päättyneeltä verokaudelta tilitettävää veroa, jota ei ollut maksettu säädetyssä ajassa. Lain 747/2009 voimaantulosäännöksen 12 momentin nojalla veroon ei siten voitu soveltaa arvonlisäverolain 182 §:n 1 momentin 1 kohtaa. Veroa ei ollut voitu tämän lainkohdan nojalla korottaa. Äänestänyt jäsen katsoi, ettei asiassa ollut epäselvyyttä siitä, millä perusteella veroa oli korotettu. Arvonlisäverolain 182 §:n 1 momentin 1 kohdan (1486/1994) mukaan veroa oli voitu korottaa enintään 30 prosentilla tilitettävän veron maksamattomuuden johdosta. Yritysverotoimiston päätöksen mukaista veronkorotusta ei ollut edes väitetty maksuunpannun muulla perusteella, kuin mitä päätöksen perusteluista ilmeni. Kun yritysverotoimisto oli soveltanut jo kumottua säännöstä veronkorotuksen määräämisessä ja kun kysymys oli verovelvollisen valituksesta, jo kumotun lainkohdan soveltamisessa kysymys ei ollut sellaisesta virheestä, joka voidaan jälkikäteen korjata. Tähän nähden valituksenalaisessa päätöksessä määrätty veronkorotus oli poistettava, eikä asiaa voida palauttaa yritysverotoimistolle veronkorotuksen uudelleen määräämistä varten.

Asian esittelijän päätösesitys oli samansisältöinen kuin asiassa äänestäneen hallinto-oikeustuomarin äänestyslausunto.

Tilikausi 1.9.2006 - 31.8.2007.

Arvonlisäverolaki 182 § 1 mom (1486/1994)
Laki arvonlisäverolain muuttamisesta (605/2009) 182 §
Laki arvonlisäverolain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta (747/2009) 2, 3 ja 12 mom

KHO:n päätös 16.4.2014 taltio 14/1274. Päätöstä muutetaan.

KHO:n päätös 16.4.2014 taltionumero 1274: Päätöstä muutetaan