11.3.2011

Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko lukion johtokunta voinut lukion ja opiskelijan välisen sopimuksen nojalla evätä opiskelijalta lopullisesti oikeuden saada eräiden lukion opetussuunnitelmaan kuuluvien kurssien opetusta.

Opiskelija kävi urheilulukiota eli lukiota, jolla on lukiolain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupaan sisältyvä erityinen koulutustehtävä. Erityisen koulutustehtävän perusteella lukion opetussuunnitelmaan kuului urheilulukiolaisilla urheiluvalmennuksen kursseja. Lukion ja opiskelijan välillä oli tehty valmennussopimukseksi otsikoitu sopimus urheilijan saamista valmennusetuuksista ja urheilijan velvollisuuksista. Sopimuksen mukaan opiskelijan saamiin etuihin kuuluu muun ohella mahdollisuus suorittaa lukion opetussuunnitelman mukaiset valmennuskurssit. Sopimuksen mukaan sen rikkomisesta seuraa väliaikainen tai pysyvä valmennusetuuksien menetys.

Lukion johtokunta oli valmennussopimuksen velvoitteiden toistuvan rikkomisen johdosta päättänyt evätä opiskelijalta valmennusetuudet, mikä johtokunnan päätöksen mukaan tarkoitti sitä, ettei opiskelija voi osallistua lukion työjärjestyksen mukaiseen urheiluvalmennukseen, eikä myöskään näin saa urheiluvalmennuksen kursseja. Opiskelijalla oli oikeus jatkaa opiskelujaan lukion yleislinjan puolella.

Lukiolain 22 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta. Hallinto-oikeus katsoi, että säännöksessä tarkoitetaan opetussuunnitelman mukaisella opetuksella nimenomaan sen lukion opetussuunnitelman mukaista opetusta, johon opiskelija on hyväksytty, eikä opiskelijan oikeus siis rajoitu nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteista annetussa Opetushallituksen määräyksessä yksilöityyn opetukseen. Tätä tulkintaa tukevat myös lukiolain 22 §:n esityöt (HE 86/1997 vp), joiden mukaan koulutuksen järjestäjän tulee ennalta ilmoittaa opiskelijoiksi hakeutuville muun muassa tarjottavan ainevalikoiman laajuudesta pääpiirteittäin sekä noudattaa ennalta ilmoittamaansa koulutuksen järjestämistapaa ja pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman pitkälle opiskelijoiden valinnat.

Opiskelija oli hyväksytty opiskelijaksi urheilulukioon, jonka opetussuunnitelmaan kuuluu urheiluvalmennuksen kursseja. Opiskelijan oikeus saada näiden kurssien opetusta perustuu lakiin. Tätä oikeutta ei voida rajoittaa osapuolten välisin sopimuksin. Näin ollen myöskään mahdollisuus evätä oikeus osallistua opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ei voi perustua sopimukseen. Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että lukion johtokunnan päätöstä oli arvioitava lukiolain mukaista kurinpitoa koskevana päätöksenä. Lukiolaki ei anna mahdollisuutta kurinpitorangaistuksena lopullisesti evätä oikeutta suorittaa tiettyjä opetussuunnitelman mukaisia kursseja. Kun lukion johtokunnalla oli ollut asiasta eri käsitys, hallinto-oikeus kumosi sen päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Lukiolaki 4 § 2 mom, 7 § 2 mom, 22 § 1 mom ja 26 § 1 mom
Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta 7, 8 ja 10 §