28.2.2011

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voidaanko kiinteistön luovutusta metsäkeskukselle pitää tuloverolain 49 §:n 1 momentin mukaisena luovutuksena valtiolle tai valtion liikelaitokselle ja tuleeko luovutusvoiton veronalaista määrää laskettaessa käyttää 80 prosentin hankintameno-olettamaa.

A oli vuonna 2007 myynyt kiinteistön Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskukselle. Hän oli saanut tilan omistukseensa vuonna 1997.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka metsäkeskuksilla on sellaisia julkisia hallintotehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä ja vaikka ne saavat rahoitusta valtion talousarvioon varatusta määrärahasta valtionavustuksena, metsäkeskukset eivät kuulu valtionhallintoon, vaan ne ovat niin sanottua välillistä valtionhallintoa. Näin ollen A:n ei voida katsoa luovuttaneen kysymyksessä olevaa kiinteistöä valtiolle, kuten tuloverolain 49 §:n 1 momentin 4 kohdassa verohuojennuksen saamiseksi edellytetään. Valtion liikelaitoksista annetun lain (20.12.2002/1185) 1 §:n mukaan tuota lakia sovelletaan sellaiseen liiketoimintaa harjoittavaan valtion laitokseen (liikelaitos), johon sitä erikseen laissa (laitoskohtainen laki) säädetään sovellettavaksi. Kysymyksessä olevaa lakia ei ole säädetty sovellettavaksi metsäkeskuksiin. Metsäkeskukset eivät näin ollen ole valtion liikelaitoksia, eikä kiinteistön luovutukseen voida soveltaa tuloverolain 49 §:n 1 momentin 4 kohtaa tälläkään perusteella.

A oli todennut käyneensä ennen kiinteistökaupan tekemistä verotoimistossa kaksi kertaa selvittämässä kaupan veroseuraamuksia ja saaneensa molemmilla kerroilla ohjeen, jonka mukaan kauppaan sovelletaan 80 prosentin hankintameno-olettamaa. Ottaen huomioon mitä, edellä on todettu metsäkeskusten asemasta valtionhallinnossa, hallinto-oikeus katsoi, että asiaa voidaan pitää verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvaraisena. A:n kertomusta hänen verotoimistosta saamastaan ohjauksesta ei ollut hallinto-oikeuden mukaan syytä epäillä. Näin ollen ja kun A:n voitiin katsoa toimineen vilpittömässä mielessä viranomaiselta saamansa ohjeen mukaisesti eikä asiassa ollut ilmennyt sellaisia erityisiä syitä, joista muuta johtuisi, asia oli ratkaistava A:n eduksi.

Tuloverolaki 49 §
Verotusmenettelystä annettu laki 26 § 2 mom

Äänestys 2-1

Vähemmistöön jäänyt jäsen oli samaa mieltä lopputuloksesta kuin enemmistö, mutta perusteli ratkaisua seuraavasti:

Lainvalmisteluasiakirjoista ei yksiselitteisesti ilmene, mitä valtiolla tuloverolain 49 §:ssä tarkoitetaan ja mikä siten metsäkeskusten tyyppisten organisaatioiden asema on sen soveltamisessa. Valtion liikelaitokset on yksilöity erikseen eri laeissa. Valtion liikelaitos on muun muassa Metsähallitus.

Metsäkeskukset luetaan kuuluviksi niin sanottuun välilliseen valtionhallintoon. Metsäkeskukset ovat organisatorisesti erillään perinteisestä valtionhallinnosta, mutta ne eivät myöskään ole yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Ne hoitavat kuitenkin julkiselle hallinnolle kuuluvia tehtäviä. Tuloverolain 49 §:n 2 momentin mukaan yhteiskunnalliseen, muun muassa tutkimustarkoitukseen tapahtunut omaisuuden luovutus valtion liikelaitokselle saa verohuojennuksen. Selvityksen mukaan A:n metsäkiinteistön luovutus metsäkeskukselle täyttää tarkoitetun yleishyödyllisyyden, erityisesti tutkimustarkoituksen vaatimuksen. Katson, että tulkinnallisesti ja huomioon ottaen käsitykseni lain tarkoituksesta kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa, luovutus metsäkeskukselle voidaan rinnastaa valtion liikelaitokselle tapahtuvaan luovutukseen. Näin ollen A:n saaman luovutusvoiton määrää laskettaessa hankintamenona on käytettävä 80 prosentin hankintameno-olettamaa.