Kuopion HAO 01.06.2011 11/0216/2

Asiakirjan virkaehtosopimusluonne - Hallinto-oikeuden toimivalta - Oikeus tehtäväkohtaiseen palkanosaan takautuvasti - Kertakorvaus - Saatavan vanhentuminen - Neuvottelutuloksen tulkinta - Yhdenvertaisuus

Diaarinumero 00019/11/1402
Taltionumero 11/0216/2
Antopäivä 1.6.2011

Rajavartiolaitoksen esikunta ja henkilöstöliitot olivat neuvottelutulos -nimisessä asiakirjassa määritelleet edellytykset tehtäväkohtaisen palkanosan maksamiseen takautuvasti kertakorvauksena Rajavartiolaitoksen virkamiehille. Kyseisen neuvottelutuloksen mukaan pöytäkirja ei ole voimassa virkaehtosopimuksena. Osapuolet eivät olleet päässeet neuvottelutuloksen mukaisessa menettelyssä yksimielisyyteen niistä virkamiehistä, joille mainittu takautuva kertakorvaus tulee maksaa. Rajavartiolaitoksen esikunta oli työnantajana tehnyt päätöksen virkamiehistä, joille kyseinen korvaus maksetaan. A:ta ei ollut mainittu päätöksessä eikä hänelle siten ollut maksettu korvausta.

A:n perikunta oli vaatinut valtion virkamieslain 52 §:n perusteella, että sille on maksettava neuvottelutuloksen mukaisesti kertakorvauksena 1.7.2005 - 31.3.2006 väliseltä ajalta vaativuustasojen 20,0 -17,0 välinen erotus ottaen huomioon siirtymäkauden vähennykset ja yleiskorotukset. Korvaukseen lasketaan mukaan erityislisien laskennallinen prosentuaalinen heijastusvaikutus kokonaispalkan (mukaan lukien lomarahan) ja kiinteän palkan suhteellisena erotuksena.

Rajavartiolaitoksen esikunta oli valituksenalaisella päätöksellään hylännyt oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan kertaluonteista korvausta ei tule maksaa takautuvasti niille rajavartiolaitoksen virkamiehille, jotka eivät enää neuvottelutuloksen tekemisen aikaan olleet rajavartiolaitoksen virassa.

A:n perikunta vaati valituksessaan, että hallinto-oikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja vahvistaa sen, että A:n kuolinpesälle tulee maksaa neuvottelutuloksen mukainen kertakorvaus. Lisäksi pääomalle tulee maksaa korkolain 4 § 1 momentin mukaista viivästyskorkoa valituksenalaisen päätöksen antopäivästä lukien.

Rajavartiolaitoksen esikunta esitti hallinto-oikeudelle toimittamassaan lausunnossa muun muassa, että valitus tulee hylätä vanhentuneena, sillä A:n kuolinpesän vaatima saaminen on syntynyt 1.7.2005 - 31.3.2006 välisenä aikana.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja velvoitti Suomen valtion / Sisäasianministeriön Rajavartiolaitoksen esikunnan maksamaan A:n perikunnalle neuvottelutuloksen mukaisen kertakorvauksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n perikunnan vaatimuksen viivästyskoron osalta.

Päätöksen perustelujen mukaan hallinto-oikeus oli toimivaltainen käsittelemään valituksen valtion virkamieslain 52 §:n perusteella.

Hallinto-oikeus hylkäsi vanhentumista koskevan väitteen. Työskentelyajalla, jota kertakorvaus koski, A:lle ei ollut voitu suorittaa vaativuustasojen välistä erotusta, koska oikeus kyseisiin takautuviin kertakorvauksiin oli syntynyt niihin oikeutetuille vasta neuvottelutuloksen ja Rajavartiolaitoksen esikunnan päätöksen perusteella. Saadun selvityksen mukaan kyseiset kertakorvaukset oli maksettu niihin oikeutetuille 31.12.2007 ja 15.1.2008. Näin ollen mahdollisen suorituksen olisi pitänyt tapahtua tuolloin myös A:lle. Oikaisuvaatimus oli tullut tehdä siten kolmen vuoden kuluessa vuoden 2008 päättymisestä. Rajavartiolaitoksen esikuntaan 24.9.2010 saapunut oikaisuvaatimus oli tullut määräajassa.

Pääasian osalta hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että koska neuvottelutulos ei ole voimassa virkaehtosopimuksena, sen tulkintaan epäselvissä tapauksissa ei sovelleta virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevia periaatteita vaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita.

Neuvottelutuloksen pöytäkirjaan ei ollut kirjattu rajausta, jonka mukaan neuvottelutulos koskisi vain neuvottelutuloksen syntyhetkellä Rajavartiolaitoksen virassa olevia. Näyttövelvollisuus sopimuksen sanamuodon vastaisesta tulkinnasta on jo yleisten sopimusoikeudellisten ja prosessuaalisten periaatteiden perusteella sillä, joka vetoaa sanamuodon vastaiseen tulkintaan. Rajavartiolaitoksen esikunnalla oli tällä perusteella ja vielä työnantajana toimivan viranomaisen asemansa perusteella velvollisuus osoittaa, että palkkaa koskeva sopimus oli muun sisältöinen kuin mihin sen sanamuoto viittaa. Kertakorvaukseksi nimitetyssä suorituksessa oli ollut tosiasiassa kysymys takautuvasti maksetusta palkasta. Tähänkään nähden Rajavartiolaitoksen aiemmalla tulkinnalla maksaa kertakorvaukset vain palveluksessa oleville ei ollut merkitystä tämän sopimuksen tulkinnalle. Rajavartiolaitos ei ollut muutenkaan osoittanut, että neuvottelutulosta koskevaa sopimusta olisi tulkittava sen sanamuodosta poikkeavasti. A:lla oli sopimuksen sanamuodon perusteella ollut oikeus hakemaansa taloudelliseen etuuteen. Rajavartiolaitoksen olisi tullut hyväksyä A:n kuolinpesän oikaisuvaatimus.

Hallinto-oikeus otti kantaa mahdollisen muutoksenhaun varalta myös valittajan toissijaiseen valitusperusteeseen ja totesi, että A:n sekä vastaavaa virkaa hoitaneiden virkamiesten, jotka olivat saaneet neuvottelutuloksen mukaisen takautuvan korvauksen, kohtelu kyseisen ajan palkan osalta oli ollut erilainen. Tämän vuoksi voitiin olettaa, että asiassa oli menetelty vastoin yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Erilainen kohtelu voi kuitenkin olla oikeutettua, jos siihen on objektiivisesti hyväksyttäviä syitä. Rajavartiolaitoksen esittämä syy, jonka mukaan sen käytäntönä on ollut maksaa kertakorvaukset vain palveluksessa oleville virkamiehille ja että se on aiemman palkkauudistuksen aikaan vuonna 2004 noudattanut vastaavaa käytäntöä, ei ollut hallinto-oikeuden arvion mukaan lainmukainen peruste kohdella virkamiehiä eri tavoin nyt kysymyksessä olevaa taloudellista etuutta koskevassa asiassa. Rajavartiolaitos ei ollut muutenkaan osoittanut, että sillä olisi ollut lainmukainen peruste kohdella A:ta eri tavoin kuin vielä virassa olleita virkamiehiä. A:n vaatimuksen hylkääminen oli myös loukannut valtion virkamieslain 11 §:ssä tarkoitettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä muutenkin perusoikeutenakin säänneltyä yhdenvertaisuusperiaatetta.

Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen viivästyskoron maksamisesta, koska A:n kuolinpesän oikeus takautuvaan kertakorvaukseen perustui A:n virkasuhteeseen eli julkisoikeudelliseen perusteeseen, johon ei sovelleta korkolakia. Virkasuhteeseen perustuvia palkkasaatavia koskevissa asioissa ei ole myöskään muodostunut kumotun kauppakaaren periaatteiden pohjalta sellaista oikeuskäytäntöä, johon velvollisuus koron maksamiseen olisi voitu perustaa.

Valtion virkamieslaki 11 §, 13 §, 52 §, 62 §
Korkolaki 1 § 2 mom 1 kohta
Perustuslaki 6 § 1 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Veijo Tarukannel, Päivi Toivanen ja Jukka Korolainen. Asian esittelijä Riitta Eskola.

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.