9.11.2011

Rehtori oli antanut 8-vuotiaalle peruskoulun 2. luokan oppilaalle varoituksen järjestyssääntöjen rikkomisesta ja laiminlyönnistä. Oppilas oli käyttäytynyt väkivaltaisesti henkilökuntaa ja muita oppilaita kohtaan.

Oppilas oli aloittanut koulunkäynnin syksyllä 2009. Koulun selvityksen mukaan oppilas oli aiheuttanut koulussa tammikuun 2011 loppuun mennessä yhteensä 27 vaara- ja uhkatilannetta. Koulu oli tehnyt oppilaasta 11 lastensuojeluilmoitusta. Rehtorin lausunnon mukaan koulun moniammatillisen oppilashuoltoryhmän mielestä oppilas tarvitsi pikaista apua psyykkisen tilansa selvittämiseksi, jonka jälkeen voitaisiin aloittaa koulunkäynnin tukitoimien suunnittelu. Oppilaan vanhemmat kieltäytyivät yhteistyöstä koulun kanssa eivätkä suostuneet oppilaalle tehtäviin psykologisiin tutkimuksiin, joita oppilaalle järjestettävät tukitoimet olisivat edellyttäneet.

Hallinto-oikeus arvioi oppilaan nuoren iän ja hänen häiriökäyttäytymisestään saadun selvityksen perusteella, että hän ei kykene ymmärtämään varoituksen merkitystä ja tarkoitusta rangaistus- ja ojentamiskeinona. Asiakirjojen perusteella oli aivan ilmeistä, ettei varoituksen antamisella voida myöskään vaikuttaa oppilaan käyttäytymiseen. Koska varoituksen kohteena voi olla vain oppilas eikä sitä voida käyttää muussa tarkoituksessa kuin edellä kuvatussa oppilaan rankaisu- ja ojentamistarkoituksessa, oli varoituksen antaminen kuvatuissa olosuhteissa vastoin tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Rehtorin päätös kumottiin sanotun periaatteen vastaisena.

Perusopetuslaki 36 §
Hallintolaki 6 §