12.3.2007

A:lla ei ollut sellaista ruumiillista vammaa tai sairautta, joka vaikeutti hänen liikkumistaan ja jonka vuoksi hän ei voinut käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä. Hänellä oli psyykkinen sairaus, joka aiheutti pelkotiloja, vainoamisharhaluuloja ja paniikkikohtauksia. Asiassa oli riidatonta, että A ei voinut psyykkisen sairautensa vuoksi käyttää julkisia kulkuvälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Hallinto-oikeus katsoi, että psyykkisestä sairaudesta kärsivä henkilö voi kuljetuspalvelujen järjestämisvelvollisuuden suhteen olla vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö sen estämättä, että hänellä ei ole liikkumista vaikeuttavaa fyysistä vammaa tai sairautta.

Kun A ei psyykkisen sairautensa vuoksi kyennyt käyttämään julkisia kulkuvälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia, minkä kaupungin sosiaali- ja terveyslautakuntakin oli valituksen johdosta antamassaan lausunnossa myöntänyt, hän oli vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolle kunnan oli järjestettävä kuljetuspalvelut. Hallinto-oikeus kumosi sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaoston päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 mom
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 §
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 5 § 1 mom

KHO: 2005:36