16.6.2006

Oliko perinnönjättäjän laina otettava huomioon kuolinpesän velkana siitä huolimatta, että lainan takaisinmaksu suoritettiin henkivakuutuskorvauksesta, jonka perinnönjättäjä oli tehnyt vanhempiensa hyväksi ja jonka hän oli pantannut pankille lainan vakuudeksi.

Perintö- ja lahjaverolain mukaan perintöveron perusteena on se arvo, mikä omaisuudella oli perinnönjättäjän kuolinhetkellä. Kuolinpesän omaisuuden arvosta saadaan vähentää muun ohella vainajan velat.

Perinnönjättäjä oli ottanut pankista luoton ensiasunnon hankkimista varten ja samalla hankkinut pankista henkivakuutuksen, jonka edunsaajiksi hän oli nimennyt omaiset. Hän oli pantannut pankille kaikki kyseessä olevaan Pitkäaikaisen luoton takaisinmaksuturvaksi nimettyyn henkivakuutukseen perustuvat oikeudet ja saatavat nostamansa luoton vakuudeksi.

Perintöverotus oli toimitettu perukirjasta poiketen siten, että kyseessä olevaa luottoa ei ollut pidetty kuolinpesän velkana.

Oikaisulautakunta oli hylännyt perinnönjättäjän vanhempien vaatimuksen siitä, että lainaa oli pidettävä kuolinpesän velkana. Perustelujen mukaan omaisten ollessa edunsaajina vakuutuskorvausta ei lueta pesän varoihin. Velkapääomaa ei vastaavasti lueta pesän velkoihin, koska takaisinmaksu ei tosiasiassa ole tapahtunut pesän varoista, vaan vakuutuskorvauksella.

Hallinto-oikeus kumosi oikaisulautakunnan päätöksen. Perinnönjättäjä oli ottanut lainalle henkivakuutuksen muodossa myönnetyn takaisinmaksuturvan. Kyseessä oli lainan vakuusjärjestely. Velka oli ollut olemassa perinnönjättäjän kuolinhetkellä ja se oli siksi tullut merkitä perukirjaan täysimääräisenä. Sillä seikalla miten, milloin tai kenen toimesta luoton pääoma korkoineen ja kuluineen oli kuolintapauksen jälkeen maksettu takaisin pankille, ei ollut merkitystä perinnönjättäjän perintöverotusta toimitettaessa.

Perintö- ja lahjaverolaki 9 §

KHO:n päätös 21.11.2007 taltionumero 2993. Päätöstä muutetaan.
Vuosikirja KHO:2007:82