29.12.2005

Veneitä valmistava yhtiö oli verovuonna 2002 toimittanut asiakkailleen 28 kpl tiettyä
venemallia. Venemallissa todettiin kyseisenä vuonna rakennevika. Osa asiakkaista oli
reklamoinut ja yhtiö päätti, että kaikki asiakkaille toimitetut 28 venettä korjataan.
Verovuoden aikana 5 venettä oli korjattu. Toteutuneiden korjauskustannusten keskiarvon perusteella yritys oli vähentänyt 23 korjaamattoman veneen osalta noin 119.000 euroa.
Verotuksessa vähennystä ei hyväksytty. Oikaisuvaatimuksessaan verotuksen oikaisulautakunnalle yhtiö vaati, että vähennys hyväksytään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 22§:n nojalla.

Oikaisulautakunta hyväksyi vaatimuksen todeten, että edellä mainittu erä on kirjattu siirtovelkoihin. Korjattavien veneiden lukumäärä tiedetään ja keskimääräiset kustannukset on selvitetty. Viat ovat selvästi sellaisia, että ne tulevat yhtiön korjattaviksi. Päätös korjaamisesta oli yhtiössä tehty.

Veroasiamies valitti lautakunnan päätöksestä ja totesi, että vaikka varautuminen ko. reklamaatiokustannuksiin on kirjanpitolainsäädännön mukaan mahdollista ja hyvän kirjanpitotavan mukaistakin, on niiden vähentäminen verotuksessa mahdollista vasta kustannusten syntymisvuonna. Yhtiössä tehty päätös saattaa kuntoon kaikki korjattavaksi tulevat tapaukset ei merkitse EVL 22§:n tarkoittaman suorittamisvelvollisuuden syntymistä eikä yhtiö voi tehdä varausta muullakaan perusteella.

Hallinto-oikeus hylkäsi veroasiamiehen valituksen ja lausui, että EVL 22§:n 1 momentin mukaan meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei mainitussa laissa muuta säädetä.

Selostettuaan edellä mainitut tosiseikat hallinto-oikeus totesi, että verovelvollinen ei ilman nimenomaista säännöstä voi tehdä verotuksessa varausta, joka perustuu mahdollisesti tulevaisuudessa syntyvien kustannusten arvionvaraiseen ennakointiin. Tässä tapauksessa menojen vähentäminen on perustunut todettuun virheeseen ja korjaustoimenpiteiden laajuus on ollut yhtiön tiedossa. Menojen syntymisestä ei ole ollut epävarmuutta ja veneistä oli jo 5 korjattu vuonna 2002. Vuonna 2002 todettu veneiden korjausvelvoite on siten syntynyt kyseisenä verovuonna ja yhtiö on voinut tehdä kulukirjauksen EVL 22§:n 1 momentin nojalla. Oikaisulautakunnan päätöksen muuttamiseen ei näin ollen ollut syytä.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 22§ 1 mom.

Vrt. KHO 3.7.1981/2972 ja KHO 9.8.1991/2541.

Kirjallisuus
Laaksomaa, Heli: Vastaiset menot ja menetykset kirjanpidossa ja verotuksessa, Verotus 2003 s. 311-321.