7.7.2005

K:n kaupungin kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt kaupungin ympäristönsuojelumääräykset. Määräysten 9 §:ssä oli sen lisäksi, mitä valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta on säädetty, annettu määräyksiä lannan varastoinnista ja käsittelystä. Ympäristönsuojelumääräysten mainitussa kohdassa oli asetettu nitraattiasetusta ankarampia määräyksiä. Tämä oli tapahtunut muun ohella sisällyttämällä määräyksiin nitraattiasetuksen suosituksia.

Ympäristönsuojelumääräysten hyväksymisestä tehdystä valituksessa vaadittiin kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista muun ohessa sillä perusteella, että kaupungilla ei ollut toimivaltaa antaa nitraattiasetusta ankarampia määräyksiä.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka kaupunginhallitus oli lausunnossaan esittänyt, minkä tärkeiden kohteiden suojelemiseksi vesiensuojelumääräykset oli annettu, ei näitä määräyksiä ollut lain edellyttämällä tavalla kohdennettu tietyille vyöhykkeille tai alueille. Vailla tällaista rajausta asetetut määräykset koskivat koko kuntaa ja maatalouden harjoittamista yleisesti. Näin yleisten määräysten antaminen ei kuulunut ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaiseen kunnan toimivaltaan. Koska kysymyksessä oleva 9 § oli olennainen osa ympäristönsuojelumääräyksistä, hallinto-oikeus kumosi kaupunginvaltuuston päätöksen kokonaisuudessaan lainvastaisena.

Äänestys 2 - 1. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että ympäristönsuojelumääräyksissä ei ollut kysymys sellaisista yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista eikä muistakaan asioista, jotka perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan kuuluivat lain alaan, vaan ne koskivat ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin 1) kohdassa tarkoitettuja toimia ja rajoituksia päästöjen ja niiden haitallisten vaikutuksen ehkäisemiseksi sekä 5) kohdassa tarkoitettuja suojavyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan.

Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että asiassa oli esitetty selvitystä kaupungin alueella olevista vesistöistä ja niiden laadusta ja tilasta, alueella harjoitettavasta maataloudesta tulevien päästöjen merkityksestä vesistöjen kuormituksen ja asumisviihtyvyyden kannalta. Jäsen katsoi tuon selvityksen osoittavan, että puheena olevat koko kuntaa koskevat yleiset määräykset tuotantoeläinten lannan, lietelannan ja virtsan levityksestä olivat K:n kaupungin alueella paikallisten olosuhteiden johdosta ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeelllisia. Kaupunginvaltuusto oli siten voinut ympäristönsuojelulain 19 §:n nojalla päättää niiden antamisesta. Mainituilla perusteilla valtuuston päätös ei mennyt sen toimivaltaa ulommaksi ja eri mieltä ollut jäsen hylkäsi valituksen.

KuntaL 90 §
YmpäristönsuojeluL 19 §

Ei lainvoimainen