30.4.2005

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voidaanko käytöstä poistettuja telakkanostureita pitää maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuina rakennuksina sovellettaessa saman lain rakennuksen purkamislupaa koskevaa säännöstä

Nosturit, joita tontilla oli kaksi jäljellä, olivat vuosina 1958-1959 rakennettuja vipunostureita, joiden suurin nostokyky oli 25 tonnia ja suurin nostokorkeus 42 metriä. Ne olivat pyörillä varustettuja ja omilla moottoreilla kiskoilla (raideleveys 9,5 m) ajettavia asennusnostureita. Nostureista ja niiden radoista oli tehty rakennussuojelulain mukainen suojeluesitys ja Museovirasto oli asiassa antamassaan lausunnossa puoltanut nostureiden suojelua rakennussuojelulailla.

Hallinto-oikeus katsoi, että nosturit täyttävät rakennuksen määritelmän niiden käyttötarkoituksen osalta sekä myös sen osalta, että niitä on pidettävä laissa tarkoitettuna rakennelmana, rakenteena tai laitoksena.

Nosturit ovat kiskoilla, jotka mahdollistavat niiden siirtämisen alueella useita satoja metrejä. Nosturien koon ja kiskotuksen pituuden vuoksi niiden siirrettävyys on kuitenkin varsin rajoitettu. Kun myös otetaan huomioon, että nosturit ovat sijainneet alueella lähes 50 vuoden ajan, niitä on pidettävä alueella paikallaan pidettäväksi tarkoitettuina.

Telakka- ja laivojen korjaustoiminta alueella on loppunut. Olosuhteiden muuttumisen vuoksi alueella vielä voimassa olevaa teollisuus- ja varastoalueen asemakaavaa on pidettävä vanhentuneena. Uudessa yleiskaavassa alueen maankäyttö on muuttunut ja tähän kaavaan myös liittyy joen rantaa koskeva suojelumerkintä.

Jäljelle jääneet nosturit ovat jääneet kuvaamaan alueella satoja vuosia harjoitettua telakka- ja satamatoimintaa. Telakkatoiminnan loppuminen ja alueen maankäytössä tapahtuneet muutokset sekä nostureita koskeva rakennussuojelulain mukainen suojeluesitys ja siihen liittyvä Museoviraston lausunto osoittavat, että jäljelle jääneet nosturit ovat merkittävä osa Aurajokisuun kulttuurihistoriaa ja kaupunkikuvaa. Vaikka nostureita oli niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä pidettävä työkoneina ja nosturien omistaja katsoo ne edelleen sellaisiksi, nosturien luonne on kuitenkin edellä mainituista syistä muuttunut. Nosturit edellyttävät siten ominaisuuksiensa vuoksi viranomaisvalvontaa erityisesti kulttuurihistoriaan, maisemaan ja ympäristönäkökohtiin liittyvistä syistä.

Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että nosturit ovat maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamia rakennuksia. Koska ne lisäksi sijaitsevat asemakaava-alueella, niiden purkaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista purkamislupaa.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 113 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 127 §

Äänestys 2-1

Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että nosturit eivät ole rakennuksia eikä niiden purkaminen siten edellytä purkamislupaa.

Nosturit on aikanaan sijoitettu alueelle ilman rakennuslain mukaista rakennuslupaa eikä niitä ole katsottu rakennuksiksi. Jos nosturia lakataan käyttämästä työkoneena ja se jätetään paikalleen, se saattaa olla viranomaisvalvonnan tarpeessa muun muassa maisemallisista syistä. Tällöin työkone voi käyttötarkoituksen muuttuessa muuttua rakennukseksi. Tämä koskee kuitenkin tilannetta, jossa nosturin omistaja haluaa pitää nosturin paikallaan muussa kuin työkonekäytössä. Sen sijaan käytöstä poistettavan nosturin purkaminen ei voi synnyttää sellaista maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen viranomaisvalvonnan tarvetta, että nosturi tällä perusteella muuttuisi rakennukseksi.

KHO:n päätös 4.8.2006 taltionumero 2221. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.