15.9.2005

Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko X:n kaupunki laiminlyönyt vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaisen velvollisuutensa palveluasumisen järjestämiseen A:lle ajalla 1.10.1991 - 31.12.2000 ja oliko X:n kaupungilla väitetyn laiminlyöntinsä vuoksi velvollisuutta suorittaa A:lle korvausta 54 744,16 euroa eli sama määrä, jonka vakuutuslaitos 19.6.2003 korvasi X:n kaupungille sen tekemän esityksen perusteella A:lle järjestetyn omaishoidon kustannuksina vastaavalta ajalta.

X:n kaupunki oli vuodesta 1982 lähtien sosiaalihuoltolain nojalla maksanut A:n puolisolle omaishoidon tukea A:n kotona tapahtuvan hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi.

Tapaturmalautakunta velvoitti 26.9.2002 antamallaan päätöksellä vakuutusyhtiö Y:n suorittamaan A:lle tapaturmavakutuuslain ja ja tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla korvausta palveluasumisesta aiheutuneista lisäkustannuksista A:n vaatimuksen mukaisesti korkeimman avuttomuuslisän kaksinkertaisen määrän ajalta 1.10.1991 - 31.12.2000. Tapaturmalautakunta palautti asian vakuutuslaitokselle toimenpiteitä varten.

Vakuutusyhtiö Y antoi asiassa päätöksen 19.6.2003, jolla se päätti korvata palveluasumisen lisäkustannukset ajalta 1.10.1991 - 31.12.2000 yhteensä 129 630,18 euroa. Tästä määrästä vähennettiin laitoskuntoutusaikojen ja sairaalassaoloaikojen vastaavat avuttomuuslisät. Vakuutuusyhtiö suoritti A:lle itselleen 64 728,80 euroa ja X:n kaupungille sen tekemän esityksen perusteella A:lle järjestetyn omaishoidon kustannukset vastaavalta ajalta yhteensä 54 744,16 euroa.

A vaati vakuutusyhtiö Y:tä suorittamaan hänelle X:n kaupungin saamat korvaukset 54 744,16 euroa. Vakuutusyhtiö Y:n hylättyä vaatimuksen, A haki päätökseen muutosta Tapaturmalautakunnalta, joka antoi asiassa päätöksen 30.3.2005, jolla se hylkäsi valituksen.

A vaati hallinto-oikeudelle tekemässään hallintoriitahakemuksessa, että X:n kaupunki oli velvoitettava suorittamaan A:lle kaupungin saama perusteeton etu 54 744,16 euroa korkolain mukaisine korkoineen 19.6.2003 lähtien.

A perusteli hakemustaan sillä, että hän oli sellainen vaikeavammainen, jolla oli subjektiivinen oikeus kunnan järjestämään vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaiseen palveluasumiseen. A:n lukuisista pyynnöistä huolimatta X:n kaupunki ei ollut kuitenkaan järjestänyt A:lle palveluasumista ajalla 1.10.1991 - 31.12.2000, joten kunta oli laiminlyönyt tältä osin järjestämisvelvollisuutensa.

A:n mukaan hän oli omasta ja myös Tapaturmalautakunnan mielestä järjestänyt kyseisenä aikana palveluasumisen itse, mistä vakuutusyhtiö Y oli määrätty korvaamaan A:lle palveluasumisen lisäkustannuksia. Kun X:n kaupunki oli perinyt kaiken kyseisenä aikana maksamansa omaishoidon tuen, niin vakuutusyhtiön A:lle maksama 64 728,80 euroa ei täyttänyt A:n runsas avuntarve huomioon ottaen palveluasumiselle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentissa ja -asetuksen 10 §:n 2 momentissa säädettyjä vaatimuksia, jotka kunnan olisi tullut järjestää. X:n kaupunki oli näin ollen saanut asiassa perusteetonta etua, jotka tuli palauttaa A:lle.

Hallinto-oikeus tutki A:n tekemän hallintoriitahakemuksen ja hylkäsi sen.

Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että A on vahingoittunut työtapaturmassa vuonna 1972 saaden kaulanikaman murtuman, mistä on ollut seurauksena neliraajahalvaus. Asiassa on riidatonta, että A on vammaisuu- den perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen.

Tapaturmalautakunta on 26.9.2002 ja 30.3.2005 antamillaan päätöksillä ratkaissut tapaturmalainsäädännön nojalla kysymyksen A:lle palveluasumisen lisäkustannuksista maksettavasta korvauksesta ja siitä, oliko X:n kaupungille siirtynyt oikeus osaan vakuutuskorvauksesta sen maksamien omaishoidon tuen palkkioiden osalta. Mainitun korvauksen maksaminen työtapaturmassa vahingoittuneelle, samoin kuin X:n kaupungille siirtynyt oikeus osaan vakuutuskorvauksesta ei ole riippunut siitä, oliko X:n kaupunki järjestänyt A:lle palveluasumisen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain ja -asetuksen edellyttämällä tavalla vai ei, vaan oikeus korvauksesta on perustunut tapaturmalainsäädäntöön. Tapaturmalautakunnan päätöksillä ei siten ollut ratkaistu kysymystä siitä, oliko X:n kaupunki laiminlyönyt vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaisen velvollisuutensa palveluasumisen järjestämiseen A:lle.

Asiassa ei ole osoitettu, että A olisi hakenut X:n kaupungilta vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaista palveluasumista aikaisemmin kuin vasta 27.12.2000 päivätyllä hakemuksella, jossa A ilmoitti hakevansa palveluasumista toteutettuna hakijan kotiin 1.1.2001 lähtien. Viranhaltija on myöntänyt A:lle palveluasumisen 7.2.2001 tekemällään päätöksellä ajalle 1.1. - 31.12.2001. Asiassa ei siten ole osoitettu, että X:n kaupunki olisi laiminlyönyt vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaisen velvollisuutensa palveluasumisen järjestämiseen A:lle ajalla 1.10.1991 - 31.12.2000. Näin ollen X:n kaupunki ei ole saanut sellaista perusteetonta etua, jonka se olisi velvollinen korvaamaan A:lle.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetttu laki 8 § 2 mom.
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu asetus 10 § 1 ja 2 mom.
Hallintolainkäyttölaki 69 §

KHO:n päätös 4.4.2007 taltio 921. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.