Helsingin HAO 24.11.2005 05/1850/1

Autovero, Käytettynä maahantuotu henkilöauto, Verotusarvo, Yleinen vähittäismyyntiarvo, Arvon määritysmenetelmä, Selvitys arvon määrityksestä, Oikeudenkäyntikulut

Valittaja haki muutosta tullin autoveropäätökseen 1.12.2003, jolla oli kannettu valittajan käytettynä maahan tuomasta henkilöautosta autoveroa 7 934,10 euroa ja autoverolle kannettavaa arvonlisäveroa 1 745,50 euroa, yhteensä 9 679,60 euroa. Kyseisen vuonna 1998 käyttöön otetun Mercedes-Benz 5D C250 D Esprit -henkilöauton verotusarvona oli pidetty 26 447 euroa.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Hallinto-oikeus totesi, että yleisen vähittäismyyntiarvon selvittäminen on tulliviranomaisen tehtävä. Tulliviranomainen voi käyttää vähittäismyyntiarvon määrityksessä hintatietotilastoaineistoja, mutta luopuminen hallituksen esitykseen (HE 271/2002 vp) sisältyneestä mallinnetun arvon käyttämisestä verotusarvon vahvistamisen lähtökohtana merkitsee sitä, ettei tilastoaineiston perusteella määritetty vähittäismyyntiarvo ole sinänsä laissa tarkoitettu vähittäismyyntiarvo, vaan ainoastaan selvitystä tuollaisen arvon perusteista. Hallinto-oikeus katsoi, että tilastoaineiston ja mahdollisen muun selvityksen perusteella tulliviranomaisen on kussakin tapauksessa ratkaistava, millaiseksi verotusarvo on selvitys huomioon otettuna vahvistettava.

Tässä tapauksessa valittajan ajoneuvoa koskevasta verotusarvolaskelmasta ilmeni ainoastaan myyntihinta, joka on laskennallisesti muodostettu Autodatan aineistosta. Valittaja ei ollut autoveroilmoituksessa esittänyt käsitystään auton verotusarvosta. Autoverolain säännökset huomioon otettuna päätöstä voitiin pitää verotusarvon osalta riittävästi perusteltuna, eikä verotuksen toimittaminen edellyttänyt, että verotusarvolaskelman perustana olevat tietokantaan sisältyvät hintatiedot annetaan kussakin tapauksessa asianosaiselle tiedoksi ennen verotuspäätöksen tekemistä.

Hallinto-oikeus totesi, että vaikka autoverolain säännösten mukainen verotusarvon määritys ei tapahdu ajoneuvon arvon alenemista koskevan arvioperusteisen laskentamenetelmän mukaisesti, verotusarvon määrityksen perusteena olevan järjestelmän on täytettävä syrjimättömyyden vaatimukset. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-101/00, Siilin, 19.9.2002 esitettyjä periaatteita soveltaen tulee niiden kriteerien, joiden perusteella ajoneuvon arvo määritetään, olla julkisia. Toiseksi ajoneuvon omistajalla on oltava mahdollisuus riitauttaa arvon määritysmenetelmän soveltaminen hänen ajoneuvoonsa osoittaakseen, että kannettava vero on suurempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa jo rekisteröityjen samanlaisten käytettyjen ajoneuvojen arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä. Kun lisäksi otettiin huomioon perustuslain 21 §:n säännös siitä, että jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi, oikeusturvan toteuttamiseksi on voitava yksittäistapauksessa saattaa kysymys ajoneuvon verotusarvon määrittämisestä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi valittajalla olisi tullut olla mahdollisuus saada halutessaan tieto yleisen vähittäismyyntiarvon perusteena olevista hintatiedoista verotuksen toimittamisen jälkeen voidakseen arvioida tarvetta hakea muutosta verotuspäätökseen. Nyt tällainen selvitys oli esitetty vasta Tullihallituksen lisälausunnossa 13.10.2004.

Auton arvon määrityksessä oli käytetty Grey-Hen Oy:n tietokantaa. Ajoneuvon verotusarvon määrittämisessä käytettävä menetelmä pyrkii varmistamaan sen, että ajoneuvon verotusarvo vastaa samanlaisen jo maassa rekisteröidyn käytetyn ajoneuvon arvoa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C 101/00 antamassa tuomioissa on todettu, että käytettyjen autojen verotuksen syrjivyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös tällaiseen verojärjestelmään luonnostaan kuuluvat kohtuulliset likimääräisyydet. Tähän nähden tilastollisen arvonmääritysmenetelmän käyttöä ei estä se, ettei tilastollisesti pystytä määrittämään yksiselitteisen oikeita arvoja. Tullipiirin verotusarvon määrittämisessä käyttämää menettelyä onkin sinänsä pidettävä asianmukaisena eikä menettely ole vastoin autoverolain muutoksella (266/2003) vahvistettuja arvon määrityksen lähtökohtia.

Grey-Hen Oy:n lausunnosta 27.9.2004 ilmeni, että tilastoarvo ei ole perustunut samaa automallia koskeviin hintatietoihin, vaan tilastomallin arvio on perustunut käytännössä kyseistä mallia halvempien tyyppien hintoihin ja estimaatteihin siitä, kuinka paljon kalliimpi nyt puheena olevan auton voidaan odottaa olevan, kun se on uutena maksanut enemmän ja on esimerkiksi moottorikooltaan ja teholtaan parempi kuin nämä halvemmat tyypit. Näiden tekijöiden vaikutus käytetyn auton hintaan oli lausunnon mukaan estimoitu ja arvio muodostuu näiden estimaattien perusteella. Lausunnossa oli todettu, että vertaamalla annettua hinta-arviota ja verotusarvoa markkinahintahavaintoihin sekä pyynti- että myyntihintojen osalta ominaisuuksiltaan sitä lähellä oleviin tyyppeihin, voidaan päätyä siihen, ettei arvio ole ollut ainakaan liian korkea. Myös yksittäistapausten harkinta tuki lausunnon mukaan sitä, että malliarvio on ollut oikea ja mieluummin alle todellisen keskihinnan koko maan autoliikkeissä.

Valittaja ei ollut perustellut ajoneuvon hintaa koskevaa väitettään selvityksellä samanlaisten ajoneuvojen myyntihinnoista, vaan valittaja oli esittänyt vaihtoehtoisia laskentamalleja auton arvon määrittämiseksi. Pelkästään se seikka, että ajoneuvon arvo voitaisiin teoreettisesti määritellä jollakin muullakin tavalla kuin mitä tulli on käyttänyt, ei osoittanut että tullin käyttämä menettely olisi lainvastainen.

Ajoneuvon tilastollisesti määritellystä pyyntihinnasta tehtyä alennusta ei ollut korotettava vain sillä perusteella, että Tullihallitus on myöhemmässä ohjeessaan, jota sovelletaan 1.12.2003 ja sen jälkeen toimitettavissa verotuksissa, korottanut käytettyjä alennusprosentteja ja euromääriä. Vahvistetun verotusarvon oikeellisuutta arvioidaan sen lopullisen määrän perusteella eikä sen mukaan, minkä suuruisia oikaisuja laskelmaan on tehty.

Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat, että tullin vahvistama arvo ylittäisi ajoneuvon yleisen vähittäismyyntiarvon. Ei ollut myöskään perusteita arvioida, että ajoneuvon verotusarvo on sillä tavoin liian korkea, että kannettavan autoveron määrä olisi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C101/00 antamassa tuomiossa tarkoitetulla tavalla suurempi kuin samanlaisen Suomessa jo rekisteröidyn käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä.

Oikeudenkäynti oli aiheutunut osaksi tullipiirin virheestä, koska verotusarvon määräytymisen perusteena olevaa aineistoa ei ollut esitetty valittajalle. Valitus oli kuitenkin hylätty. Tämän vuoksi ei ollut kohtuutonta, että valittaja pitäisi oikeudenkäyntikulunsa osaksi vahinkonaan. Tullipiiri velvoitettiin korvaamaan osa valittajan oikeudenkäyntikuluista.

Autoverolaki 11 b § (266/2003)
Hallintolainkäyttölaki 74 §

KHO:n päätös 12.12.2006 taltionumero 3419: Päätöstä muutetaan

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.