25.11.2005

A oli oleskellut Suomessa ajalla 27.8.2001-31.7.2002 oleskeluluvalla statuksella B2. A haki 17.7.2002 jatko-oleskelulupaa perhesiteen perusteella ja solmi avioliiton Suomen kansalaisen kanssa 27.9.2002. Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden oleskelulupa-asiassa tekemien hylkäävien päätösten jälkeen korkein hallinto-oikeus oli palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi. Ulkomaalaisvirasto oli hylännyt oleskelulupahakemuksen päätöksellään 12.11.2004.

Salon kihlakunnan poliisilaitos oli 2.9.2003 esittänyt A:n maasta karkottamista, koska A oleskeli maassa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Ulkomaalaisvirasto päätti 17.1.2005 karkottaa A:n kotimaahansa Bangladeshiin.

Hallinto-oikeus ratkaisi samana päivänä eli 25.11.2005 sekä oleskelulupaa että karkottamista koskevat valitukset. Molemmat valitukset hylättiin.

Hallinto-oikeus totesi, että A oli 1.8.2002 lähtien oleskellut maassa ilman oleskelulupaa. Karkottamiselle oli siten olemassa ulkomaalaislain (378/1991) 40 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu peruste, joka vastaa ulkomaalaislain (301/2004) 149 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä perustetta. Karkottamista koskeva päätös oli täytäntöönpantavissa ulkomaalaislain (378/1991) 62 §:n 2 ja 4 momentissa säädetyillä edellytyksillä. A:lla oli toisaalta ollut ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin nojalla oikeus laillisesti oleskella maassa kunnes hänen oleskelulupahakemuksensa on lainvoimaisesti ratkaistu. Hallinto-oikeus totesi, että oleskelulupa-asia oli samana päivänä ratkaistu lainvoimaisesti ja A:n oleskeluoikeus oli siten tosiasiallisesti toteutunut. Hallinto-oikeus katsoi, että Ulkomaalaisvirasto oli voinut 17.1.2005 päättää karkottamisesta sen estämättä, että A:n oleskelu maassa oli ollut ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla laillista oleskelulupahakemuksen käsittelyn ajan.

Asiaa ratkaistaessa toimitettiin äänestys ja esitettiin esittelijän eriävä mielipide.

Eri mieltä ollut hallinto-oikeustuomari olisi kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen. A:n oleskelulupa-asia oli palautettu käsiteltäväksi uuden ulkomaalaislain (301/2004) mukaisesti. A:lla oli kyseisen lain 40 §:n 3 momentin mukaan oikeus oleskella maassa, kunnes hänen oleskelulupa-asiansa on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös hänen maasta poistamisekseen. Tämän vuoksi A:ta ei ollut tullut oleskelulupa-asian vireillä ollessa karkottaa maasta edellä mainitun ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 1kohdan eikä vastaavan uuden ulkomaalaislain (301/2004) 149 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla sen vuoksi, että A oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Asiassa ei ollut ilmennyt muita perusteita, jotka edellyttäisivät A:n karkottamista maasta.

KHO:n päätös 23.8.2006 taltionumero 2114 : Valituslupahakemus hylätään