Lapin LO 5.3.1998 122

Yritystulon jakaminen - Pääomatulo-osuus - Nettovarallisuus - Pitkäaikaiset velat - Vähentämättä jättäminen - Poikkeussäännös - Viivyttely velanmaksussa

Verovelvollisella oli ollut pankissa suuri talletus, jonka
pääomalla hän olisi voinut maksaa elinkeinotoimintaa varten
aikanaan otetun velan. Elinkeinotoiminnan kirjanpitoon kuuluvassa
taseessa oli talletus rahoitusvaroina ja velka pitkäaikaisena
velkana. Verotuksessa laskettaessa yritystulon pääomatulo-osuutta
otettiin nettovarallisuuslaskelmalla huomioon
talletuksen määrä sekä tuloverolain 149 §:n 2 momentin poikkeussäännöksen
nojalla puolet elinkeinotoiminnan pitkäaikaisista
veloista.
Veroasiamies on lausunut lääninoikeudessa, että talletuserä
oli tarpeettoman suuri elinkeinotoiminnan rajusti pienentynyttä
liikevaihtoa silmällä pitäen. Veroasiamiehen mielestä
elinkeinonharjoittajan olisi pitänyt maksaa velka talletusvaroilla,
koska mitään järkevää syytä menetellä toisin ei
voinut olla. Viivyttelyn ainoana motiivina saattoi olla vain
poikkeussäännöksen kautta saatava veroetu pääomatulo-osuuden
kasvattamiseksi. Nettovarallisuuslaskelmaa oli sen vuoksi oikaistava
niin, että kysymyksessä oleva velka ja sen maksamiseen
varattu talletus oli poistettava, sekä tämän seurauksena
pääomatulo-osuutta pienennettävä ja ansiotulo-osuutta korotettava
vastaavasti.
Verovelvollinen ilmoitti, että hän oli juuri vaihtamassa toimialaa
elinkeinotoiminnassaan ja tästä syystä käyttöomaisuuden
myynnit olivat mahdollistaneet suuren talletuksen. Velka
oli otettu elinkeinotoimintaa varten pitkäaikaisena velkana,
jonka nopeutettu takaisinmaksu pankille olisi ollut mahdollista
vain kallista provisiomaksua vastaan. Verovelvollinen
vastusti veroasiamiehen vaatimusta katsoen nettovarallisuuslaskelman
tulleen oikein laadituksi.
Oikeuskysymyksenä oli, voidaanko verovelvollisen ilmoittamat
talletukset ja velkaerät ottaa nettovarallisuuslaskelmaa laadittaessa
huomioon verovelvollisen ilmoituksesta poiketen,
kun otetaan huomioon rahoitusomaisuuden poikkeuksellisen suuri
määrä ja samanaikaisesti tapahtuva velan maksun lykkääminen,
jonka seurauksena verovelvollinen saa tuloverolain
149 §:n 2 momentin poikkeussäännöksen nojalla jättää puolet
pitkäaikaisista veloista vähentämättä, mikä puolestaan vaikuttaa
yritystulon pääomatulo-osuuden määrää korottavasti ja
ansiotulo-osuuden määrää pienentävästi.
Lääninoikeus katsoi, että verovelvollisen antaman selvityksen
mukainen elinkeinotoiminnan toimialan olennainen muuttaminen
oli käynnissä. Tämän vuoksi kertynyt suuri talletus oli edelleen
elinkeinoon kuuluvaa omaisuutta ja aiemmin otettu pitkäaikainen
velka edelleen elinkeinoon liittyvää velkaa. Velan
lyhennysohjelma oli ehdoiltaan tavanomainen ja maksuaikataulu
yleinen, jonka vuoksi ei voitu edellyttää velan nopeutettua
takaisinmaksua näissäkään olosuhteissa. Nettovarallisuuslaskelma
oli sen vuoksi laadittu tuloverolain säännösten mukaisesti,
eikä veroasiamiehen vaatimilla perusteilla ollut syytä
muuttaa oikaisulautakunnan päätöstä. Verovuosi_1994.
TVL_38_§ TVL_41_§ TVL_149_§
KHO:n päätös T:1919, A:18.9.1998: Ei muutoksenhakulupaa

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.