16.1.1997

Vaikeavammainen henkilö oli hakenut vammaispalvelulain nojalla
avustusta asunnon muutostöihin omakotitalon asuinkerroksen
WC:n laajentamiseen ja muuttamiseen invapesutilaksi.
Peseytymistilat sijaitsivat talon alakerrassa, eikä hakija
voinut niitä käyttää. Sosiaalilautakunnan alainen palvelujaosto
oli hylännyt hakemuksen, koska hakijalle oli järjestetty
kohtuulliset peseytymismahdollisuudet päiväsairaalassa.
Valittaja sairasti vaikeaa komplisoitunutta diabetesta, johon
liittyi näkö-, hermo- ja munuaismuutoksia. Hän kävi
kolmesti viikossa dialyysihoidossa. Huomattavien nivel- ja
pehmytosakipujen vuoksi liikkuminen oli hyvin vaikeaa. Valituksen
mukaan peseytymismatkat olivat valittajalle raskaita
ja aiheuttivat sokeriarvojen vaihteluita ja heikensivät
hänen yleisvointiaan. Valittaja oli kokenut vilustuvansa
helposti kodin ulkopuolella peseytyessään. Sairauksiensa
vuoksi hän oli altis infektioille. Valittajalle oli järjestetty
mahdollisuus peseytymiseen kerran viikossa kodin ulkopuolella
päiväsairaalassa. Palvelujaosto ei ollut väittänyt,
että valittaja olisi ollut jatkuvan laitoshuollon
tarpeessa. Lääninoikeus kumosi palvelujaoston päätöksen ja
palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Päivittäinen mahdollisuus
peseytyä kotona katsottiin kyseessä olevan vammaisen
tavanomaiseksi elämän toiminnoksi. Valittajalle peseytymiseen
kodin ulkopuolella tarjottu palvelu ei ollut
hänelle riittävä eikä sopiva. Valittajalla oli oikeus saada
vammaispalvelulain nojalla korvaus hänen vammansa ja sairautensa
edellyttämistä asunnon muutostöistä, jotka olivat
välttämättömiä, jotta hän voisi peseytyä kotonaan.
VammaispalveluL 4 §
VammaispalveluL 9 § 2 mom
VammaispalveluA 12 §
VammaispalveluA 13 §