Oulun LO 20.5.1997 220/I

Leimavero - Lainhuudatusleimavero - Liittymä - Kiinteistön ainesosa

Oikeuskysymyksenä asiassa oli se, onko kiinteistön kauppahintaan
sisältyvää korvausta sähkö-, vesi ja viemäriliittymistä
pidettävä kiinteän omaisuuden kauppahintana, josta on suoritettava
leimavero.
Kauppakirjan ehdon mukaan kiinteistön kauppaan oli kuulunut
kauppahintaan sisältyen irtaimistona sähkö-, vesi- ja viemäriliittymät.
Näiden arvoksi oli kauppakirjaan merkitty määrä,
joka oli uudelta liittyjältä perittävien liittymismaksujen
suuruinen. Lainhuutoa haettaessa leimavero oli määrätty myös
liittymien arvosta, koska ne katsottiin kiinteistön ainesosiksi.
Lääninoikeus katsoi, että kysymys ei ollut kiinteistön ainesosaksi
luettavien sähkö-, viemäri- ja vesijohtojen omistusoikeuden
siirtämisestä, vaan kysymyksessä oli korvaus oikeudesta
saada sähköverkkoon sekä viemäri- ja vesijohtoverkostoon
liittymistä tarkoittavat sopimukset siirretyiksi myyjiltä ostajille.
Sanottua korvausta ei ollut leimaveroa määrättäessä
pidettävä kiinteän omaisuuden kauppahintana. Kun kauppahinnan
jakautuminen oli kauppakirjassa selvitetty, korvauksen osalta
ei ollut leimaveroa määrättävä senkään mukaan, mitä leimaverolain
22 §:ssä on säädetty.
LeimaveroL 16 § LeimaveroL 22 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.