Kuopion LO 4.2.1997 156

Hallintoriita - Oikeudelliset tulkintasäännöt - Vanki - Vankeinhoitolaitos - Erikoissairaanhoito - Sairaanhoito - Kotikunta

Onko valtio velvoitettava korvaamaan sairaanhoitopiirin
kuntayhtymälle ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet
vangin erityissairaanhoidosta kuntayhtymän sairaalassa.
A:n keskusvankilan vanki on ollut hoidossa B:n sairaanhoitopiirin
kuntayhtymän sairaalassa ajan 11. - 14.2.1996.
Kuntayhtymä on laskuttanut hoidosta keskusvankilalta
12.763 markkaa.
Keskusvankilan ylilääkäri on kirjeellään ilmoittanut kuntayhtymälle,
että vankeinhoitolaitos maksaa sanotuista
kuluista vain potilaan osuuden eli 375 markan asiakasmaksun
ja loppuosa laskutuksesta eli 12.388 markkaa tulisi
ohjata potilaan kotikuntaan normaalin kuntalaskutuksen
mukaisesti. Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston näkemyksen
mukaan vankeinhoitoasetuksen muutos 1.7.1995 on
poistanut vankeinhoitolaitokselta vangin terveyden- ja
sairaanhoidon korvaamisen valtion varoista.
Kuntayhtymä on vaatinut lääninoikeudelta keskusvankilan
velvoittamista korvaamaan kustannuksista maksamatta olevan
osan eli 12.388 markkaa. Kuntayhtymä on katsonut, että
vankeinhoitoasetuksen muuttamisella ei vankien sairaanhoidon
korvausvelvollisuutta voida laillisesti siirtää
valtiolta kunnille.
Lääninoikeus hylkäsi kuntayhtymän hakemuksen katsoen, ettei
valtio ole velvollinen suorittamaan vaadittua määrää.
Perusteluinaan lääninoikeus totesi, että erikoissairaanhoitolain
30 §:n 3 momentin mukaan sairaanhoitopiirin
alueella oleville henkilöille annetaan sinä aikana, jonka
he työnsä vuoksi joutuvat oleskelemaan vieraan sairaanhoitopiirin
alueella tai kun muu seikka välttämättä vaatii
sairaanhoidon antamista vieraassa sairaanhoitopiirissä,
sairaanhoitoa tämän sairaanhoitopiirin kuntainliiton
sairaalassa tai muussa toimintayksikössä.
Erikoissairaanhoitolain 42 §:n mukaan sairaanhoitopiirin
sanotunlaiselle muulle kuin kuntainliittoon kuuluvasta
kunnasta olevalle potilaalle järjestämän sairaanhoidon
aiheuttamista kustannuksista on sen sairaanhoitopiirin
kuntainliiton, johon potilaan kotikunta kuuluu, suoritettava
korvaus.
Kotikuntalain 3 §:n 4 kohdan mukaan henkilön kotikunta
ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu
pääasiassa rangaistuksen suorittamisesta rangaistuslaitoksessa.
1.7.1975 voimaan tullut vankeinhoitoasetus (431/75) on
kumottu 1.7.1995 voimaan tulleella vankeinhoitoasetuksella
(878/95). Sanotun aikaisemman asetuksen 38 §:n 1 momentin
mukaan vangin terveydenhuolto ja sairaan tai vammautuneen
vangin hoito ja lääkkeet sekä tarpeellinen kuntoutus
maksetaan valtion varoista. 1.7.1995 voimaan tulleessa
vankeinhoitoasetuksessa ei ole vastaavaa säännöstä.
Kun otetaan huomioon, että 1.7.1975 voimaan tulleen vankeinhoitoasetuksen
38 §:n 1 momentin sanamuoto on ristiriidassa
1.1.1991 voimaan tulleen erikoissairaanhoitolain
42 §:n sanamuodon kanssa ja kun oikeudellisten tulkintasääntöjen
mukaan ylemmänasteinen ja myöhemmin annettu
säädös tekee vaikutuksettomaksi alemmanasteisen ja
aikaisemmin annetun säädöksen, ei 1.7.1975 voimaan tulleen
vankeinhoitoasetuksen 38 §:n 1 momentin kumoamisella
1.7.1995 voimaan tulleella vankeinhoitoasetuksella ole
katsottava annetun kunnille uusia velvoitteita kuntalain
2 §:n 1 momentin vastaisesti.
ErikoissairaanhoitoL 30 § 3 mom
ErikoissairaanhoitoL 42 §
VankeinhoitoA 38 § 1 mom (431/75)
VankeinhoitoA 40 § (878/95)
KotikuntaL 3 § 4 kohta
KuntaL 2 § 1 mom
KHO:n päätös T:1180; A:25.6.1998. Lääninoikeuden
päätös kumottu (ks. FKHO)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.