Finlex - Etusivulle
Hallinto-oikeudet

21.12.1995

Hallinto-oikeudet

Hallinto-oikeuksien (ja aiempien lääninoikeuksien) ratkaisuja v. 1981 alkaen.

Turun ja Porin LO 21.12.1995 1090/2

Asiasanat
Sosiaalihuolto, Kuljetuspalvelut, Yhdenvertaisuus, Tuloharkinta, Kunnan harkintavalta, S:1.07.03.02.01
Hallinto-oikeus
Turun ja Porin lääninoikeus
Tapausvuosi
1995
Antopäivä
Diaarinumero
1367/4110/95
Taltio
1090/2

Valittaja oli hakenut kuljetuspalveluita muun ohella
sosiaalihuoltolain nojalla.
Sosiaalilautakunta oli hylännyt hakemuksen sosiaalihuoltolain
mukaisten kuljetuspalveluiden osalta, koska hakijan
ja hänen puolisonsa bruttotulot ylittivät lautakunnan palvelun
saamiselle asettaman tulorajan. Sosiaalihuoltolain
soveltamisen osalta lääninoikeuden arvioitavana oli siten
kysymys, voiko kunta rajata tämän lain mukaisen kuljetuspalvelun
antamisen palvelun tarvitsijan tulojen perusteella.
Lääninoikeuden lähtökohtana arvioinnissa oli, että kunnalla
ei ole erityistä velvollisuutta järjestää kotipalvelujen
tukipalveluja, kuten kuljetuspalvelua, yksittäiselle kunnan
asukkaalle. Näitä palveluja järjestetään käytettävissä olevien
määrärahojen mahdollistamissa rajoissa. Kunnalla on
harkintavalta sen suhteen, kenelle palvelun tarvitsijoista
palvelu järjestetään tilanteessa, jossa määrärahat eivät
riitä palvelujen tarjoamiseen kaikille niiden tarpeessa oleville.
Kunta ei toteuttanut kuljetuspalvelua itse, vaan hankki sen
ostopalveluna. Kunta maksoi asiakkaan saaman kuljetuspalvelun
kustannuksen palvelun käyttäjän puolesta. Vastaavaa kuljetuspalvelua
oli kunnassa saatavissa vaikeuksitta myös omalla
kustannuksella. Keskeistä palvelun tarpeen tyydyttämisessä ei
siten ollut palvelun saanti eli mahdollisuus päästä liikkumaan,
vaan palvelun maksaminen eli palvelun tarvitsijoiden
taloudellinen tukeminen.
Näissä oloissa kunta on voinut harkintavaltansa rajoissa
laillisesti hylätä valittajan vaatimuksen kuljetuspalvelun
saamisesta sosiaalihuoltolain mukaisena kotipalvelun tukipalveluna
hänen ja hänen puolisonsa tulojen perusteella
loukkaamatta heidän yhdenvertaisuuttaan kuntalaisina. Asiaa
ratkaistaessa on lisäksi otettu huomioon, että kunta olisi
voinut periä valittajalta tällaisena palveluna myönnetystä
kuljetuksesta hänen maksukykyään vastaavan asiakasmaksun
aina palvelun todelliseen kustannukseen asti.
SosiaalihuoltoL 13 § 1 mom
SosiaalihuoltoL 17 § 1 mom
SosiaalihuoltoL 20 §
SosiaalihuoltoL 21 §
SosiaalihuoltoL 28 §
SosiaalihuoltoA 9 § 1 mom 2 kohta
L sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 §
L sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 2 §

Sivun alkuun