31.5.1988

Oikeuskysymyksenä oli, saiko verovelvollinen tehdä omaisuustulovähennyksen
vuokratulosta, jonka hän oli saanut antamalla
vakuutusyhtiöltä vuokraamansa asunnon edelleen lastensa
käyttöön asunnon ylläpitokustannusten suorittamista vastaan.
Verolautakunta oli myöntänyt tästä 6.000 markan omaisuustulovähennyksen.
Verovelvollinen oli antanut vakuutusyhtiöltä X:n kaupungissa
vuokraamansa asunnon poikansa käyttöön 1.1.-31.8.1985 ja tyttärensä
käyttöön 1.9.-30.12.1985 yhtiölle maksamaansa vuokraa
ja vuokratuloon kohdistuneita kuluja vastaavaa vuokraa vastaan.
Samanaikaisesti verovelvollisella oli veroilmoituksen
mukaan omassa käytössään X:n kaupungissa sijaitseva oma
asunto.
Hallituksen esityksen (Nro 123/1980 vp.) perustelujen mukaan
osinkotulovähennystä koskevan säännöksen tarkoituksena oli
ollut lieventää osakeyhtiöissä tms. syntyvän tulon kahdenkertaista
verotusta sekä siten edistää erityisesti ns. piensäästäjien
osakesäästämistä. Esityksen perustelujen mukaan tasapuolisuusnäkökohdat
puolsivat osinkotulojen ohella myös eräiden
muiden, pääasiassa luonnollisten henkilöiden sijoitustoiminnastaan
saamien tulojen saattamista verotuksellisesti samaan
asemaan osinkotulojen kanssa. Esityksessä ehdotettiin,
että muuna asuntona kuin vapaa-ajan asuntona käytettäväksi
vuokratusta asunnosta saadusta vuokratulosta tehtäisiin osinkotulovähennystä
vastaava vähennys. Esityksen perustelujen
mukaan vakituisen asunnon vuokraamisesta saatujen tulojen verotuksen
huojentamista puolsivat myös asuntopoliittiset syyt;
toimenpiteellä voitiin lisätä vuokra-asuntojen tarjontaa ja
siten osaltaan edistää olemassa olevan asuntokannan tehokasta
käyttöä.
Edellä lausutun perusteella huomioon ottaen lainkohdan tarkoitus
ja vähennyksen nimi (omaisuustulovähennys) lääninoikeus
katsoi, ettei verovelvollisella ollut sellaista varallisuussijoitusta
asuntoon (vakuutusyhtiön asunto), joka
oikeuttaisi omaisuustulovähennykseen edelleen vuokratusta
asunnosta saamansa vuokratulon perusteella. Verovuosi 1985.
Äänestys 2-1.
TVL 32 a §