Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

627/2024

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2025

Säädöksen tyyppi
Päätös
Antopäivä
Julkaisupäivä
Suomen säädöskokoelma
Säädösteksti

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt:

1 §

Vuodelta 2025 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut.

2 §

Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

3 §

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos:

1)

työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa;

2)

työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla;

3)

työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja

4)

verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

4 §

Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka.

Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa.

5 §

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

6 §

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

7 §

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

8 §

Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa.

9 §

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

Kulkuneuvo

Korvauksen enimmäismäärä

auto

59 senttiä kilometriltä, jota korotetaan

– 10 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä

– 15 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä

– 30 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä

– 4 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri

– 4 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa

– 13 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta

moottorivene, enintään 50 hv

103 senttiä kilometriltä

moottorivene, yli 50 hv

149 senttiä kilometriltä

moottorikelkka

142 senttiä kilometriltä

mönkijä

134 senttiä kilometriltä

moottoripyörä

45 senttiä kilometriltä

mopo

24 senttiä kilometriltä

muu kulkuneuvo

14 senttiä kilometriltä

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat käyttövoimakulut, hänelle korvattavien käyttövoimakulujen enimmäismäärä on 12 senttiä kilometriltä.

10 §

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

11 §

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

12 §

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

Työmatkan kestoaika

Päivärahan enimmäismäärä euro

yli 6 tuntia (osapäiväraha)

24

yli 10 tuntia (kokopäiväraha)

53

kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden

– vähintään 2 tunnilla

24

– yli 6 tunnilla

53

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

13 §

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

Maa tai alue

Päivärahan enimmäismäärä euro

Afganistan

61

Alankomaat

86

Albania

89

Algeria

82

Andorra

65

Angola

69

Antigua ja Barbuda

95

Arabiemiirikunnat

72

Argentiina

45

Armenia

59

Aruba

69

Australia

77

Azerbaidžan

69

Azorit

70

Bahama

89

Bahrain

78

Bangladesh

56

Barbados

79

Belgia

79

Belize

52

Benin

47

Bermuda

89

Bhutan

37

Bolivia

48

Bosnia ja Hertsegovina

62

Botswana

42

Brasilia

70

Britannia

83

Lontoo ja Edinburgh

87

Brunei

45

Bulgaria

66

Burkina Faso

41

Burundi

55

Chile

55

Cookinsaaret

73

Costa Rica

64

Curaçao

57

Djibouti

83

Dominica

60

Dominikaaninen tasavalta

50

Ecuador

62

Egypti

51

El Salvador

58

Eritrea

97

Espanja

75

Eswatini

40

Etelä-Afrikka

54

Etelä-Sudan

119

Etiopia

46

Fidži

54

Filippiinit

70

Färsaaret

62

Gabon

95

Gambia

44

Georgia

46

Ghana

41

Grenada

72

Grönlanti

63

Guadeloupe

54

Guatemala

77

Guinea

85

Guinea-Bissau

45

Guyana

51

Haiti

79

Honduras

58

Indonesia

56

Intia

61

Irak

71

Iran

119

Irlanti

79

Islanti

93

Israel

89

Italia

77

Itä-Timor

47

Itävalta

82

Jamaika

61

Japani

69

Jemen

97

Jordania

88

Kambodža

66

Kamerun

62

Kanada

80

Kanarian saaret

73

Kap Verde

45

Kazakstan

60

Kenia

80

Keski-Afrikan tasavalta

102

Kiina

73

Hongkong

83

Kirgisia

43

Kolumbia

61

Komorit

46

Kongo (Kongo-Brazzaville)

66

Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa)

58

Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)

67

Korean tasavalta (Etelä-Korea)

85

Kosovo

61

Kreikka

70

Kroatia

71

Kuuba

64

Kuwait

84

Kypros

66

Laos

34

Latvia

73

Lesotho

37

Libanon

95

Liberia

59

Libya

52

Liechtenstein

81

Liettua

72

Luxemburg

79

Madagaskar

46

Madeira

69

Malawi

61

Malediivit

66

Malesia

54

Mali

49

Malta

72

Marokko

72

Marshallinsaaret

67

Martinique

57

Mauritania

49

Mauritius

49

Meksiko

73

Mikronesia

60

Moldova

76

Monaco

92

Mongolia

44

Montenegro

68

Mosambik

52

Myanmar (Burma)

71

Namibia

39

Neitsytsaaret (USA)

63

Nepal

51

Nicaragua

50

Niger

56

Nigeria

68

Norja

70

Norsunluurannikko

83

Oman

72

Pakistan

33

Palau

107

Palestiinalaisalue

89

Panama

60

Papua-Uusi-Guinea

67

Paraguay

34

Peru

50

Pohjois-Makedonia

66

Portugali

72

Puerto Rico

71

Puola

81

Qatar

75

Ranska

79

Romania

71

Ruanda

33

Ruotsi

68

Saint Kitts ja Nevis

65

Saint Lucia

83

Saint Vincent ja Grenadiinit

85

Saksa

77

Salomonsaaret

62

Sambia

46

Samoa

61

San Marino

60

São Tomé ja Príncipe

119

Saudi-Arabia

78

Senegal

57

Serbia

78

Seychellit

81

Sierra Leone

58

Singapore

82

Slovakia

81

Slovenia

73

Somalia

88

Sri Lanka

31

Sudan

119

Suriname

104

Sveitsi

96

Syyria

78

Tadžikistan

35

Taiwan

67

Tansania

49

Tanska

80

Thaimaa

65

Togo

63

Tonga

65

Trinidad ja Tobago

80

Tšad

52

Tšekki

89

Tunisia

65

Turkki

41

Istanbul

42

Turkmenistan

86

Uganda

49

Ukraina

57

Unkari

69

Uruguay

55

Uusi-Seelanti

77

Uzbekistan

33

Valko-Venäjä

50

Vanuatu

72

Venezuela

119

Venäjä

73

Moskova

91

Pietari

83

Vietnam

69

Viro

78

Yhdysvallat

88

New York, Los Angeles, Washington

95

Zimbabwe

119

Maa, jota ei ole erikseen mainittu

52

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla.

Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan.

Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti.

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa.

14 §

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 13,25 euroa.

Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 26,50 euroa.

15 §

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

16 §

Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä.

17 §

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00–07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 16 euroa.

18 §

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin.

19 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2025. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2025.

Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2024

PääjohtajaMarkku HeikuraJohtava asiantuntijaMia Keskinen

Sivun alkuun