1/2020

Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2020

Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehualan toiminnanharjoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti

kumotaan rehualan toiminnanharjoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (548/2012) 10 § sekä liite 6 ja 7, sekä

muutetaan 2–4, 6, 7–9, 11–13, 16, 21, 23, 25 ja 26 § sekä liite 1 ja 8, sellaisina kuin niistä ovat 2, 8, 21 ja 25 § sekä liite 1 osaksi asetuksessa 960/2014 sekä 3, 6 ja 7 § asetuksessa 960/2014, seuraavasti:

2 §
Suhde eräisiin säädöksiin

Rehualan toiminnanharjoittamisesta säädetään tämän asetuksen lisäksi rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 183/2005, jäljempänä rehuhygienia-asetus.

Eläimistä saatavia rehuja koskevasta toiminnanharjoittamisesta säädetään tämän asetuksen lisäksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus) sekä laissa eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015).

Myös tiettyjen spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001, jäljempänä TSE -asetus, säädetään eläimistä saatavia rehuja koskevasta toiminnanharjoittamisesta.

Eläinten terveystilanteen muutosten vuoksi sisämarkkinakauppaa, sisämarkkina-alueen kautta tapahtuvia kuljetuksia sekä maahantuontia ja maastavientiä koskevista rajoituksista säädetään Euroopan komission antamissa suojapäätöksissä.

Rehuaineiden ja rehuseosten pakollisista merkinnöistä säädetään tämän asetuksen lisäksi rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 79/373/ETY, komission direktiivin 80/511/ETY, neuvoston direktiivien 82/471/ETY, 83/228/ETY, 93/74/ETY, 93/113/EY ja 96/25/EY ja komission päätöksen 2004/217/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 767/2009, jäljempänä markkinoille saattamista ja käyttöä koskeva asetus sekä eläimistä saatavia rehuja koskevista merkinnöistä myös sivutuoteasetuksessa ja TSE -asetuksessa.

Siipikarjalle tarkoitettujen rehuseosten energia-arvon laskentaperusteista säädetään näytteenotto- ja määritysmenetelmistä rehujen virallista valvontaa varten annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 152/2009. 

Rehujen haitallisten aineiden enimmäispitoisuuksista ja toimintarajoista jäsenvaltioiden tutkimusten käynnistämiseksi säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston haitallisista aineista eläinten rehuissa antaman direktiivin 2002/32/EY liitteiden I ja II muuttamiseksi annetuissa komission asetuksissa ja niiden liitteissä (haitallisten aineiden asetukset).  Kasvinsuojeluainejäämien enimmäispitoisuuksista rehuissa säädetään tämän lisäksi torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 sekä sen liitteissä.

Rehun lisäaineista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista (EY) N:o 1831/2003. Yksityiskohtaiset vaatimukset lisäaineen hyväksymiseksi edellytettävistä tiedoista annetaan komission asetuksessa (EY) N:o 429/2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hakemusten laadinnan ja esittämisen sekä rehun lisäaineiden arvioinnin ja hyväksymisen osalta.

3 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan rehulain (86/2008) määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) täydennysrehulla ja täysrehulla täydennysrehua ja täysrehua siten kuin ne määritellään markkinoille saattamista ja käyttöä koskevassa asetuksessa;

2) päiväannoksella päiväannosta siten kuin se määritellään eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 2 artiklan f kohdassa;

3) rehualan yrityksellä voittoa tuottavaa tai tuottamatonta, julkista tai yksityistä yritystä, siten kuin se määritellään elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 5 kohdassa;

4) hyväksytyllä laboratoriolla rehulain 27 §:ssä tarkoitettua salmonellan varalta otettuja lainsäädännön edellyttämiä omavalvontanäytteitä tutkimaan hyväksyttyä laboratoriota;

5) nimetyllä laboratoriolla rehulain 28 b §:ssä tarkoitettua salmonellan varalta otettuja lainsäädännön edellyttämiä omavalvontanäytteitä tutkimaan nimettyä laboratoriota;

6) viranomaisnäytteenotto-ohjeella Ruokaviraston ohjetta rehujen näytteenotosta;

7) tuotantosuunnalla taloudellisesti merkittävintä alkutuotannon tuotantosuuntaa;

8) rahtisekoittajalla rehualan toimijaa, joka valmistaa rehuseoksia siirrettävällä mylly- ja sekoituslaitteistolla maatilalla;

9) varastointiliikkeellä varastointipalveluja tarjoavaa rehualan toimijaa, joka varastoi rehuja, myös erillistä varastoa tai varastointilaitosta;

10) kuljetusliikkeellä kuljetuspalveluja tarjoavaa rehualan toimijaa;

11) erityisen riskialttiilla rehulla rehua, johon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 artiklassa 50 tarkoitetun elintarvikkeiden ja rehujen nopean hälytysjärjestelmän mukaisten ilmoitusten tai tieteellisten riskinarviointien perusteella sisältyy muita rehuja suurempi salmonellariski;

12) osanäytteellä näytemäärää, joka on otettu tutkittavan rehuerän tai sen osan yhdestä kohdasta;

13) tuotantoympäristönäytteellä tuotantotilasta ja -laitteistosta, myllyautosta, kuljetuskalustosta, varastotilasta tai muusta niihin verrattavasta kohteesta otettavaa sively- tai pölynäytettä, joka voi sisältää myös rehua;

14) kostealla rehulla rehuainetta ja rehuseosta, jonka kuiva-ainepitoisuus on alle 50 prosenttia;

15) asiakasnumerolla Ruokaviraston rehualan toimijalle rehuhygienia-asetuksen mukaisen rekisteröinnin yhteydessä antamaa numeroa;

16) puhdistuskäsittelylaitoksella markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen liitteen VIII 1 kohdan mukaista laitosta, joka puhdistaa sellaista rehua, jossa haitallisten aineiden enimmäispitoisuus on ylittynyt.

2 luku

Rehualan toimijan rekisteröinti ja hyväksyminen

4 §
Ilmoitus rekisteröintiä varten

Rehualan toimijan on tehtävä rehulain 18 §:n mukainen rekisteröinti-ilmoitus. Rekisteröinti-ilmoituksessaan rehualan toimijan tulee ilmoittaa sen lisäksi, mitä rehulain 18 §:ssä säädetään, seuraavat tiedot:

1) alkutuotannon toimijan tulee ilmoittaa tuotantosuunta ja tämän asetuksen liitteen 1 luvun I mukaiset toiminnot;

2) muun kuin alkutuotannon toimijan tulee ilmoittaa tämän asetuksen liitteen 1 luvun II mukaiset toiminnot ja liitteen 1 luvun III mukaiset tuotetyypit.

Rehualan toimijan on ilmoitettava Ruokavirastolle rekisteröinti-ilmoituksessa annettujen tietojen pysyvästä muutoksesta tai muusta merkittävästä muutoksesta Ruokaviraston määräämällä tavalla viimeistään muutosten tullessa voimaan.

6 §
Rehualan toimijan hyväksymishakemus

Rehualan toimijan on liitettävä hyväksymistä koskevaan hakemukseen rehulain 20 §:n mukaiset tiedot. Hakemus hyväksymistä varten tulee tehdä Ruokavirastolle tätä tarkoitusta varten julkaistulla lomakkeella. Hyväksymistä hakevan rehualan toimijan tulee lisäksi tehdä tämän asetuksen 4 §:ssä tarkoitettu rekisteröinti-ilmoitus.

Rehuhygienia-asetuksen mukaisen hyväksynnän peruuttamisesta säädetään rehuhygienia-asetuksen 14 ja 15 artikloissa.

Lääkerehua valmistavien ja lääkerehua markkinoille saattavien toimijoiden hyväksymisestä säädetään lääkerehuista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 10/EEO/2008.

7 §
Rehualan laitoksen hyväksyntä- ja tunnistenumero

Ruokaviraston tulee antaa:

1) rehuhygienia-asetuksen 10 artiklassa;

2) rehuhygienia-asetuksen liitteen II 10 kohdassa;

3) markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa;

4) markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen liitteen VIII 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavalle hyväksytylle laitokselle tämän asetuksen liitteen 2 A osan mukaisessa muodossa oleva hyväksyntänumero sekä pyynnöstä markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen 17 artiklan 1 c kohdassa tarkoitetulle rehualan laitokselle liitteen 2 B osan mukaisessa muodossa oleva tunnistenumero.

8 §
Luettelo rehualan toimijoista ja laboratorioista

Ruokavirasto julkaisee rehulain 37 §:ssä tarkoitetut luettelot internetsivuillaan. Luettelot on pidettävä ajan tasalla.

Ruokaviraston on jokaisen toiminnon, tuotetyypin tai tuotantosuunnan osalta eriteltynä merkittävä luetteloon ne laitokset, jotka se on rekisteröinyt tämän asetuksen 4 tai 5 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, kunkin rehuhygienia-asetuksen mukaan hyväksytyn toimijan osalta luetteloon tulee merkitä tämän asetuksen 7 §:n mukainen hyväksyntänumero.

3 luku

Rehualan toimijan ilmoitus-, tiedonanto- ja yhteistyövelvollisuus

9 §
Maahantuonti

Rehualan toimijan on tehtävä ilmoitus erityisen riskialttiin rehun tuonnista viimeistään 24 tuntia ennen kyseisen rehuerän saapumista Suomen alueelle ilmoittamalla siitä Ruokavirastolle tämän asetuksen 13 §:ssä tarkoitettua riskiperusteista näytteenottoa varten. Jos tuontia edeltävä päivä ei ole arkipäivä, ennakkoilmoitus on tehtävä viimeistään edellisenä arkipäivänä. 

Liitteessä 4 mainittuja rehun lisäaineita, esiseoksia ja niistä valmistettuja rehuseoksia saa tuoda maahan vain sellaisista tuotantolaitoksista, joilla on Suomeen sijoittunut edustaja. Edustajan on toimitettava Ruokavirastolle ilmoitus, jossa edustaja sitoutuu takaamaan, että kolmannessa maassa sijaitseva tuotantolaitos täyttää rehuhygienia-asetuksessa säädetyt vaatimukset.

Ruokavirasto pitää yllä kolmansien maiden tuotantolaitoksia koskevaa luetteloa, johon merkitään sekä tuotantolaitoksen että edustajan nimi ja osoite sekä liitteessä 4 tarkoitetut hyväksyntää vaativat tuotteet, jotka on saatettu markkinoille Suomessa.

11 §
Muut rehualan toimijoita koskevat ilmoitukset

Toimijan on ilmoitettava rehun vastaanotossa, valmistuksessa, varastoinnissa, lastauksessa tai muussa vastaavassa toiminnassa havaitusta haitallisten aineiden, tuotteiden tai eliöiden enimmäispitoisuuksien ylittymisestä välittömästi Ruokavirastolle.

Markkinoille saatetun rehun aiheuttamien riskien välttämiseksi toimijan on välittömästi ilmoitettava rehun salmonellahavainnosta toimijalle, jolle rehua on toimitettu.

12 §
Yhteistyö Ruokaviraston kanssa

Rehualan toimijan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin ja tehtävä yhteistyötä Ruokaviraston kanssa rehun aiheuttamien riskien välttämiseksi tilanteessa, jossa on syytä epäillä, ettei rehu tai sen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaihe täytä rehujen turvallisuutta koskevia vaatimuksia.

Toimijan on tehtävä yhteistyötä Ruokaviraston kanssa rehujen haitallisten aineiden, tuotteiden ja eliöiden lähteiden selvittämiseksi silloin, kun niiden haitallisten aineiden asetuksien liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet rehuissa ylittyvät, kun havaitaan kohonneita pitoisuuksia kyseisten asetuksien liitteessä II säädetyn mukaisesti tai kun rehussa todetaan salmonellabakteeri.

Toimijan on annettava Ruokavirastolle selvitys jokaisen sellaisen rehuerän säilytyksestä, tunnistamisesta, uudelleenkäsittelystä ja hävittämisestä, joka ei täytä rehujen turvallisuutta koskevia vaatimuksia, sekä selvitys toiminnasta saastumistilanteessa.

Toimijan on huolehdittava siitä, että rehut tehdään tarvittaessa vaarattomiksi Ruokaviraston hyväksymällä menettelytavalla ja että vaarattomaksi tehdyt rehut eivät sisällä salmonellabakteeria ja ovat haitallisten aineiden asetuksien liitteen I mukaisia.

13 §
Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen

Rehujen virallista salmonellavalvontaa varten tulee erityisen riskialttiista rehuista ottaa näytteitä Ruokaviraston riskiperusteisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Vuosittain laadittavasta valvontasuunnitelmasta tulee käydä ilmi rehun nimi ja luonne, alkuperämaa sekä niiden rehuerien lukumäärä, joita näytteenotto koskee. 

Näyte tulee ottaa rehuerän maahantuonnin yhteydessä käyttäen soveltuvaa mekaanista näytteenottajaa tai muuta tarkoituksenmukaista näytteenottomenetelmää. 

Elintarviketuotantoeläinten, lemmikkieläinten ja turkiseläinten ruokintaan tarkoitetuista erityisen riskialttiista rehuista tutkitaan yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti.

Sen lisäksi, mitä 3 momentissa säädetään, suoraan rahtisekoittajalle tai maatilalle elintarviketuotantoeläinten ruokintaan ilman rehuerän Suomessa tapahtuvaa kuumennuskäsittelyä tarkoitetusta rehusta tutkitaan yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 25 000 kilogrammaa kohti.

Ruokaviraston valtuuttama tarkastaja ottaa 3 ja 4 momentissa tarkoitetut näytteet viranomaisnäytteenotto-ohjeen mukaisesti.

16 §
Rehuseoksia valmistavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rehualan toimijan, joka valmistaa markkinoille saatettavaksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia, tulee ottaa vähintään kerran viikossa tuotantoympäristönäyte kustakin sellaisesta vastaanotto- ja valmistuslinjasta erikseen, jolla vastaanotetaan rehuaineita tai valmistetaan rehuseoksia liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista.

Toimijoiden, jotka käyttävät höyryä rehun kuumennuksessa, tulee ottaa näyte jokaisesta seuraavasta kohteesta:

1) irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat tai vastaanottomonttu;

2) vastaanottolinjan keskuspölynpoisto tai pölynpoistojärjestelmä;

3) jäähdytin;

4) jäähdyttimen pölynpoistojärjestelmä;

5) jäähdyttimen sijaintitila tai jäähdytysilman ottotila;

6) irtolastauslinja

Muiden kuin edellä 2 momentissa tarkoitettujen toimijoiden tulee ottaa vähintään kerran viikossa näyte jokaisesta seuraavasta kohteesta:

1) irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat;

2) sekoituslinja;

3) pölynpoistojärjestelmä;

4) lastauslinja

Näytteenottokohtia voi muuttaa laitoskohtaisesti toimijan tekemään riskinarviointiin perustuen. Muutoksesta ja sen perusteista tulee ilmoittaa Ruokavirastolle.

Sen lisäksi, mitä 1–3 momentissa säädetään tuotantoympäristönäytteiden otosta, tulee toimijan ottaa näytteitä lopputuotteesta lastauksen yhteydessä.

Edellä 1–4 momentissa säädetty ei kuitenkaan koske toimijaa, joka valmistaa maatilalla markkinoille saatettaviksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia pelkästään kyseisellä tilalla tuotetuista liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista.  Kyseisen toimijan tulee ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti, mutta kuitenkin vähintään kolme näytettä vuodessa.

21 §
Tuotantoympäristö- ja rehunäytteiden säilyttäminen ja tutkiminen 

Rehualan toimijan on viivytyksettä lähetettävä kaikki tämän asetuksen 15–20 §:ssä tarkoitetut tuotantoympäristö- ja rehunäytteet rehulain 27 §:n mukaisesti hyväksyttyyn tai 25 §:n tai 28 b §:n mukaisesti nimettyyn laboratorioon tutkittavaksi salmonellan varalta.

Huolimatta siitä, mitä 1 momentissa säädetään, 16 §:ssä tarkoitetut lastausnäytteet on lähetettävä laadunvarmistuslaboratorioon tutkittavaksi vain, jos tuotantoympäristönäytteessä havaitaan salmonellabakteeri. Irtorehujen lastausnäytteitä on säilytettävä vähintään neljä kuukautta ja kosteiden rehujen vähimmäissäilyvyyspäiväykseen asti.

Kukin tuotantoympäristö- ja rehunäyte on tutkittava laboratoriossa erikseen.

23 §
Rehuseosten kuumennuskäsittely

Kanojen, broilereiden ja kalkkunoiden sekä sikojen ja nautojen rehuseoksia valmistavan rehualan toimijan on varmistettava, että kyseisten rehuseosten lämpötila rakeistuksessa tai muussa kuumennuskäsittelyssä on vähintään 81 °C:tta tai että rehuseosta on kuumennettu vähintään 75 °C:ssa 10 minuuttia.

Kuumennuskäsittelyvelvoite ei koske toimijaa, jonka vuosituotanto on korkeintaan kuusi miljoonaa kiloa taikka rahtisekoittajaa. Kuumennusvelvoite ei myöskään koske kivennäis- ja vitamiinitäydennysrehuja, nestemäisiä taikka kosteita rehuja.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, Ruokavirasto voi hakemuksesta myöntää poikkeusluvan 1 momentissa tarkoitetuista kuumennuskäsittelyistä, jos kyseessä on erikoisrehu, jolle kuumennus rehun rakenteesta tai ominaisuudesta johtuen ei sovellu.

25 §
Energia- ja valkuaisarvon ilmoittaminen

Luonnonvarakeskus julkaisee energia- ja valkuaisarvojen laskentaperusteet ja rehutaulukot internetsivuillaan.

Rehuaineen energia- ja valkuaisarvona voidaan ilmoittaa rehutaulukossa olevat arvot tai rehuaineen määritetyn ravintoainekoostumuksen perusteella lasketut arvot. Laskennassa on käytettävä rehutaulukossa esitettyjä perusteita ja märehtijöiden rehujen valkuaisarvon (ohutsuolesta imeytyvä valkuainen) osalta rehutaulukossa annettua hajoavan valkuaisen osuutta. Märehtijöiden ja hevosten karkearehujen energia-arvo voidaan laskea myös sulavan orgaanisen aineen pitoisuuden (D-arvo) perusteella.

Rehuseoksen energia-arvo on määritettävä ja ilmoitettava seuraavasti:

1) märehtijöille ja hevosille tarkoitettujen rehuseosten energia-arvot ovat laskennallisia, ne perustuvat rehuseoksen sisältämien yksittäisten rehuaineiden energia-arvojen summaan ja ne saadaan ilmoittaa muuntokelpoisena energiana;

2) sioille tarkoitettujen rehuseosten energia-arvot ovat laskennallisia, ne perustuvat rehuseoksen sisältämien yksittäisten rehuaineiden energia-arvojen summaan ja ne saadaan ilmoittaa nettoenergiana;

3) siipikarjalle ja turkiseläimille tarkoitettujen rehuseosten energia-arvot määritetään rehuseoksen tiettyjen ravintoaineiden analyysitulosten perusteella ja ne saadaan ilmoittaa muuntokelpoisena energiana.

Sioille, märehtijöille, hevosille ja turkiseläimille tarkoitettujen rehuseosten valkuaisarvot ovat laskennallisia ja ne perustuvat rehuseosten sisältämien rehuaineiden valkuaisarvojen summaan.

Rehualan toimijan tulee pitää kirjaa rehuaineiden määritetyistä ravintoainekoostumustiedoista ja ilmoittaa ne pyynnöstä Ruokavirastolle, jos määritettyjä ravintoainekoostumuksia käytetään laskennassa rehutaulukkoarvojen sijaan.

Energia- ja valkuaisarvon ilmoittaminen rehussa on vapaaehtoista.

26 §
Kirjanpito ja sen säilytys

Rehualan toimijan on pidettävä toimintaansa liittyvistä tiedoista tiedostoa rehulain 19 §:n mukaisesti. Tiedostoa on pidettävä kirjallisesti, automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla tai muulla tähän verrattavalla tavalla.

Rehualan alkutuotannon toimijan on pidettävä kirjaa soveltuvin osin niistä seikoista, joista säädetään tämän asetuksen liitteessä 8.

Muun kuin rehualan alkutuotannon toimijan kirjanpitovelvoitteesta säädetään rehuhygienia-asetuksen liitteessä II. Eläimistä saatavia sivutuotteita lähettävien, kuljettavien tai vastaanottavien toimijoiden kirjanpidosta säädetään sivutuoteasetuksessa. Maitotuotteita elintarviketuotantoeläinten ruokintaan luovuttavien rehualan toimijoiden kirjanpitovelvollisuudesta säädetään eläimistä saatavista sivutuotteista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 783/2015. Lääkerehujen valmistusta ja luovutusta koskevasta kirjanpidosta säädetään lääkerehuista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 10/EEO/2008.

Rehualan toimijan on säilytettävä tämän asetuksen liitteen 8 ja rehuhygienia-asetuksen liitteen II mukaista kirjanpitoa vähintään viisi vuotta. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevan kirjanpidon säilyttämisestä säädetään erikseen kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009.


Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä tammikuuta 2020.

Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2020

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (32001R0999); EYVL N:o L 147, 31.5.2001, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/32/EY (32002L0032); EYVL N:o L 140, 30.5.2002, s. 10
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (32002R0178); EYVL N:o L 31, 1.2.2002, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1831/2003 (32003R1831); EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 (32005R0183); EUVL N:o L 35, 8.2.2005, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005 (32005R0396); EUVL N:o L 70, 16.3.2005, s. 1
Komission asetus (EY) N:o 152/2009 (32009R0152); EUVL N:o L 54, 26.2.2009, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009 (32009R0767); (EUVL N:o L 229,1.9.2010, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (32009R1069); EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1
Komission asetus (EU) N:o 574/2011 (32011R0574); EUVL L 159, 17.6.2011, s. 7
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2017/625 (32017R0625); EUVL N:o L 95, 7.4.2017, s. 1

Maa- ja metsätalousministeri
Jari Leppä

Neuvotteleva virkamies
Marita Aalto

Liite 1

REKISTERÖINTI-ILMOITUKSEEN LIITTYVÄT TOIMINNOT

Luku I: Alkutuotannon toimijaa koskevat tämän asetuksen 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut toiminnot:

a) rehun tuotanto;

b) rehun sekoitus ja

c) rehun käyttö1.

Luku II: Muuta kuin alkutuotannon toimijaa koskevat tämän asetuksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut toiminnot:

1) lisäaineiden2 valmistaja;

2) esiseosten valmistaja;

3) rehuaineiden valmistaja;

4) rehuseosten valmistaja;

5) rahtisekoittaja;

6) vähittäiskauppa3;

7) tukkukauppa;

8) varastointiliike, irtorehu;

9) varastointiliike, pakattu rehu;

10) kuljetusliike, irtorehu;

11) kuljetusliike, pakattu rehu;

12) sisämarkkinatuoja;

13) maahantuoja, kolmasmaaedustaja4;

14) muu markkinoille saattaja;

15) viejä;

16) erityisravinnoksi tarkoitettujen rehujen valmistaja;

17) puhdistuskäsittelylaitos.

Luku III: Muuta kuin alkutuotannon toimijaa koskevat tämän asetuksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tuotetyypit:

1) lemmikkieläinten rehut (mukaan lukien luonnonlintujen ruuat);

2) sivutuotteet ja johdetut tuotteet; luokka 2; sivutuoteasetuksen mukainen luokitus;

3) sivutuotteet ja johdetut tuotteet; luokka 3; sivutuoteasetuksen mukainen luokitus;

4) kalajauho ja kalajauhoa sisältävät rehut (myös eläinperäinen dikalsium- ja trikalsiumfosfaatti, verituotteet, verijauho);

5) elintarviketuotantoeläinten rehut;

6) turkiseläinten rehut; 

7) lääkerehut5.

____________________________________________________________________________

1) Mikäli märehtijöihin kuuluvia vieroittamattomia elintarviketuotantoeläimiä ruokitaan kalajauhoa sisältävällä juottorehulla, tulee tästä ilmoittaa erikseen Ruokavirastolle tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen IV muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 956/2008 mukaisesti

2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rehun lisäaineista (EY) 1831/2003

3) Rekisteröintivelvoite ei koske toimijoita, jotka harjoittavat ainoastaan lemmikkieläinten rehujen vähittäiskauppaa

4) Rehualan toimija, joka tuo Suomeen tämän asetuksen liitteessä 4 tarkoitettuja tuotteita

5) Lääkerehuja saavat valmistaa tai jälleenmyydä vain tätä tarkoitusta varten erikseen hyväksytyt toimijat.

Liite 8

26 §:SSÄ TARKOITETUN ALKUTUOTANNON TOIMIJAN KIRJANPITOVAATIMUKSET

a) Elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten rehuista 1) eläinlaji ja -ryhmäkohtaisesti:

– rehun nimi tai luonne 2) ja rehun määrä

– rehun myyjän/toimittajan nimi ja osoite, rehun toimituspäivä sekä rehuvaraston tunniste, johon kyseinen rehu on toimitettu 3)

– rehun käytön lopettamisaika mikäli käyttöön liittyy varoaika

b) Tilalta myydystä / luovutetusta rehusta:

– rehun nimi tai luonne ja rehun määrä

– rehun ostajan / vastaanottajan nimi ja osoite sekä rehun toimituspäivä

c) Rehuista otettujen näytteiden tulokset

d) Kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä:

– käytetty kasvinsuojeluaine tai biosidi ja sen määrä

– käyttöaika

Rehukirjanpitovaatimukseksi riittää myös osto- ja / tai myyntikuittien tai muiden vastaavien tositteiden, kuten lohkokohtaisen kirjanpidon, säilyttäminen, jos niistä käy selville yllä esitetyt kirjanpidossa vaadittavat asiat.

Rehujen tutkimustulosten kirjanpitovaatimukseksi riittää niistä saatujen tutkimustodistusten säilyttäminen.

Jos viljelijä on sitoutunut ympäristötukeen, ympäristötuen ehtojen mukaisesti tehdyt muistiinpanot kasvinsuojeluaineiden käytöstä ovat riittävät myös rehuvaatimusten osalta.

____________________________________________________________________________________

1) koskee myös tilalla itse tuotettua rehua

2) esimerkiksi rypsirouhe

3) Rehuvarastojen yksilöintiin tarvittavista merkinnöistä ja niiden käyttämisestä kotieläintiloilla on valmisteltu elinkeinon toimesta ohje. Ohje löytyy Eläinten Terveys ETT ry:n internet-sivuilta osoitteesta www.ett.fi.  Ohjeen noudattaminen on vapaaehtoista.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.