Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista ja erikoistumiskoulutuksista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Suomen säädöskokoelma
- Säädösteksti
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti
muutetaan yliopistojen tutkinnoista ja erikoistumiskoulutuksista annetun valtioneuvoston asetuksen ( 794/2004 ) 13, 15, 20 a, 20 c ja 20 e §, 26 §:n 1 momentti ja asetuksen liite, sellaisina kuin ne ovat, 13 ja 15 § sekä liite asetuksessa 1039/2013, 20 a, 20 c ja 20 e § ja 26 §:n 1 momentti asetuksessa 1439/2014 sekä 26 §:n 1 momentti asetuksessa 754/2018, seuraavasti:
13 §Ylempään korkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus
Ylempään korkeakoulututkintoon vaadittavien opintojen laajuus on 120 opintopistettä, jollei jäljempänä tässä pykälässä tai 14 §:ssä toisin säädetä. Yliopiston on järjestettävä koulutus siten, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon päätoimisesti opiskellen kahdessa lukuvuodessa.
Yliopisto voi päättää kansainvälisenä yhteistyönä järjestettävään ylempään korkeakoulututkintoon vaadittavien opintojen laajuudeksi 120 opintopisteen sijaan myös 60 tai 90 opintopistettä, lukuun ottamatta tutkintoja, jotka ovat lain tai asetuksen mukaan erityisenä kelpoisuusvaatimuksena tiettyyn ammattiin tai tehtävään. Yliopiston on järjestettävä 60 opintopisteen laajuiseen tutkintoon johtava koulutus siten, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon päätoimisesti opiskellen yhdessä lukuvuodessa ja 90 opintopisteen laajuiseen tutkintoon johtava koulutus siten, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon päätoimisesti opiskellen puolessatoista lukuvuodessa.
Psykologian maisterin, musiikin maisterin ja hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus on 150 opintopistettä. Yliopiston on järjestettävä koulutus siten, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon päätoimisesti opiskellen kahdessa ja puolessa lukuvuodessa.
Eläinlääketieteen lisensiaatin ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoihin vaadittavien opintojen laajuus on 180 opintopistettä. Yliopiston on järjestettävä koulutus siten, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon päätoimisesti opiskellen kolmessa lukuvuodessa.
15 §Ylemmän korkeakoulututkinnon rakenne
Ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voi kuulua:
perus- ja aineopintoja sekä syventäviä opintoja;
viestintä- ja kieliopintoja;
monitieteisiä opintokokonaisuuksia;
muita kuin 1–3 kohdassa tarkoitettuja opintoja;
asiantuntijuutta syventävää harjoittelua.
Lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnoissa, yhteiskuntatieteellisen alan tutkintoon kuuluvassa sosiaalityön koulutuksessa, proviisorin tutkinnossa sekä psykologian maisterin tutkinnossa opintoihin kuuluu pakollinen harjoittelu.
Perusopinnoilla ja aineopinnoilla on 9 §:n 3 momentissa säädetyt vähimmäislaajuudet. Syventävien opintojen laajuus on vähintään 60 opintopistettä. Tutkinnon pääaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden taikka koulutusohjelman syventäviin opintoihin sisältyy vähintään 20 ja enintään 40 opintopisteen laajuinen opinnäyte. Edellä 13 §:n 2 momentissa tarkoitetun 60 opintopisteen laajuisen ylemmän korkeakoulututkinnon syventävien opintojen laajuus on vähintään 30 opintopistettä ja niihin sisältyy vähintään 10 ja enintään 20 opintopisteen laajuinen opinnäytetyö. Mainitussa momentissa tarkoitetun 90 opintopisteen laajuisen ylemmän korkeakoulututkinnon syventävien opintojen laajuus on vähintään 45 opintopistettä ja niihin sisältyy vähintään 15 ja enintään 30 opintopisteen laajuinen opinnäytetyö.
20 a §Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet ja osaamisen osoittaminen
Yliopistojen erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija koulutustaustansa ja työkokemuksensa pohjalta:
kykenee toimimaan vaativissa asiantuntijatehtävissä yliopistolain 7 c §:n 3 momentin mukaisessa sopimusmenettelyssä määritellyllä työelämän osa-alueella;
hallitsee asiantuntijaroolin edellyttämän tieteellisammatillisen erikoisosaamisen ja sen yhteydet toimintaympäristöön;
pystyy tieteellistä tutkimustietoa tai taiteellisen toiminnan menetelmiä hyödyntäen analysoimaan, arvioimaan ja kehittämään erikoistumisalansa ammatillisia käytäntöjä;
kykenee toimimaan yhteisöissä ja -verkostoissa oman erikoistumisalansa asiantuntijana.
Asiantuntemus osoitetaan tavalla, joka määritellään yliopistolain 7 c §:n 3 momentissa säädetyssä sopimusmenettelyssä.
20 c §Erikoistumiskoulutuksesta sopiminen
Yliopistolain 7 c §:n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen syntymisen edellytyksenä on, että sopimuksen sopijaosapuolet muodostavat niiden yliopistojen enemmistön, joilla on tämän asetuksen liitteessä säädetty koulutusvastuu sillä koulutusalalla, jolla erikoistumiskoulutus järjestetään. Musiikkikasvatuksen osalta edellytyksenä on kuitenkin, että sopijaosapuolet muodostavat niiden yliopistojen enemmistön, joilla on tässä asetuksessa tai yliopistolain 7 §:n 3 momentin nojalla annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa säädetty koulutusvastuu musiikkikasvatuksessa. Työelämää edustavat tahot sekä tapa, jolla työelämän edustajat ovat osallistuneet sopimusmenettelyyn, on kirjattava sopimukseen.
Erikoistumiskoulutusta koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin järjestettävän erikoistumiskoulutuksen nimestä, laajuudesta, tavoitteista, kohderyhmästä sekä opiskelijan asiantuntemuksen osoittamisesta.
Yliopisto voi liittyä erikoistumiskoulutusta koskevaan sopimukseen myös sopimuksen tekemisen jälkeen. Alkuperäisillä sopijaosapuolilla on velvollisuus hyväksyä sopijaosapuoliksi kaikki ne yliopistot, joilla on tässä asetuksessa sekä yliopistolain 7 §:n 3 momentin nojalla annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa säädetty koulutusvastuu sillä alalla, jolla erikoistumiskoulutus järjestetään. Sopimukseen liitytään allekirjoittamalla alkuperäinen sopimusasiakirja.
20 e §Erikoistumiskoulutuksia koskeva julkinen luettelo
Erikoistumiskoulutuksia koskevaan julkiseen luetteloon merkitään tiedot yliopistolain 7 c §:n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen sopimusosapuolista, sopimuksen voimassaolosta sekä sopimuksessa sovituista erikoistumiskoulutuksen nimestä ja erikoistumiskoulutuksen perusteista. Luetteloon merkittäviä perusteita ovat järjestettävän koulutuksen laajuus, tavoitteet ja kohderyhmä. Luetteloon voidaan merkitä myös muita sopimusta koskevia tarpeellisia tietoja. Luetteloa pitää Opetushallitus.
Sopimusosapuolilla on velvollisuus ilmoittaa sopimusta koskevat tiedot julkiseen luetteloon. Vastaava velvollisuus ilmoittaa erikoistumiskoulutuksen tiedot luetteloon on myös yliopistolla, joka järjestää erikoistumiskoulutusta omaan päätökseensä perustuen sen vuoksi, ettei kyseisellä erikoistumisalalla ole muita koulutusvastuullisia yliopistoja.
Opetushallitus pitää sähköisesti yleisön nähtävillä tiedostoa voimassa olevista erikoistumiskoulutuksia koskevista sopimuksista.
26 §Todistukset
Yliopisto antaa opiskelijalle hänen suorittamastaan alemmasta ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta tutkintotodistuksen, josta tulee käydä ilmi:
tutkintonimike ja koulutusala;
tutkinnon laajuus;
tutkinnon pääaine tai siihen rinnastettava kokonaisuus taikka koulutusohjelma;
tutkintoon mahdollisesti sisältyvä erikoistumiskoulutus;
tutkinnon keskeinen sisältö;
opiskelijan osoittama kielitaito suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (481/2003) 19 §:n mukaisesti.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2020.
Asetusta sovelletaan opiskelijoihin, jotka aloittavat opintonsa 1 päivänä elokuuta 2020 tai sen jälkeen.
Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2019
Tiede- ja kulttuuriministeriHanna KosonenYlijohtajaTapio Kosunen