179/2016

Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2016

Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti

muutetaan ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (235/2015) 16, 17, 19—23 ja 25 §, 26 §:n 2 momentti, 50 §:n 1 momentti ja liite 5,sellaisina kuin niistä ovat 21 § asetuksessa 708/2015 sekä 19, 20, 22, 23 ja 25 § osaksi asetuksessa 708/2015, seuraavasti:

16 §
Lohkokohtaisen toimenpiteen valitseminen ja vaihtaminen sitoumuskauden aikana

Viljelijä saa valita uuden lohkokohtaisen toimenpiteen sitoumuskauden aikana vain, jos toimenpiteen toteuttamisen edellytykset täyttyvät, jos viljelijä valitsee aikaisemman toimenpiteen tilalle samalle alalle 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen ja jos hänellä on vuonna 2015 ollut voimassa:

1) sellainen maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen, luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä, joka on koskenut peltoalaa, tai maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta; tai

2) luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus turvepeltojen pitkäaikaisesta nurmiviljelystä.

Aloittaessaan puutarhakasvien viljelyn tai lisätessään niiden viljelyalaa sitoumuskauden aikana viljelijä saa valita 14 §:n 5 tai 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen.

Viljelijä saa vaihtaa toimenpiteen sitoumuskauden aikana, jos:

1) hän aloittaa tai lopettaa puutarhakasvien viljelyn tai lisää niiden vuosittaista viljelyä vähintään yhden hehtaarin tasolle;

2) kesken sitoumuskauden tapahtuu sukupolvenvaihdos tai muu koko maatilan tai sen osan hallinnansiirto ja sitoumus siirretään;

3) hän aloittaa luonnonmukaisen tuotannon ja antaa sitä koskevan sitoumuksen tai lopettaa kyseisen tuotannon;

4) hän mukauttaa ympäristösitoumustaan maaseutuasetuksen 15 artiklassa tarkoitetun ympäristöön liittyvän neuvonnan perusteella, neuvoja puoltaa mukauttamista, sitoumuksen ympäristötavoitteet eivät heikkene ja valitusta toimenpiteestä maksettavan ympäristökorvauksen määrä hehtaarilta ei ylitä vaihdettavasta toimenpiteestä hehtaarilta maksettavaa korvausmäärää; tai

5) hän on valinnut 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen ja maatilan kohdentamisalueen tai muun alueen korvauskelpoisesta alasta vähintään 20 prosentilla on suojavyöhyke, monivuotinen ympäristönurmi, luonnonhoitopeltonurmi, viherlannoitusnurmi, monimuotoisuuspelto, monivuotisten puutarhakasvien katettu ala tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskeva ympäristötuen erityistukisopimus tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa, ravinnekuormituksen tehostettua vähentämistä tai turvepeltojen pitkäaikaista nurmiviljelyä koskeva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus.

Viljelijän on ilmoitettava lohkokohtaisen toimenpiteen vaihtamisesta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään vaihtamisvuoden kesäkuun 15 päivänä. Jos viljelijä ilmoittaa vaihtamisesta myöhemmin, hän saa aloittaa uuden toimenpiteen toteutuksen seuraavan sitoumusvuoden alussa. Ympäristökorvaus maksetaan tällöin tuon sitoumusvuoden alusta lukien.

17 §
Lohkokohtaisesta toimenpiteestä luopuminen

Valitusta 14 §:n 8 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä on luovuttava, jos viljelijä antaa sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta.

Viljelijä saa luopua lohkokohtaisesta toimenpiteestä, jos sitoumus siirretään maaseutuasetuksen 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Puutarhatilan lohkokohtaisesta toimenpiteestä saa luopua myös, jos puutarhakasvien viljelyala vähenee alle yhteen hehtaariin. Valitusta 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä saa luopua myös, jos maatilan korvauskelpoisesta alasta vähintään 80 prosentilla kohdentamisalueella III tai vähintään 60 prosentilla kohdentamisalueen III ulkopuolella on suojavyöhyke, monivuotinen ympäristönurmi, luonnonhoitopeltonurmi, viherlannoitusnurmi, monimuotoisuuspelto, monivuotisten puutarhakasvien katettu ala tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskeva ympäristötuen erityistukisopimus tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa, ravinnekuormituksen tehostettua vähentämistä tai turvepeltojen pitkäaikaista nurmiviljelyä koskeva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus.

19 §
Lietelannan sijoittaminen peltoon

Lietelantaa saa sijoittaa peltoon ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella alalla. Lietelanta, virtsa, lietelannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste on levitettävä lohkolle sijoittavilla tai multaavilla laitteilla. Ainetta on levitettävä vähintään 20 kuutiometriä hehtaarille vuodessa. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 1—3 ja 7—9 momenttia.

20 §
Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen

Ravinteita ja orgaanisia aineita saa kierrättää ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella alalla. Kierrätettäessä lohkolle on lisättävä ravinnepitoista orgaanista materiaalia, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 20 prosenttia. Käytettävien materiaalien on oltava lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, toiselta maatilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai lannasta erotettua kuivajaetta. Viljelijän tai sellaisen yhteisömuotoisen yrityksen, jossa viljelijä on osakkaana, hallinnassa olevalta maatilalta peräisin oleva lanta, turve, olki, niittojäte tai vastaava aine ei oikeuta korvaukseen. Maatila ei saa samanaikaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa tässä pykälässä tarkoitettua orgaanista materiaalia. Lisättävän määrän on oltava vähintään 15 kuutiometriä hehtaarille vuodessa. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää, eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 5 momenttia ja 10 §:n 1—7 ja 9 momenttia sekä lannoitevalmistelain nojalla annettuja säännöksiä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ja kiinteistökohtaisista käsittelyjärjestelmistä peräisin olevien lietteiden käyttörajoituksista peltoviljelyssä.

21 §
Valumavesien hallinta

Valumavesien hallinta edellyttää, että ympäristösitoumuksen kohteena olevalle korvauskelpoiselle lohkolle on rakennettu säätösalaojitus, säätökastelu tai kuivatusvesien kierrätysjärjestelmä.

Jos lohkolla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen, luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus valumavesien käsittelystä, viljelijä saa valita lohkokohtaiseksi toimenpiteeksi valumavesien hallinnan kaikille tällaisille lohkoille koko maassa.

Jos ympäristösitoumukseen kohteena olevaa korvauskelpoista lohkoa ei ole koskenut 2 momentissa tarkoitettu erityistukisopimus, toimenpidettä voidaan toteuttaa vain sellaisella lohkolla, jonka on analyysin perusteella todettu olevan suurimmaksi osaksi maalajiltaan turve- tai multamaata tai hapanta sulfaattimaata.

Toimenpidettä voidaan toteuttaa hapanta sulfaattimaata olevalla ympäristösitoumukseen sisältyvällä korvauskelpoisella lohkolla kuitenkin vain, jos se sijaitsee Sirppujoen valuma-alueella, Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueilla tai näiden valuma-alueiden välisellä alueella.

Lohko sijaitsee happamalla sulfaattimaalla, jos lohkolta 0,5—1,5 metrin syvyydeltä otetusta näytteestä laboratoriossa ilman inkubaatiota määritetty pH on alle 4,5 tai korkeintaan 16 viikon inkubaation jälkeen mitattu pH on alle 4,0.

Valumavesien hallintaa koskevaan toimenpiteeseen ei saa ilmoittaa uutta korvauskelpoista alaa sen jälkeen, kun pinta-alatukien haku on toisena sitoumusvuonna päättynyt. Toimenpidettä on toteutettava ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella lohkolla vuosittain koko sitoumuskauden ajan.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia.

22 §
Ympäristönhoitonurmet

Ympäristönhoitonurmia koskevassa toimenpiteessä viljelijän on perustettava ja ylläpidettävä ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella lohkolla monivuotinen nurmikasvusto. Toimenpide voi koskea joko suojavyöhykettä, monivuotista ympäristönurmea tai luonnonhoitopeltonurmea. Monivuotisia ympäristönurmia ei saa perustaa sen jälkeen, kun pinta-alatukien haku on toisena sitoumusvuonna päättynyt. Suojavyöhykkeet ja monivuotiset ympäristönurmet on säilytettävä kasvulohkolla sitoumuskauden loppuun asti. Ympäristönhoitonurmea ei saa perustaa pysyvän nurmen alalle. Toimenpide voi kattaa kokonaisen peruslohkon, vaikka vain osalla lohkosta olisi peruste toimenpiteen toteuttamiselle.

Suojavyöhykkeen on oltava lohkolla, joka sijaitsee Natura-alueella pohjavesialueella, 18 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla vesistöjen tai täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 6 kohdassa tarkoitettujen valtaojien varsilla tai joka rajautuu 36 §:ssä tarkoitetulla ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon. Liitteessä 11 mainituilla kohdentamisalueen II saaristoalueilla suojavyöhyke voi kuitenkin sijaita kaikilla ympäristösitoumuksen kohteena olevilla korvauskelpoisilla lohkoilla. Suojavyöhykkeen on oltava yli kolme metriä leveä. Suojavyöhykkeellä on oltava monivuotinen, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön nurmi.

Viljelijä saa ilmoittaa monivuotiseksi ympäristönurmeksi nurmea kasvavan kasvulohkon, joka sijaitsee joko pohjavesialueella tai 21 §:n 5 momentissa tarkoitetulla happamalla sulfaattimaalla tai turve- tai multamaalla. Happamalla sulfaattimaalla ympäristönurmen saa kuitenkin perustaa vain liitteessä 9 tarkoitetulla kohdentamisalueella I.

Nurmi voidaan perustaa luonnonhoitopeltonurmeksi tai sellaiseksi voidaan ilmoittaa monilajisiksi kehittyneitä vanhoja nurmia. Luonnonhoitopeltonurmet voivat olla kokonaisia peruslohkoja tai kasvulohkoja. Luonnonhoitopeltonurmina ilmoitettavia kasvulohkoja saa perustaa myös yli kolme metriä leveinä kaistoina lohkojen reunoille sekä suurten peltoaukeiden keskelle. Luonnonhoitopeltonurmi on säilytettävä samalla lohkolla vähintään kaksi kasvukautta. Luonnonhoitopeltonurmia saa olla yhteensä enintään 20 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta alasta liitteessä 10 tarkoitetulla alueella (kohdentamisalue II) ja enintään 5 prosenttia muulla alueella.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia.

23 §
Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys

Peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä koskevassa toimenpiteessä viljelijän on vuosittain pidettävä liitteessä 12 tarkoitettujen kuntien alueella (kohdentamisalue III) vähintään 20, 40, 60 tai 80 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevien korvauskelpoisten peruslohkojen kokonaispinta-alasta kasvukauden ulkopuolella kasvipeitteisenä. Edellä mainitun 20 prosentin kasvipeitteen voi toteuttaa myös kevennetyllä muokkauksella. Kohdentamisalueella III 20 prosentin kasvipeitteen ylittävillä aloilla on oltava kasvavaa kasvia tai kasvin sänkeä (aito kasvipeitteisyys).

Kohdentamisalueen III ulkopuolella ympäristösitoumuksen kohteena olevien korvauskelpoisten peruslohkojen kokonaispinta-alasta vähintään 20, 40 tai 60 prosenttia on oltava kasvipeitteisiä kasvukauden ulkopuolella. Kasvipeitteisyyden voi toteuttaa joko kevennetyllä muokkauksella tai aidolla kasvipeitteisyydellä.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 4 momenttia ja 13 §:ää.

25 §
Peltoluonnon monimuotoisuus

Peltoluonnon monimuotoisuutta koskevassa toimenpiteessä viljelijän on perustettava viherlannoitusnurmia tai monimuotoisuuspeltoja tai viljeltävä kerääjäkasveja tai saneerauskasveja ympäristösitoumuksen kohteena olevilla korvauskelpoisilla lohkoilla. Ympäristökorvausta saneerauskasveista voidaan myöntää viljelykierrossa perunaa, sokerijuurikasta tai avomaan puutarhakasveja vähintään yhden hehtaarin peltoalalla viljeleville maatiloille.

Monimuotoisuuspeltoja saa olla enintään 15 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Monimuotoisuuspeltoja ja 22 §:ssä tarkoitettuja luonnonhoitopeltonurmia saa olla yhteensä enintään 20 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta kohdentamisalueella II ja enintään 15 prosenttia muulla alueella.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia.

26 §
Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu

Viljelijän on ensisijaisesti käytettävä kasvinsuojelussa kyseiselle kasvilajille tai kasvintuhoojalle soveltuvaa biologista tai mekaanista kasvinsuojelumenetelmää sellaisenaan. Jos viljelijä toteaa seurannan perusteella, että torjunta on epäonnistunut, sitä voidaan täydentää kemiallisin kasvinsuojelumenetelmin. Kemiallisen torjunnan käytön perustelut on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Ympäristösitoumuksen kohteena olevalle korvauskelpoiselle kasvulohkolle saa valita vain yhden kasvinsuojelumenetelmän kerrallaan ja sitä on käytettävä koko lohkolla. Menetelmäryhmään 1 kuuluvia kasvinsuojelumenetelmiä ei saa valita yksivuotisten puutarhakasvien kasvulohkolle. Valittu kasvinsuojelumenetelmä ja lohkojen ala saa vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan, mutta maatilalla on viljeltävä vuosittain vähintään yhdellä kasvulohkolla sellaista kasvia, jolla vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä käytetään.


50 §
Ympäristökorvauksen maksaminen lohkokohtaisista toimenpiteistä

Viljelijälle, joka on antanut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta ja valinnut 14 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, maksetaan ympäristökorvausta vain sellaisista orgaanisista lannoitevalmisteista, jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 60 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan vain sellaisesta korvauskelpoisesta alasta, joka on ollut vuonna 2015 suojavyöhykkeenä ja jonka viljelijä on tukihakemuksessaan ilmoittanut mainittuna vuonna suojavyöhykkeenä. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 7 kohdan b tai d alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 25 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta.



Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä maaliskuuta 2016.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (32013R1305); EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487
Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 (32014R0807); EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1

Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2016

Maatalous- ja ympäristöministeri
Kimmo Tiilikainen

Vanhempi hallitussihteeri
Suvi Ruuska

Liite 5

Puutarhakasvien typpilannoituksen enimmäismäärät vihanneksilla ja maustekasveilla (kg/ha/v)

Vähämultaiset ja multavat maat Runsasmultaiset maat Erittäin runsasmultaiset maat Eloperäiset maat
KERÄ- JA RUUSUKAALI* 240 230 220 200
PURJO* 210 200 190 180
MUUT SIPULIKASVIT, PORKKANA* 120 115 110 100
MUUT JUUREKSET* 180 170 160 150
PALKOKASVIT* 55 50 45 35
KERÄ- JA LEHTISALAATTI (yksi sato)* 130 120 110 100
KERÄ- JA LEHTISALAATTI, (kaksi satoa)* 190 180 165 150
MUUT VIHANNEKSET (ML.AVOMAANKURKKU)* 160 150 140 125
SIEMENMAUSTEET JA YRTIT* 90 80 70 50

* Jos yksivuotisilla puutarhakasveilla käytetään kerääjäkasvia, typpilannoitusta voidaan lisätä 20 kiloa hehtaaria kohden. Kerääjäkasvi on tällöin kylvettävä viimeistään 15 päivänä elokuuta. Edellä mainittua typpilannoituksen lisäämismahdollisuutta ei ole kerä- ja ruusukaalilla, palkokasveilla ja purjolla eikä kerä- ja lehtisalaatilla silloin, kun kasvatetaan kaksi satoa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.