Laki autoverolain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Suomen säädöskokoelma
- Säädösteksti
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan autoverolain ( 1482/1994 ) 96 § ja
muutetaan 2 §:n 2 momentti, 27 b §:n 1 momentin 5 kohta, 30 §:n 3 momentti, 32 §:n 1 momentti, 34 b §:n 2 momentti, 34 c §:n 3 momentti, 39 §, 40 §:n 2 momentti, 50 §:n 1 ja 3 momentti, 51 §:n 1 ja 2 momentti, 52 §:n 1 momentti, 54 §:n 1 ja 3 momentti, 55 §, 67 §:n 1 ja 4 momentti, 69 §:n 2, 3 ja 5 momentti, 70 §:n 1—4 momentti, 71 §:n 4 momentti, 73, 78 ja 84 § sekä 86 §:n 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 27 b §:n 1 momentin 5 kohta laissa 193/2011, 30 §:n 3 momentti laissa 421/2001, 34 b §:n 2 momentti laissa 1277/2004, 34 c §:n 3 momentti 1450/2006, 39 § laeissa 5/2009 ja 1316/2011, 40 §:n 2 momentti ja 54 §:n 1 momentti laissa 5/2009, 50 §:n 1 ja 3 momentti laissa 889/2012, 51 §:n 1 ja 2 momentti laissa 925/2001, 52 §:n 1 momentti, 54 §:n 3 momentti, 67 §:n 1 ja 4 momentti, 69 §:n 2 momentti, 70 §:n 2 momentti, 71 §:n 4 momentti, 73, 78 ja 84 § sekä 86 §:n 3 momentti laissa 1324/2009, 55 § laeissa 267/2008 ja 1324/2009, 69 §:n 3 ja 5 momentti sekä 70 §:n 1 ja 3 momentti laissa 267/2008 sekä 70 §:n 4 momentti laissa 889/2012 seuraavasti:
2 §
Verollisena ajoneuvon käyttönä ei kuitenkaan pidetä muussa valtiossa kuin Suomessa vakinaisesti asuvan luonnollisen henkilön omaa tarvettaan varten väliaikaisesti maahan tuomansa muussa valtiossa kuin Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon käyttöä yksinomaan hänen omaan tarpeeseensa enintään kuuden kuukauden keskeytymättömänä tai keskeytyvänä määräaikana kahdentoista kuukauden ajanjaksona tai Tullin 32 §:n nojalla antamana tätä pitempänä määräaikana, jos käyttö ei liity ajoneuvon ostoon Suomeen.
27 b §
Edellä 25 §:ssä tarkoitettu alennus autoverosta myönnetään myös seuraavien ehtojen täyttyessä:
ajoneuvosta on 2 kohdassa tarkoitetun omistusajan alkaessa tehty Tullille ilmoitus, josta käyvät ilmi ajoneuvon yksilöintitiedot, tiedot ajoneuvon hankinnasta, oleskelusta 1 kohdassa tarkoitetulla alueella sekä suunnitellusta ajoneuvon säilytyksestä; Tulli voi antaa ilmoituksesta tarkempia määräyksiä.
30 §
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei koske Suomessa aikaisemmin rekisteröityä ajoneuvoa, josta kannettua autoveroa on alennettu maahanmuuton yhteydessä 25 §:ssä säädetyllä tavalla, mutta jonka verottomalle luovutukselle 27 §:ssä säädetty määräaika ei ole päättynyt ennen ajoneuvon uudelleen rekisteröintiä. Jos tällainen ajoneuvo rekisteröidään tai pitäisi rekisteröidä Suomessa, ajoneuvosta kannetaan veroa tässä laissa säädettyjen perusteiden mukaan siltä osin kuin vero ylittää ajoneuvosta aikaisemmin maksetun veron. Veron maksuunpanon toimittaa tällöin Tulli.
32 §
Tulli voi hakemuksesta määräämillään ehdoilla pidentää 2 §:n 2 momentissa väliaikaiselle käytölle säädettyä määräaikaa enintään yhdellä vuodella. Pidennyshakemus on tehtävä ennen määräajan päättymistä.
34 b §
Ennen kuin ajoneuvoa ryhdytään ensimmäisen kerran käyttämään liikenteeseen Suomessa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, siitä on ilmoitettava Tullille. Ilmoituksessa tulee olla ainakin tiedot ajoneuvoa käyttävästä henkilöstä, tämän työnantajasta ja paikasta, jossa työskentely muualla kuin Suomessa tapahtuu. Tulli voi antaa tarkempia määräyksiä ilmoituksen sisällöstä. Liikenteessä olevassa ajoneuvossa tulee olla mukana Tullin vastaanotetuksi vahvistama ilmoitus ajoneuvon käytöstä.
34 c §
Tulli antaa hakemuksesta luvan 12 kuukauden pituiseksi jaksoksi ajoneuvon verottomaan käyttöön. Luvassa vahvistetaan ehdot, joiden mukaista ajoneuvon käyttöä pidetään tässä pykälässä säädetyin tavoin väliaikaisesti verottomana. Tulli voi antaa tarkempia määräyksiä hakemuksen tueksi vaadittavasta selvityksestä ja hakemusmenettelystä. Verottomaan käyttöön oikeuttava lupa on pidettävä mukana ajoneuvossa käytettäessä sitä liikenteessä. Jos ajoneuvon käyttö ei enää täytä verottomuuden edellytyksiä, siitä on ilmoitettava Tullille, joka voi peruuttaa luvan. Ilmoituksen laiminlyönnin perusteella toimitetaan jälkiverotus noudattaen, mitä siitä 57 §:ssä säädetään.
39 §
Tulli voi hyväksyä säännöllistä liiketoimintaa harjoittavan ajoneuvojen maahantuojan tai Suomessa toimivan valmistajan rekisteröidyksi asiamieheksi. Rekisteröidyn asiamiehen tulee olla luotettava ja asiantunteva, ja sen on voitava antaa tässä laissa tarkoitetut ilmoitukset konekielisessä muodossa. Tulli antaa tarkemmat määräykset konekielisestä muodosta. Rekisteröidyn asiamiehen on asetettava Tullille tämän vaatima vakuus.
Jos asiamiehen ei enää voida katsoa täyttävän 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, Tulli voi peruuttaa asiamiehen rekisteröinnin. Jos rekisteröity asiamies on laiminlyönyt verojen suorittamisen tai veroilmoitusten tekemisen, Tulli voi peruuttaa rekisteröinnin tilapäisesti asiamiestä kuulematta enintään 30 päivän ajaksi.
40 §
Rekisteröity asiamies ilmoittaa ajoneuvot verotettaviksi jaksolta, jonka pituudesta Tulli päättää. Tulli päättää myös autoveroilmoituksen antamisen ajankohdasta.
50 §
Tulli voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa autoveroa, viivekorkoa, veronlisäystä, viivästyskorkoa, jäämämaksua sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan. Liikenteen turvallisuusvirasto ratkaisee hakemuksen, jos se määräisi tai on määrännyt veron.
Tulli voi erityisistä syistä valtiovarainministeriön määräämin ehdoin hakemuksesta myöntää lykkäystä veron suorittamiselle. Liikenteen turvallisuusvirasto ratkaisee hakemuksen, joka koskee sen maksuunpanemaa veroa. Valtiovarainministeriö voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.
51 §
Milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka liikunta- tai näkövammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja jonka henkilökohtaiseen käyttöön auto tulee, tai sellainen invalidi, jonka pysyvä haitta-aste on vähintään 60 prosenttia ja jolle auton hankinta on hänen toimensa, työnsä tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen, Tullin on hakemuksesta määrättävä asettamillaan ehdoilla valtion varoista maksettavaksi takaisin vero, kuitenkin enintään 3 770 euroa. Milloin hakija ajokortissa olevalla merkinnällä tai muutoin luotettavasti osoittaa, että hänen on käytettävä automaattivaihteista autoa, veroa palautetaan edellä mainituin edellytyksin enintään 4 980 euroa. Jos auto on ollut haltijan käytössä, vero palautetaan vasta, kun haltija on merkitty auton omistajaksi. Hakemus voidaan tehdä ennen kuin hakija on rekisteröity auton omistajaksi, mutta se on tehtävä 6 kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on merkitty rekisteriin auton omistajaksi, uhalla, että oikeus palautuksen saamiseen on menetetty.
Milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka liikuntakyky on alaraajan tai alaraajojen puuttumisen tahi toiminnan vajavuuden vuoksi siten alentunut, että hänen pysyvä haitta-asteensa on vähintään 40 prosenttia, Tullin on hakemuksesta 1 momentissa säädetyillä ehdoilla määrättävä valtion varoista maksettavaksi takaisin 60 prosenttia verosta, kuitenkin enintään 2 460 euroa. Palautusta myönnetään vain autosta, jonka hankinta on invalidille hänen toimensa, työnsä tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen. Hakemus voidaan tehdä ennen kuin hakija on rekisteröity auton omistajaksi, mutta se on tehtävä viimeistään 1 momentissa säädetyssä ajassa.
52 §
Jos ajoneuvon käyttö on kielletty tämän lain säännösten nojalla, Tulli tai Liikenteen turvallisuusvirasto voi määräämillään ehdoilla hakemuksesta erityisistä syistä määräajaksi tai kokonaan peruuttaa käyttökiellon. Hakemuksen voi tehdä ajoneuvon omistaja tai haltija.
54 §
Ennen ajoneuvon ensimmäistä rekisteröintiä tai käyttöönottoa toimitettava autoverotus on Tullin tehtävänä. Tulli huolehtii veron maksuunpanosta myös 22, 22 a, 27 ja 36 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sekä 34 d §:ssä tarkoitetusta veron palauttamisesta ja mahdollisesta uudelleen verotuksesta. Tullin työjärjestyksessä määrätään Tullin sisäisestä toimivallan ja tehtävien jaosta.
Autoverotuksen yleinen johtaminen ja valvonta kuuluvat Tullille. Verohallinto huolehtii kuitenkin Liikenteen turvallisuusviraston tehtävänä olevan autoverotuksen yleisestä johtamisesta ja valvonnasta.
55 §
Valtion etua valvoo 54 §:n 1 momentissa tarkoitetussa verotuksessa Tullin tulliasiamies. Lisäksi valtion edunvalvontaan sovelletaan mitä Tullin hallinnosta annetussa laissa (960/2012) säädetään. Liikenteen turvallisuusviraston tehtävänä olevassa autoverotuksessa valtion etua valvoo Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.
Valtion edunvalvojaa kuullaan ja päätös annetaan tiedoksi siten, että edunvalvojalle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin, jollei 69 tai 70 §:ssä toisin säädetä.
67 §
Jos asia on hakijalle erityisen tärkeä, Tulli tai Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun siitä, miten tätä lakia sovelletaan hakijan ajoneuvon verotukseen. Ennakkoratkaisua ei kuitenkaan anneta verotusarvosta.
Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Tullissa, Liikenteen turvallisuusvirastossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä. Päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea valittamalla muutosta.
69 §
Valtion puolesta oikeus hakea muutosta päätökseen on 55 §:ssä tarkoitetulla valtion edunvalvojalla.
Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on kolme vuotta veron määräämistä tai palauttamista seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tullin oikeudenvalvontayksikön ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on 30 päivää päätöksen tekemisestä.
Viranomaisen on varattava verovelvollisen oikaisuvaatimuksesta valtion edunvalvojalle ja valtion edunvalvojan oikaisuvaatimuksesta verovelvolliselle tilaisuus vastineen antamiseen sekä oikaisuvaatimuksen tekijälle tarvittaessa myös tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Asian ratkaisemisesta asianosaisia kuulematta säädetään hallintolain (434/2003) 34 §:n 2 momentissa.
70 §
Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen ja muuhun kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä verovelvollisen tai muun muutoksenhakuun oikeutetun asianosaisen henkilön kotikunta tai yhteisön kotipaikka oli, kun 69 §:n 1 momentissa tarkoitettu tai muu kuin veron määräämistä tai palauttamista koskeva päätös tehtiin. Jos ajoneuvosta määrätyn veron osalta on useita verovelvollisia tai jos asiassa ei ole toimivaltaista hallinto-oikeutta edellä olevan perusteella, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle.
Valtion puolesta valitusoikeus on 55 §:ssä tarkoitetulla valtion edunvalvojalla.
Valitusaika oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen on kolme vuotta veron määräämistä tai palauttamista seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin aina vähintään 60 päivää oikaisupäätöksen tiedoksisaannista. Muussa asiassa valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Valtion edunvalvojan valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.
Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa sille viranomaiselle, jonka päätöksestä valitetaan. Päätöksen tehneen viranomaisen on annettava valituksen johdosta lausunto. Viranomaisen on varattava valituksen ja lausunnon johdosta valtion edunvalvojan tekemästä valituksesta verovelvolliselle ja muulle asianosaiselle sekä verovelvollisen ja muun asianosaisen tekemästä valituksesta valtion edunvalvojalle tilaisuus vastineen antamiseen. Tarvittaessa muutoksenhakijalle on varattava tilaisuus myös vastaselityksen antamiseen. Valituskirjelmä vastineineen, vastaselityksineen ja lausuntoineen sekä asian käsittelyssä syntyneet muut asiakirjat on viipymättä lähetettävä hallinto-oikeudelle. Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, verovelvollisen ja muun asianosaisen tekemä valitus voidaan ratkaista kuulematta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä, jos veron määrä voi valituksen johdosta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselvä.
71 §
Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai päätöksen tehneelle hallinto-oikeudelle. Valtion puolesta valitusoikeus on 55 §:ssä tarkoitetulla valtion edunvalvojalla.
73 §
Jos autovero on hallinto-oikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, Tullin tai Liikenteen turvallisuusviraston on suoritettava liikaa maksettu vero muutoksenhausta huolimatta verovelvolliselle.
Jos korkein hallinto-oikeus on 55 §:ssä tarkoitetun valtion edunvalvojan valituksesta muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, jäljennös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on toimitettava Tullille tai Liikenteen turvallisuusvirastolle, jonka tulee viipymättä maksuunpanna verovelvolliselle liikaa suoritettu määrä.
78 §
Jos 55 §:ssä tarkoitettu valtion edunvalvoja katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi olisi määrättävä veroa, Tullin tai Liikenteen turvallisuusviraston on tämän pyynnöstä tehtävä asiassa päätös.
84 §
Tullilla ja Liikenteen turvallisuusvirastolla on oikeus velvoittaa se, joka ei ole noudattanut tässä luvussa tarkoitettua kehotusta tietojen antamiseen tai aineiston esittämiseen, uhkasakolla täyttämään velvollisuutensa.
86 §
Tulli, Verohallinto tai Liikenteen turvallisuusvirasto voi myös määrätä asiakirjat annettaviksi tilastollisia tai tieteellisiä tutkimuksia varten tällaista tutkimusta suorittavan henkilön tai viranomaisen käytettäväksi. Myös hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset voidaan julkaista sanamuodon mukaisina tai lyhennettyinä, asianomaisten nimiä kuitenkaan mainitsematta. Tietoja ei saa luovuttaa edelleen eikä käyttää ilman veroviranomaisen lupaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu, ellei toisin säädetä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HaVM 21/2012
EV 150/2012
Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2012
Tasavallan PresidenttiSAULI NIINISTÖValtiovarainministeriJutta Urpilainen