8/2012

Sen lisäksi, mitä rakennusten suunnittelusta, rakentamisesta ja paloturvallisuudesta on muutoin säädetty tai määrätty, tätä asetusta sovelletaan myönnettäessä tukea maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) tai porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) nojalla lypsykarjarakennusten uudisrakentamiseen, siihen verrattavaan laajennukseen tai laajaan peruskorjaukseen.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Lypsykarjarakennusten suunnittelussa noudatetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiä ja ohjeita, eläinsuojelulakia (247/1996) ja sen nojalla annettuja eläinsuojelusäädöksiä sekä ympäristöhallinnon ympäristönsuojeluvaatimuksia.

Lypsykarjarakennusten paloturvallisuuteen sovelletaan tuettavaa rakentamista koskevista paloteknisistä vaatimuksista annettua maa- ja metsätalousministeriön asetusta (456/2010). Tuotanto ja eläinten hyvinvointi on voitava järjestää sähkökatkoksen sattuessa varasähköjärjestelmän avulla.

Lintujen pääsy lämminpihattoon ja parsinavettaan tulee estää lintuverkoilla tai vastaavalla. Viileä- ja kylmäpihatot sekä muut eläintilat johon lintujen pääsyä ei voi estää, tulee suunnitella siten, ettei linnuille ole oleskelupaikkoja ruokinta- ja juomalaitteiden yläpuolella.

Rakennuspaikka tulee valita siten, että lypsylehmien ja hiehojen laiduntaminen tai jaloittelutarhaus voidaan järjestää.

Tehtävien liikenneväylien ja muiden liikennöitävien alueiden tulee olla paikalliskuivatettuja ja kestää suunniteltu liikennekuormitus. Maitoauton kulkureitin tulee olla eriävä lannan kuljetusreitistä. Maatilan sisäinen sekä maatilalle tuleva ja sieltä lähtevä liikenne on esitettävä asemapiirroksessa.

Eläintilassa rehunkuljetusreitit ja ruokintapöydät eivät saa mennä ristiin eläinten liikkumisväylien ja lannan kuljetusreittien kanssa.

Uudisrakentamisessa eläintilan huonekorkeuden tulee olla keskimäärin vähintään 2,7 metriä. Peruskorjauksessa eläintilan huonekorkeuden tulee olla riittävä eläimen kokoon nähden, kuitenkin siten, että huonekorkeus ei missään lehmän, hiehon tai sonnin oleskelualueella saa olla alle 2,2 metriä.

Tarkasteltaessa mitoitusvaatimusten täyttymistä on otettava huomioon seuraavat määrittelyt:

Luonnonvalon saamiseksi eläintilassa on oltava ikkunoita tai muita niitä vastaavia valoaukkoja vähintään 5 prosenttia eläintilan lattiapinta-alasta, lukuun ottamatta tiloja, joissa nautoja pidetään tilapäisesti alle 24 tuntia esimerkiksi hoitoa tai kuljetukseen keräämistä varten. Osa ikkunoista tai muista valoaukoista voidaan sijoittaa vesikattoon. Vähintään 10 prosenttia eläintilan ikkunoista tulee olla avattavissa tai poistettavissa.

Ikkuna tai sitä vastaava valoaukko, joka on eläinten ulottuvilla, on varustettava kestävillä suojauksilla. Ikkunan tai sitä vastaavan valoaukon on oltava sellainen tai siten suojattu, että eläimet eivät voi sitä rikkoa tai itse siitä vahingoittua.

Lypsykarjarakennuksessa on oltava sellainen keinovalaistus, että eläimet voidaan hoitaa ja tarkastaa turvallisesti ja asianmukaisesti. Valaisimet on sijoitettava ja suunnattava tarkoituksenmukaisesti siten, että ne eivät aiheuttaa häikäisyä eikä keinovalo saa olla eläimille häiritsevän voimakas. Valaisimet tulee asentaa kiinteästi ja kiinnittää sopivalle korkeudelle eläinten ulottumattomiin. Jos valaisin on erityisistä syistä eläinten ulottuvilla, sen on oltava sellainen tai se on suojattava niin, että eläimet eivät voi sitä vahingoittaa tai itse siitä vahingoittua.

Eläintilassa ja muissa kosteissa ja pölyisissä tiloissa valaisimien kotelointiluokan on oltava vähintään IP 44. Vasikoille tarkoitettujen lämpölamppujen turvaetäisyyden on oltava vähintään 500 millimetriä eläimestä tai palavasta aineista.

Valaistusvoimakkuuteen liittyvät vaatimukset esitetään liitteen taulukossa 9.

Kytkettyjen lypsylehmien ja hiehojen parren pituus ja leveys tulee sovittaa eläinten kokoon, kytkemistapaan ja kytkyen joustamiskykyyn. Kytkemislaitteen tulee olla sellainen, että eläimet voivat vaikeuksitta syödä, asettua makuulle, maata luonnollisessa asennossa ja nousta ylös nautaeläimelle ominaisella tavalla. Laite on kiinnitettävä siten, että se ei aiheuta eläimelle vahingoittumisen vaaraa. Parsien välissä on käytettävä parrenerottajaa.

Suunnittelussa on otettava huomioon, että nuorkarjaa ja sonneja ei saa pitää kytkettyinä.

Parsi- ja karsinamitoitukseen liittyvät vaatimukset on esitetty liitteen taulukoissa 1-3.

Pihaton lehmien ja hiehojen lukumäärä ei saa ylittää makuuparsien määrää. Lypsylehmäpaikaksi lasketaan maidontuotannossa tai ummessa oleville lehmille pohjapiirustuksessa merkityt makuuparret tai karsinapaikat.

Makuuparsien tulee olla sellaisia, että eläin pystyy menemään makuulle ja nousemaan ylös nautaeläimelle ominaisella tavalla. Makuuparsien välissä on oltava parrenerottaja. Jos lypsylehmän makuuparressa on niskapuomi tai vastaava rajoitin, se tulee kiinnittää vähintään 1,2 metrin korkeudelle parren makuualustan yläpinnasta. Niskapuomi tai rajoitin tulee sijoittaa vähintään 1,7 metrin etäisyydelle parren takareunasta. Hiehon makuuparressa niskapuomi tai vastaava rajoitin tulee sijoittaa vähintään 1,0 metrin korkeudelle ja vähintään 1,5 metrin etäisyydelle parren takareunasta ja laitteen sijainnin on oltava säädettävissä. Makuuparren parrenerottajan ja niskapuomin tai rajoittimen tulee kestää hyvin eläinten aiheuttamaa kuormitusta.

Makuuparren lattian kallistuksen lantakäytävään suuntaan on oltava 2-5 prosenttia. Jos lypsylehmän makuuparren etupäässä käytetään rintatukea, se on sijoitettava vähintään 1,75 metrin etäisyydelle parren takareunasta.

Pihatto, jossa ei ole makuuparsia, on suunniteltava siten, että lehmille ja hiehoille on järjestetty kuivikepohjainen makuualue ja erillinen ruokinta- ja lannankeräysalue.

Vähintään neljä lypsylehmää tai hiehoa on voitava samanaikaisesti kytkeä turvallista käsittelyä ja tarkastusta varten kiinni ruokinta-aitaan tai muuhun riittävän kestävään rakenteeseen.

Lehmien ja uudistuskarjan parsi- ja karsinajako sekä ryhmäkarsinoissa pidettävien eläinten määrä, ikä- ja painoluokka tulee merkitä pohjapiirrokseen.

Pihaton makuuparsien, makuualueiden ja karsinoiden sekä lantakäytävien ja eläinten muiden kulkuväylien mitoitusvaatimukset on esitetty liitteen taulukoissa 3-5.

Viileä- ja kylmäpihatot on suunniteltava siten, että sade, veto tai jäätyminen eivät aiheuta eläintilassa haittaa eläimille eikä eläinten hoitajille eivätkä vaikuta rakenteiden ja eläinten hoidon tai hyvinvoinnin kannalta tarpeellisten laitteiden toimivuuteen ja kestävyyteen.

Ilmanvaihto on järjestettävä siten, että ilmanpoisto tapahtuu painovoimaisesti tai koneellisesti kattoaukkojen tai -hormien kautta ja korvausilma saadaan avoimen ulkoseinän tai ulkoseinän yläreunan kautta.

Avoimen kiinteäpohjaisen lantakäytävän lattiasyvyyden tulee kylmäpihatossa olla vähintään 200 millimetriä. Lantakäytävän kaltevuuden tulee olla sellainen, että nesteet valuvat virtsa- tai lietesäiliöön ja lantakäytävä pysyy kuivana. Lantakäytävän ja eläinten muun liikkumiskäytävän kaltevuus saa kuitenkin olla enintään 5 prosenttia.

Kylmäpihatossa veden kondensoituminen vesikatteen alapinnalle on estettävä riittävällä tuuletuksella sekä kosteutta imevällä katemateriaalilla tai aluskatteella. Viileäpihaton vesikattorakenteessa on oltava lämpöeristyskerros, joka tasoittaa rakennuksen lämpötilaa ja vähentää veden kondensoitumista.

Vasikkakarsinat tulee sijoittaa suojaiseen paikkaan.

Betoni- ja vastaavien kovapintaisten lattioiden ja makuualustojen on oltava tasaisia ja liukastumista estäviä. Lantakäytävän lattian ja avoimen lantakourun lannanpoistojärjestelmien on oltava sellaiset, että ne eivät vahingoita eläimiä.

Lantakäytävän lattia voi olla lannanpoistojärjestelmästä riippuen umpilattia tai rakolattia tai näiden yhdistelmä. Umpilattiasta virtsa ohjataan kallistuksella tai virtsakourulla virtsa- tai lietesäiliöön. Lantakäytävän pohjan tai rakolattian, ritilälattian tai viemäröidyn lattian alla olevan lantakourun on oltava niin tiivis, että lietettä ei pääse ympäristöön.

Rako- tai ritilälattiaa ei saa käyttää nautaeläinten makuualueella, vaan ainoastaan lantakäytävissä ja muissa eläinten liikkumisväylissä. Kuivikkeiden käytön mahdollistamiseksi vasikkaryhmäkarsinan makuualueen lattian on oltava kiinteäpohjainen umpi- tai viemäröity lattia.

Eläimen koon ja iän mukaiset lantakäytävien ja muiden liikunta-alueiden rakolattian palkki- ja rakoleveyden mitoitusvaatimukset esitetään liitteen taulukossa 8.

Jokaista alkavaa 20 lypsylehmän ryhmää kohden on oltava vähintään yksi poikimatila. Sen tulee sijaita vedottomassa paikassa ja sinne on oltava hyvät näkö- ja kulkuyhteydet siten, että eläinten hoitaja voi vaivattomasti tarkkailla eläimiä. Poikimatilan tulee sijaita lypsyaseman läheisyydessä tai muutoin siten, että poikinut lehmä voidaan lypsää helposti. Poikimatilasta on oltava esteetön kulkuväylä ulko-ovelle.

Poikimatila voi olla yksittäis- tai ryhmäkarsina, jota voidaan muunnella ja jakaa tarvittaessa pienempiin karsinoihin.

Yksittäispoikimakarsinan pinta-alan on oltava vähintään 13 neliömetriä ja lyhimmän sivun pituuden vähintään 3,5 metriä. Karsinaseinämän korkeuden on oltava vähintään 1,3 metriä.

Ryhmäpoikimakarsinan pinta-alan on oltava vähintään 11 neliömetriä lehmää kohden ja lyhimmän sivun pituuden vähintään 3,5 metriä. Karsinaseinämän korkeuden on oltava vähintään 1,3 metriä.

Eläin on voitava kytkeä hoitotoimenpiteiden ajaksi. Poikimatilassa on oltava ruokinta- ja juomapaikka jokaista poikivaa lehmää tai hiehoa kohden.

Kuivikkeiden käytön mahdollistamiseksi poikimakarsinan makuualueella on oltava umpi- tai viemäröity lattia. Makuualueella ei saa olla lannanpoistoraappaa eikä rako- tai ritilälattiaa.

Pihatossa on oltava vähintään yksi sairaan eläimen hoitopaikka jokaista alkavaa 25 lypsylehmän ryhmää kohden ja lisäksi yksi hoitopaikka jokaista alkavaa 40 hiehon tai muun nautaeläimen ryhmää kohden. Parsinavetassa tulee olla vähintään yksi parsi- tai karsinahoitopaikka jokaista alkavaa 40 lypsylehmää kohden ja lisäksi yksi paikka jokaista alkavaa 60 muuta nautaeläintä kohden.

Sairaan lypsylehmän hoitokarsinan pinta-alan on oltava vähintään 9 neliömetriä ja sen lyhimmän sivun pituuden vähintään 3 metriä. Karsinaseinämän korkeuden on oltava vähintään 1,3 metriä.

Sairaan hiehon ja nuorkarjan yksittäishoitokarsinan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä ja sen lyhimmän sivun pituuden vähintään 2,4 metriä. Karsinaseinämän korkeuden on oltava vähintään 1,3 metriä.

Hoitotilassa on oltava ruokinta- ja juomapaikka jokaista hoidettavaa lehmää tai hiehoa kohden. Eläin tulee voida kytkeä tarkastuksen ja hoitotoimenpiteiden ajaksi ja lehmä lypsää hoitopaikassa. Sairaskarsinan välittömässä läheisyydessä tulee olla käsienpesupaikan.

Sairaiden eläinten hoitotila-alueelta on oltava esteetön kulkuväylä ulko-ovelle. Tämä väylä ei saa mennä ruokintapöydän poikki. Sairastilat on merkittävä pohjapiirrokseen.

Kuivikkeiden käytön mahdollistamiseksi sairaskarsinan makuualueen lattian on oltava umpi- tai viemäröity lattia. Makuualueella ei saa olla lannanpoistoraappaa eikä rako- tai ritilälattiaa.

Jos karanteenitila tehdään, se ei saa olla suoraan yhteydessä muihin eläintiloihin. Karanteenitilassa tulee olla muista tiloista erillinen ilmanvaihto ja lannanpoisto. Eläintilan sisäpintojen on oltava helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa.

Karanteenitilan parret ja karsinat varusteineen on mitoitettava tilaan tulevien nautojen koon perusteella. Karanteenitilan eläinpaikkojen mitoitusvaatimukset ovat samat kuin muussa eläintilassa.

Pihatossa jokaiselle eläimelle on järjestettävä riittävästi tilaa ruokintapaikalle. Ruokintapaikan tulee olla rauhallinen ja muotoiltu siten, että lanta ei pääse likaamaan eläinten rehua. Ruokinta-aidan on oltava sellainen, että eläimet voivat luonnollisella tavalla ja häiritsemättä syödä tarpeensa mukaan.

Pihatossa ja ryhmäkarsinassa ruokintapöydän tai -kourun pohjatason on oltava vähintään 100 millimetriä korkeammalla kuin sorkkapalli tai lantakäytävän lattiataso. Jos sorkkapallia ei ole, mainittu korkeus lasketaan lantakäytävästä. Parsinavetassa ruokintapöydän tai -kourun tulee olla vähintään 200 millimetriä korkeammalla kuin parsilattia.

Ruokintapaikan leveyden mitoitusvaatimukset esitetään liitteen taulukossa 6.

Kaikkien eläinten saatavilla on aina oltava puhdasta ja sulaa juomavettä. Juoma-astia voi olla juomakuppi tai -allas.

Käytettäessä automaattisesti toimivia juomakuppeja, kuppeja on oltava vähintään yksi jokaista alkavaa 6 lypsylehmän ryhmää kohden ja vähintään yksi jokaista alkavaa 20 hiehon tai muun nautaeläimen ryhmää kohden. Parsinavetassa on oltava vähintään yksi juomakuppi 2 lehmää tai hiehoa kohden.

Pihaton juoma-altaat on sijoitettava eläintilaan tasaisesti ja siten, että niiden edessä on vähintään 3 metriä esteetöntä liikkumatilaa lehmille ja hiehoille. Juoma-altaan yläreunan tulee olla vähintään 400 millimetriä lattiatason yläpuolella ja altaan syvyys saa olla enintään 400 millimetriä. Altaan reunaa tulee olla lehmää tai hiehoa kohden vähintään 100 millimetriä. Lehmän tai hiehon kävelymatka juoma-altaalle ei saa olla yli 50 metriä.

Lehmän juoma-kuppiin johdettavan veden virtauksen on oltava vähintään 10 litraa minuutissa ja hiehon tai muun nuorkarjan juomakupin vähintään 5 litraa minuutissa. Alle 200 litran lypsylehmille tarkoitettuun juoma-altaaseen johdettavan veden virtauksen on oltava vähintään 20 litraa vettä minuutissa ja yli 200 litran altaaseen vähintään 10 litraa minuutissa.

Viileä- ja kylmäpihatoissa juomakuppien tai -altaiden tulee olla lämmitettävissä. Juomaveden lämmittäminen sähkökatkojen aikana on oltava järjestettävissä varasähköjärjestelmällä.

Eläintilojen ilmanvaihtosuunnittelussa on otettava huomioon liitteen taulukon 7 mukaiset ilmanvaihdon enimmäis- ja vähimmäismäärät sekä ilmanvaihdon riittävyys myös kostealla ja helteisellä säällä. Eläimille haitallisten kaasujen ja epäpuhtauksien pitoisuudet eivät saa jatkuvasti ylittää seuraavia raja-arvoja:

Jos eläintilassa, jossa pidetään vasikoita, on koneellinen ilmanvaihto, tulee olla käytössä hälytyslaitteisto, joka varoittaa eläinten hoitajaa liian alhaisesta tai liian korkeasta ilman lämpötilasta, sähkökatkosta ja hälytyslaitteiston viasta.

Lypsyosaston on oltava rakenteiltaan ja pintamateriaaleiltaan sellainen, että se voidaan puhdistaa ja desinfioida helposti. Lypsyosaston lattia ei saa olla liukas. Ulosteet ja jätevedet tulee voida poistaa lypsyasemalta ja sen odotustilasta tehokkaasti.

Lypsyasema on mitoitettava lypsylehmien lukumäärän ja lypsämistehokkuuden mukaan.

Lypsyaseman edessä on oltava lypsyyn tuleville lehmille kokooma- ja odotustilaa 1,5 m ² lehmää kohden. Tämän tilan lattian pinnan tulee olla liukastumiseen estävä ja lattiakaltevuus saa olla enintään 5 %. Kokooma- ja odotustila on mitoitettava lypsyaseman kapasiteetin mukaan, kuitenkin niin että lehmän odotusaika ei ylitä yhtä tuntia. Kokooma- ja odotustila voi alle 60 lypsylehmän yksikössä olla osa eläintilan liikunta-aluetta, mutta suuremmissa yksiköissä sen on aina oltava erillinen tila.

Lypsyosasto ja automaattilypsyasema voidaan sijoittaa viileään eläintilaan, jos se voidaan suojata vedolta ja lämmittää tarvittaessa niin, että jäätymisriskiä ei ole. Automaattilypsyjärjestelmässä lypsyaseman liikennejärjestelyt on suunniteltava järjestelmän vaatimusten mukaisesti.

Maidonhuoltotilojen tulee olla lämpöeristettyjä ja niiden huoneilmasto säädettävissä.

Maitohuone ei saa olla suoraan yhteydessä eläintiloihin tai muihin sellaisiin tiloihin, joista voi siirtyä lantaa tai likaa maidonkäsittelytiloihin. Maidonkäsittelytilat voivat olla suoraan yhteydessä lypsyasemaan, jos lypsyasema on erotettu eläintiloista, tai jos ilmavirta on maitohuoneesta eläintilaan päin.

Maitohuoneen seinien ja lattioiden on oltava sellaisia, että ne voidaan puhdistaa ja desinfioida helposti. Maitohuoneen jätteiden ja jätevesien poiston on oltava tehokas.

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä tammikuuta 2012.

Tällä asetuksella kumotaan maa- ja metsätalousministeriön ilmoituksen (6/2002) mukaisen tuettavaa rakentamista koskevista rakentamismääräyksistä ja suosituksista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen liite 2.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa vireille tulleeseen hakemukseen sovelletaan tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.