1143/2011

Sen vakuutusliikkeen osalta, jota yhdistys ei ole turvannut kokonaisylivahinkojälleenvakuutuksella, yhdistyksen on laskettava yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuva pääomavaatimus. Tämän vaatimuksen laskemista varten yhdistyksen on määriteltävä suurin yksittäinen yhdistyksen vastuulle jäävä korvausmäärä ottaen huomioon suurimmat realistisesti ajateltavissa olevat vahingot.

Kun lasketaan yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvaa pääomavaatimusta, otetaan huomioon vakuutuslajien välinen riippuvuus.

Oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä lasketaan liitteen 1 kaavalla (1), (2) tai (3) yhdistyksen jälleenvakuutustavasta riippuen. Vakuutustekniset riskit otetaan huomioon kaavoissa esitetyllä tavalla.

Tasoitusmäärän yläraja lasketaan liitteen 1 kaavalla (4).

Tasoitusmäärän tavoiteraja lasketaan liitteen 1 kaavalla (5).

Tasoitusmäärä normaalimäärä lasketaan liitteen 1 kaavalla (6).

Tasoitusmäärästä tulokseen purettava määrä lasketaan liitteen 1 kaavalla (7).

Tasoitusmäärä saadaan 5 §:n mukaisen tasoitusmäärän normaalimäärän ja 6 §:n mukaisen tasoitusmäärästä tulokseen purettavan määrän erotuksena.

Vakuutusteknisistä riskeistä johtuvana pääomavaatimuksena ja yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvana pääomavaatimuksena voidaan käyttää edellisen vuoden lopun mukaisia arvoja silloin, kun uusi laskelma johtaisi todennäköisesti samaa suuruusluokkaa olevaan lopputulokseen. Jos vakuutusliikkeessä on kuitenkin tapahtunut edellisen vuoden lopun jälkeen muutoksia, jotka oleellisesti vaikuttavat pääomavaatimusten suuruuteen, nämä tulee arvioida uudelleen. Samoin on meneteltävä, jos on perusteltua syytä olettaa, että oikaistu vakavaraisuuspääoma on vähimmäismäärän alapuolella.

Tasoitusvastuun yläraja tulee arvioida uudelleen siinä tapauksessa, että se todennäköisesti poikkeaa oleellisesti edellisen tilinpäätöksen mukaisesta arvosta ja että sillä on vaikutusta tasoitusmäärän suuruuteen.

Tehtäessä laskelmia 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa käytetään laskelmissa maksutuottona ja liikekuluina arvioita koko vuoden maksutuotoista ja liikekuluista.

Yhdistyksen oikaistun vakavaraisuuspääoman rajojen, tasoitusmäärän ja sen rajojen laskennan laskuperusteissa on esitettävä:

Muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa laskuperustetta ei tarvita.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun parametrin γ ₁ arvo voi poiketa  liitteessä 1 esitetystä oletusarvosta vain, jos vakuutusyhdistys on tehnyt asiasta perustellun hakemuksen Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonta on hakemuksen hyväksynyt. Hakemuksen perusteluissa on esitettävä arvio yhdistyksen vakavaraisuusaseman ja vakuutusliikkeen ennakoidusta kehityksestä tulevina vuosina sekä selvitys tasoitusmäärän muutoksen vaikutuksesta vakuutusmaksuihin.

Yhdistyksen tulee liittää tilinpäätösasiakirjoihin selvitys tasoitusmäärän ja oikaistun vakavaraisuuspääoman sekä niiden rajojen laskennasta. Selvityksestä on käytävä yksityiskohtaisesti ilmi, että oikaistu vakavaraisuuspääoma täyttää sille asetetut vaatimukset ja että tasoitusmäärä on sille vakuutusyhdistyslain 10 luvun 3 §:n 3 momentin mukaisesti lasketun alarajan ja tämän asetuksen 3 §:n mukaisesti lasketun ylärajan välissä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa selvityksessä on esitettävä riittävän selkeästi ja riittävällä tarkkuudella tämän asetuksen mukaisten yhdistyskohtaisten tekijöiden ja muuttujien laskenta.

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä    marraskuuta 2011.

Tällä asetuksella kumotaan vakuutusyhdistyksen oikaistun vakavaraisuuspääoman rajojen, tasoitusmäärän ja sen rajojen laskennasta sekä laskennan laskuperusteista annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1849/2009).