304/2006

Annettu Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 2006

Laki helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan helposti leviävien eläintautien vastustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1960 annetun lain (488/1960) 6 §,

muutetaan 2 §:n 1 momentti sekä 3―5, 7―12, 12 a, 13 ja 14 §, sellaisena kuin niistä on 12 a § laissa 35/1971, sekä

lisätään lain 1 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainitussa laissa 35/1971, uusi 3 momentti seuraavasti:

1 §

Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo ylimpänä viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Elintarviketurvallisuusvirasto ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista.

2 §

Jos eläintautilain (55/1980) 5 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten voimavarat eivät riitä laajalle levinneen eläinkulkutaudin vastustamiseen, ovat maassa vakituisesti asuvat laillistetut eläinlääkärit, jotka eivät ole täyttäneet viittäkymmentä vuotta, sekä eläinlääketieteen kandidaatit, joilla on oikeus harjoittaa väliaikaisesti eläinlääkärinammattia, Elintarviketurvallisuusviraston päätöksellään antamasta määräyksestä velvollisia hoitamaan sellaisia kyseessä olevan tautitilanteen vuoksi välttämättömiä eläinlääkärin tehtäviä, joita he kohtuudella pystyvät tekemään ottaen huomioon heidän koulutuksensa, työkokemuksensa, terveydentilansa ja perhesuhteensa. Työvelvollisuus voi kestää enintään kaksi kuukautta. Valtion varoista maksetaan tehtävää suorittavalle henkilölle Elintarviketurvallisuusviraston määräämä kohtuullinen palkkio. Työvelvollisen aikaisempi palvelussuhde ei katkea työmääräyksen johdosta. Edellä tarkoitettua tehtävää suorittaessaan siihen määrätyn henkilön on noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003), kielilaissa (423/2003) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään. Tehtävää suorittavaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä silloin, kun hän osallistuu tässä pykälässä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen. Jos tehtävään määrätty henkilö tehtävää suorittaessaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa vahinkoa, sovelletaan, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään julkisyhteisön ja virkamiehen korvausvastuusta.


3 §

Eläinkulkutaudin vastustamiseksi ja taudin leviämisvaaran vähentämiseksi eläinten teurastusta harjoittavien laitosten, myllyjen, rehuja tai eläimistä saatavia tuotteita käsittelevien laitosten taikka vastaavien muiden laitosten toiminnan välityksellä Elintarviketurvallisuusvirasto voi sen lisäksi, mitä 12 §:ssä säädetään, päätöksellään yksittäistapauksessa määrätä:

1) välttämättömiä rajoituksia, jotka koskevat henkilöiden liikkumista laitoksissa;

2) välttämättömiä toimenpiteitä desinfioinnin tehostamiseksi laitoksessa;

3) välttämättömiä toimenpiteitä laitosten toimintapiiriin kuuluvien kuljetusajoneuvojen ja -astioiden desinfioimiseksi;

4) välttämättömiä toimenpiteitä eläinten eristämisen tehostamiseksi; sekä

5) toimenpiteitä, joilla vaarallisiksi katsotut laitosjätteet tehdään vaarattomiksi.

4 §

Jos se eläinkulkutaudin vastustamiseksi on välttämätöntä, henkilöt ja heidän asusteensa ja tavaransa on desinfioitava ja puhdistettava taudin vastustamiseksi riittävällä tavalla. Sairaalat, saunat, pesulaitokset ja desinfioimislaitokset ovat tarvittaessa velvollisia osallistumaan tässä momentissa tarkoitettuihin välttämättömiin puhdistus- ja desinfioimistoimiin.

Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä ja sairaaloiden, saunojen sekä pesu- ja desinfioimislaitosten velvollisuudesta suorittaa näitä toimenpiteitä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Jos eläinsuoja taikka eläimen kuljetukseen käytetty väline tai kulkuneuvo on ollut tai sen on syytä epäillä olleen kosketuksissa tässä laissa tarkoitetun eläinkulkutaudin aiheuttajan kanssa, omistajan tai haltijan on taudin vastustamiseksi riittävällä tavalla puhdistettava ja desinfioitava se. Jos on perusteltua syytä epäillä, että eläinsuoja taikka eläimen kuljetukseen käytetty väline tai kulkuneuvo on ollut kosketuksissa eläinkulkutaudin aiheuttajan kanssa, Elintarviketurvallisuusvirasto voi taudin vastustamiseksi päätöksellään määrätä sen välttämättömistä puhdistus- ja desinfiointitavoista.

5 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa säännöksiä sellaisista eläinkulkutaudin vastustamiseksi välttämättömistä rajoituksista ja kielloista, jotka koskevat eläinten viemistä eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin.

7 §

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetaan:

1) tartunta-alueella aluetta, jolla esiintyy eläinkulkutautia;

2) suojavyöhykkeellä aluetta, johon kohdistuu 1 §:ssä tarkoitettu ilmeinen taudin leviämisen uhka tai johon eläinkulkutauti uhkaa levitä tartunta-alueelta;

3) torjunta-alueella tartunta-alueen ja suojavyöhykkeen käsittämää aluetta.

Tartunta-alueen ja suojavyöhykkeen perustamisesta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Jollei tartunta-alueella tai suojavyöhykkeellä ole eläinkulkutaudin vastustamiseksi ja leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä soveltaa kaikkia 9―11 §:ssä tarkoitettuja rajoituksia ja kieltoja, tartunta-alueen tai suojavyöhykkeen perustamista koskevassa asetuksessa on annettava tarkempia säännöksiä siitä, mitä 9―11 §:ssä tarkoitetuista rajoituksista ja kielloista kyseisellä alueella tai vyöhykkeellä sovelletaan ja missä laajuudessa niitä sovelletaan.

Läänineläinlääkäri voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 9―11 §:ssä tarkoitetusta rajoituksesta tai kiellosta, jos voidaan varmistua siitä, ettei luvan kohteena oleva toiminta aiheuta eläinkulkutaudin leviämisen vaaraa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luvan myöntämisen edellytyksistä.

Tartunta-alueen tai suojavyöhykkeen lakkauttamisesta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Jollei tartunta-aluetta tai suojavyöhykettä voida lakkauttaa poistamalla tartunta-alueella tai suojavyöhykkeellä sovellettavat 9―11 §:ssä tarkoitetut rajoitukset ja kiellot kokonaan, tartunta-alueen tai suojavyöhykkeen lakkauttamista koskevassa asetuksessa voidaan antaa tarkempia säännöksiä rajoitusten asteittaisesta poistamisesta.

8 §

Tartunta-alueen tai suojavyöhykkeen perustamisesta ja lakkauttamisesta on asianmukaisesti ja riittävästi tiedotettava tartunta-alueen tai suojavyöhykkeen sijaintikunnassa. Tartunta-alueen tai suojavyöhykkeen perustamisesta on lisäksi laitettava ilmoitukset alueen rajoille yleisten kulkureittien varteen tai, jos tartunta-alue käsittää yksittäisen tilan, tälle tilalle johtavien kulkureittien varteen. Tiedottamisesta torjunta-alueen sijaintikunnassa huolehtii Elintarviketurvallisuusvirasto. Ilmoittamisesta alueen rajoilla ja kulkureittien varrella huolehtii läänineläinlääkäri, kunnaneläinlääkäri tai tehtävään määrätty 2 §:ssä tarkoitettu henkilö.

9 §

Torjunta-alueella ei ilman läänineläinlääkärin päätöksellä antamaa 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua lupaa saa:

1) harjoittaa eläinkauppaa;

2) järjestää julkisia huveja, näyttelyitä, näytöksiä, kilpailuja, yleisiä kokouksia, huutokauppoja, markkinoita, toripäiviä tai muita vastaavia yleisötilaisuuksia; taikka

3) käyttää yleisiä tai yhteisiä laitumia karjan laiduntamiseen.

Ilman 1 momentissa tarkoitettua lupaa torjunta-alueella sijaitsevissa eläintenpitopaikoissa eivät saa käydä muut kuin karjanhoidosta huolehtivat henkilöt.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös eläintenpitopaikkoihin tavanomaisissa oloissa tehtäviä valvontaviranomaisen tarkastuskäyntejä.

Koirien ja kissojen pitäminen vapaana torjunta-alueella on niiden lopettamisen uhalla kielletty.

Siinä laajuudessa kuin se on eläinkulkutaudin vastustamiseksi tai sen leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä, Elintarviketurvallisuusvirasto voi päätöksellään määrätä oppilaitoksen toiminnan keskeytettäväksi oppilaitoksen torjunta-alueella sijaitsevissa toimitiloissa.

10 §

Sen lisäksi, mitä 9 §:ssä säädetään, tartunta-alueella on ilman läänineläinlääkärin päätöksellä antamaa 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua lupaa kielletty:

1) henkilöliikenne pois alueelta ja alueelle;

2) henkilöliikenne tilalta, jonka eläimiä on sairastunut tai jonka eläinten epäillään sairastuneen eläinkulkutautiin, ja tällaiselle tilalle;

3) eläinten, niiden valmistamattomien osien, raakatuotteiden, jätteiden ja muiden tavaroiden, aineiden ja esineiden kuljettaminen pois alueelta ja alueelle;

4) eläinten, niiden valmistamattomien osien, raakatuotteiden, jätteiden ja muiden tavaroiden, aineiden ja esineiden kuljettaminen tilalta, jonka eläimiä on sairastunut tai jonka eläinten epäillään sairastuneen eläinkulkutautiin, ja kuljetukset tällaiselle tilalle;

5) sorkkaeläimiin kuuluvan uroseläimen käyttäminen toiseen karjaan kuuluvan eläimen keinosiemennykseen tai astutukseen; sekä

6) yleisten ja yhteisten teiden käyttäminen karjanajoon ja karjan päästäminen sellaisen vesireitin tai ojan varteen, jota myöten tartunta voi levitä.

11 §

Ilman läänineläinlääkärin päätöksellään antamaa 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua lupaa voidaan eläimiä kuljettaa suojavyöhykkeeltä torjunta-alueen ulkopuolelle ainoastaan teurastettaviksi.

Sorkkaeläinten siemennestettä eisaa viedä suojavyöhykkeeltä torjunta-alueen ulkopuolelle. Elintarviketurvallisuusvirasto voi myöntää luvan poiketa kiellosta, jos voidaan varmistua siitä, ettei luvan kohteena oleva toiminta aiheuta eläinkulkutaudin leviämisen vaaraa.

12 §

Jos tuote, valmiste, tarvike tai arvoltaan vähäinen muu omaisuus on joutunut kosketuksiin eläinkulkutautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn eläimen taikka muuten eläinkulkutaudin aiheuttajan kanssa, omistajan tai haltijan on hävitettävä se tai käsiteltävä se siten, ettei taudin leviämisen vaaraa enää aiheudu.

Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetuista tuotteista, valmisteista, tarvikkeista ja arvoltaan vähäisestä muusta omaisuudesta sekä niiden hävittämisestä ja käsittelystä sekä tuotteiden, valmisteiden ja tarvikkeiden käytöstä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Jos se eläinkulkutaudin vastustamiseksi on välttämätöntä, Elintarviketurvallisuusvirasto voi yksittäistapauksessa päätöksellään määrätä, että 1 momentissa tarkoitettuja tuotteita, valmisteita ja tarvikkeita on pidettävä varastoituina päätöksessä määrätyn ajan. Päätöksessä voidaan antaa myös varastointia koskevia muita määräyksiä, jotka taudin vastustamiseksi ja sen leviämisen estämiseksi ovat välttämättömiä.

12 a §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetuissa oloissa ovat eläinlääkärin johtamat tai valvomat elintarvikkeiden tarkastukseen hyväksytyt laboratoriot Elintarviketurvallisuusviraston määräämää kohtuullista korvausta vastaan velvollisia suorittamaan sellaisia eläinten sairastumisen määritykseen ja ehkäisyyn sekä elintarvikkeiden nautintakelpoisuuden toteamiseen liittyviä tutkimuksia, joiden suorittaminen ei muutoin ole mainitun laboratorion velvollisuutena.

Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

13 §

Omaisuudesta, joka 12 §:n tai sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti on hävitetty tai käsitelty siten, että se on pilaantunut, omistajalla on oikeus saada valtion varoista käyvän arvon mukainen korvaus. Korvausta haetaan kirjallisesti Elintarviketurvallisuusvirastolta. Korvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun tässä pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin on ryhdytty. Jos pilaantunutta omaisuutta voidaan käyttää kokonaan tai osaksi hyödyksi, korvattavasta määrästä vähennetään omaisuuden jäännöskäyttöarvo.

Jos se harkitaan kohtuulliseksi, omistajalla on lisäksi oikeus 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen omaisuudesta, jota on käytetty 12 §:n 2 momentin nojalla annetuissa säännöksissä säädetyin tavoin siten, että se on pilaantunut.

14 §

Tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetuista taikka tämän lain nojalla tehdyssä päätöksessä määrätyistä puhdistamis- ja desinfioimistöistä samoin kuin eläimen eristämisestä sekä tappamis- ja hävittämistöistä omistajalla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen valtion varoista siltä osin kuin näistä ei makseta korvausta eläintautilain nojalla. Korvausta haetaan kirjallisesti Elintarviketurvallisuusvirastolta. Korvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun tässä pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin on ryhdytty.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.

HE 203/2005
MmVM 2/2006
EV 31/2006

Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.