157/2006

Annettu Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti

säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 12 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1960 annetun lain (488/1960) 5 §:n nojalla, sellaisina kuin niistä ovat eläintautilain 12 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta laissa 809/1992, seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Tarkoitus ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään niistä siipikarjan pitopaikoissa noudatettavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä luonnonvaraisissa linnuissa mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan ja tarhattaviin lintuihin sekä edistää tartunnan varhaista havaitsemista.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) siipikarjalla kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, sileälastaisia lintuja (strutsi, emu, nandu, kasuaari ja kiivi) ja muita tarhattavia lintuja;

b) tarhattavilla vesilinnuilla ankkoja, sorsia ja hanhia;

c) pitopaikalla yhtä tai useampaa laitosta, rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa lintuja pidetään, kasvatetaan tai käsitellään, mukaan lukien sellaiset aidatut alueet, joilla eläimiä pidetään metsästystä tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten; sekä

d) riskialueilla liitteessä I lueteltuja kuntia, joissa luonnonvaraisia vesilintuja esiintyy kevätmuuton aikana runsaasti tai joissa siipikarjaa pidetään runsaasti ja riski luonnonvaraisilla vesilinnuilla mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssatartunnan siirtymisestä ulkona pidettävään siipikarjaan on siten muita alueita suurempi.

2 luku

Lintuinfluenssan varhainen havaitseminen

3 §
Sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen tutkiminen

Jos kunnaneläinlääkäri saa ilmoituksen luonnonvaraisissa linnuissa, erityisesti vesilinnuissa, todetusta suurentuneesta kuolleisuudesta tai joukkosairastumisista, hänen on huolehdittava, että linnuista otetaan tarpeelliset näytteet lintuinfluenssan varalta ellei muuta ilmeistä syytä lintujen sairastumiselle tai kuolleisuudelle ole todettavissa. Näytteet on viipymättä toimitettava Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen (EELA) tutkittavaksi.

4 §
Toiminta lintuinfluenssaepäilyn johdosta

Eläintautilain (55/1980) 9 §:n mukaan siipikarjanpitopaikan omistajan tai haltijan on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee siipikarjan kuolleen tai sairastuneen lintuinfluenssaan. Lintuinfluenssan esiintymiseen siipikarjassa voivat viitata sairauden oireiden lisäksi seuraavat muutokset:

a) rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla;

b) munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi; tai

c) kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa.

Kunnaneläinlääkärin tai läänineläinlääkärin on ilmoituksen saatuaan toimittava newcastlentaudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (3/EEO/96) kohdan 3 mukaisesti, jos ei muuta ilmeistä syytä muutoksille ole.

3 luku

Siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen välisten kontaktien estäminen

5 §
Siipikarjan hoitamista koskevat vaatimukset

Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa katetussa tilassa, jonne luonnonvaraisten vesilintujen pääsy on estetty. Ulkona pidettävää siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, joilla todetaan tai on aikaisemmin toistuvasti todettu luonnonvaraisia vesilintuparvia kevätmuuton aikana.

Jos pitopaikassa on käytössä lintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen pääsy näihin estettävä.

6 §
Siipikarjan juomavettä koskevat vaatimukset

Siipikarjalle annettava vesi ei saa olla peräisin sellaisista pintavesistä, joihin luonnonvaraiset vesilinnut pääsevät, ellei vettä ennen siipikarjalle antamista kuumennuskäsitellä tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä.

4 luku

Riskialueita koskevat erityiset vaatimukset

7 §
Siipikarjan ulkonapitokielto riskialueilla

Siipikarjan pito ulkona on kielletty riskialueilla. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja. Kielto ei kuitenkaan koske eläinsuojelulain (247/1996) 20 § mukaisia eläintarhoja.

8 §
Poikkeukset ulkonapitokiellosta

Läänineläinlääkäri voi siipikarjan omistajan tai haltijan hakemuksesta myöntää luvan siipikarjan pitämiseksi ulkona jatkuvasti tai ajoittain myös riskialueilla, jos siipikarjan pitäminen sisällä aiheuttaisi huomattavaa haittaa eläinten hyvinvoinnille tai muusta perustellusta syystä. Luvan myöntäminen edellyttää, ettei pitopaikan läheisyydessä ole merkittäviä luonnonvaraisten lintujen, erityisesti vesilintujen levähdys- tai oleskelualueita ja etteivät luonnonvaraiset vesilinnut pääse kontaktiin pitopaikassa ulkona pidettävän siipikarjan kanssa. Lupaa ei voida myöntää, jos samassa pitopaikassa pidetään sekä tarhattavia vesilintuja että kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua siipikarjaa.

Lupahakemukseen on liitettävä selvitys luvan edellytysten täyttymisestä. Edellytysten arvioimiseksi läänineläinlääkäri voi tarvittaessa suorittaa tai pyytää kunnaneläinlääkäriä suorittamaan tarkastuksen siipikarjan pitopaikassa.

9 §
Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin

Riskialueilla järjestettäviin eläinnäyttelyihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin ei saa viedä siipikarjaa tai muita lintuja. Tilaisuuksiin, jotka järjestetään riskialueiden ulkopuolella, ei saa viedä lintuja riskialueilta.

Läänineläinlääkäri voi myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta. Luvan myöntäminen edellyttää, etteivät tilaisuuteen vietävät linnut voi joutua tilaisuuden aikana suoraan tai epäsuoraan kontaktiin luonnonvaraisten lintujen kanssa ja etteivät riskialueilta peräisin olevat linnut ole voineet joutua tällaiseen kontaktiin myöskään tilaisuutta edeltävien 21 vuorokauden aikana. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava riskialueelta tilaisuuteen tuotavat linnut lintuinfluenssan oireiden varalta ennen kuljetusta.

5 luku

Voimaantulosäännökset

10 §
Voimassaoloaika

Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä maaliskuuta 2006 ja se on voimassa 31 päivään toukokuuta 2006.

Komission päätös 2005/731/EY (32005D0731); EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 93
Komission päätös 2005/734/EY (32005D0734); EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 105
Komission päätös 2005/745/EY (32005D0745); EUVL N:o L 279, 22.10.2005, s. 79
Komission päätös 2005/855/EY (32005D0855); EUVL N:o L 316, 2.12.2005, s. 21

Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

Eläinlääkintöylitarkastaja
Taina Aaltonen

Liite 1

Kaikki Ahvenanmaan läänin kunnat

Etelä-Suomen läänistä seuraavat kunnat

Anjalankoski

Artjärvi

Asikkala

Espoo

Hamina

Hanko

Helsinki

Hollola

Hyvinkää

Iitti

Inkoo

Jokioinen

Joutseno

Järvenpää

Karjaa

Kerava

Kirkkonummi

Kotka

Lahti

Lappeenranta

Lohja

Loviisa

Nummi-Pusula

Orimattila

Parikkala

Pernaja

Pohja

Porvoo

Pukkila

Pyhtää

Rautjärvi

Ruotsinpyhtää

Sipoo

Siuntio

Taipalsaari

Tammela

Tammisaari

Tuusula

Vantaa

Vihti

Virolahti

Ylämaa

Kaikki Länsi-Suomen läänin kunnat

Itä-Suomen läänistä seuraavat kunnat

Ilomantsi

Juva

Kuopio

Lapinlahti

Lieksa

Liperi

Maaninka

Mikkeli

Outokumpu

Polvijärvi

Punkaharju

Puumala

Savonlinna

Siilinjärvi

Tohmajärvi

Oulun läänistä seuraavat kunnat

Haapavesi

Hailuoto

Haukipudas

Ii

Kalajoki

Kempele

Kuivaniemi

Liminka

Lumijoki

Muhos

Oulu

Oulunsalo

Pyhäjoki

Raahe

Siikajoki

Tyrnävä

Vaala

Vuolijoki

Lapin läänistä seuraavat kunnat

Kemi

Kemijärvi

Keminmaa

Pelkosenniemi

Ranua

Salla

Savukoski

Simo

Tervola

Tornio

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.