319/2005

Annettu Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2005

Valtioneuvoston asetus vuodelta 2005 maksettavien kansallisten kasvintuotannon ja kotieläintukien valvonnasta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun lain (1559/2001) 16 §:n 5 momentin, 18 §:n 4 momentin, 19 §:n 4 momentin ja 20 §:n 3 momentin sekä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä 18 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1336/1992) 13 §:n nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tämä asetus koskee seuraavissa valtioneuvoston asetuksissa säädettyjen maa- ja puutarhatalouden kansallisten kasvintuotannon ja kotieläintukien valvontaa:

1) vuodelta 2005 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (12/2005), jäljempänä Etelä-Suomen kansallinen tukiasetus;

2) vuodelta 2005 maksettavasta pohjoisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (11/2005), jäljempänä pohjoinen tukiasetus;

3) vuodelta 2005 maksettavasta ympäristötuen kansallisesta lisäosasta annettu valtioneuvoston asetus (148/2005), jäljempänä ympäristötuen lisäosa-asetus;

4) vuodelta 2005 maksettavasta luonnonhaittakorvauksen kansallisesta lisäosasta annettu valtioneuvoston asetus (206/2005), jäljempänä luonnonhaittakorvauksen lisäosa-asetus; sekä

5) vuodelta 2005 maksettavasta perunantuotannon kansallisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (13/2005), jäljempänä perunantuotannon kansallinen tukiasetus.

Tätä asetusta ei kuitenkaan sovelleta puutarhataloudelle maksettaviin Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 3 luvun ja pohjoisen tukiasetuksen 4 luvun mukaisiin tukiin.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) eläinryhmällä emolehmiä, lypsylehmiä, vähintään kahdeksan kuukauden ja enintään kahden vuoden ikäisiä emolehmähiehoja, yli kahden vuoden ikäisiä emolehmähiehoja, vähintään kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden ikäisiä hiehoja, yli kahden vuoden ikäisiä hiehoja, vähintään kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden ikäisiä sonneja, yli kahden vuoden ikäisiä sonneja, teurastettuja hiehoja, teurastettuja sonneja, emakoita, karjuja, lihasikoja, nuoria siitosemakoita, nuoria siitoskarjuja, kanoja mukaan lukien emokanat, ankkaemoja, broileriemoja, hanhiemoja, kalkkunaemoja, tarhattuja fasaaniemoja, tarhattuja sorsaemoja, broilereita, ankkoja, hanhia, kalkkunoita, tarhattuja fasaaneja, tarhattuja sorsia, vähintään vuoden ikäisiä uuhia, alle vuoden ikäisiä karitsoineita uuhia, vähintään vuoden ikäisiä kuttuja, alle vuoden ikäisiä poikineita kuttuja, siitostammoja mukaan lukien ponitammat, vähintään vuoden ikäisiä suomenhevosia sekä muita vähintään vuoden ja enintään kolmen vuoden ikäisiä hevosia ja poneja;

2) kasvintuotannon tuilla pohjoista hehtaaritukea, yleistä hehtaaritukea, nuorten viljelijöiden tukea, ympäristötuen kansallista lisäosaa, luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa sekä perunantuotannon kansallista tukea.

2 luku

Kasvintuotannon tuet

3 §
Kasvintuotannon tukien pinta-alavirheistä aiheutuvat seuraamukset

Kansalliset kasvintuotannon tuet ympäristötuen kansallista lisäosaa ja luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa lukuunottamatta valvotaan ja seuraamukset määrätään tukimuodoittain tai tukityypeittäin siten kuin maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001), jäljempänä tukilaki, 18 §:ssä säädetään, mutta ei kasvilajiryhmittäin näiden sisällä. Ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan valvonnasta säädetään erikseen asetuksen 5 ja 6 §:ssä.

Jos ilmoitetun ja todetun tätä pienemmän pinta-alan erotuksen suhde todettuun pinta-alaan on:

1) enintään 3 prosenttia, mutta kuitenkin enintään 2 hehtaaria, tuki maksetaan valvonnassa hyväksytyn pinta-alan perusteella;

2) yli 3 prosenttia tai yli 2 hehtaaria ja enintään 20 prosenttia, hyväksytystä pinta-alasta vähennetään todetun ylityksen verran;

3) yli 20 prosenttia, mutta alle 50 prosenttia, hyväksytystä pinta-alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena; tai

4) 50 prosenttia tai yli, tukea ei makseta lainkaan.

Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja pohjoisen tukiasetuksen 14 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna rehualana käytetään valvonnassa todettua rehualaa ilman 2 momentissa säädettyjä vähennyksiä.

4 §
Perunantuotannon kansallinen tuki

Jos valvonnassa todetaan, että viljelijä ei ole käyttänyt perunantuotannon kansallisen tukiasetuksen 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua tukikelpoista siementä, perunantuotannon tukea ei makseta siltä alalta, jolle on käytetty tukikelvotonta siementä.

Jos viljelijä ei kuulu perunantuotannon kansallisen tukiasetuksen 7 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin, tukea ei voida maksaa ennen kuin todetaan, että viljelijä on rekisteröitynyt asianmukaisella tavalla.

Korotetussa perunatuessa tarvittavan sopimuksen toteutuminen on valvottava perunan myyntitositteiden tai muun vastaavan selvityksen avulla. Jos valvonnassa todetaan, että tuotanto ei oikeuta korotettuun tukeen, tukea ei makseta siltä alalta, jonka tuotanto ei ole tukeen oikeutettua.

Valvonnassa on tarkistettava perunan käyttö tilalla ja myyntitarkoituksiin myyntikuiteista tai muista tositteista. Jos valvonnassa todetaan, että perunaa viljellään omaan kulutukseen tai rehuksi, tukea ei tältä osin makseta.

5 §
Ympäristötuen kansallisen lisäosan valvonta

Ympäristötuen kansallinen lisäosa maksetaan ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden valvonnassa todetulle kasville ja hyväksytylle pinta-alalle siten kuin siitä on säädetty lisäosa-asetuksen 4 §:n 2 momentissa.

Sen lisäksi, mitä edellä 1 momentissa on säädetty, lisäosaa maksetaan enintään viljelijän vuonna 2005 tukihakemuksessa ilmoittamalle kyseisen kasvin lisäosakelpoiselle pinta-alalle ja enintään viljelijän ilmoittaman kasvin tuen suuruisena kasveille, jotka on määritelty lisäosa-asetuksen 6 §:ssä.

Poiketen siitä, mitä edellä on säädetty, Ahvenanmaalla ympäristötuen kansalliseen lisäosaan tehdään mahdollisten ympäristötuen valvonnan seuraamusten suuruinen vähennys.

6 §
Luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan valvonta

Luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan maksamisen edellytykset tukeen oikeuttavalta peltoalalta on määritelty luonnonhaittakorvauksen lisäosa-asetuksen 6 §:ssä.

Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa voidaan maksaa enintään luonnonhaittakorvauksen tukikelpoiselle pinta-alalle.

Luonnonhaittakorvauksen ehtona olevan viljelytavan noudattamatta jättämisen seuraamuksista luonnonhaittakorvauksen kansalliseen lisäosaan säädetään tämän asetuksen 8 §:ssä.

7 §
Pohjoisen tuen ympäristöehtoihin liittyvät seuraamukset

Jos kasvulohkolla ei ole noudatettu pohjoisen tukiasetuksen 11 §:ssä mainittuja suorien tukien täydentäviin ehtoihin liittyviä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksia, alennetaan lohkolle maksettavia pohjoisia tukia 20 prosentilla.

8 §
Paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan valvonta

Paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan edellytykset on määritelty vuoden 2005 maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien hallinnosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (149/2005) 10―12 §:ssä ja tämän noudattamatta jättämisestä aiheutuvat tuen alennukset ja epäämiset tukilain 16 §:ssä ja 19 §:ssä.

Poiketen siitä, mitä edellä on säädetty, luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan maksamisen edellytyksenä on tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön noudattaminen siten kuin siitä on säädetty luonnonhaittakorvauksen lisäosa-asetuksen 4 §:ssä.

3 luku

Kotieläintalouden tuet

9 §
Seuraamukset kotieläintalouden tuissa

Jos todetaan, että jonkin eläinryhmän ilmoitetun ja valvonnassa kirjanpidosta tai muutoin todetun eläinmäärän tai keskimääräisen eläinmäärän erotus suhteessa todettuun eläinmäärään on:

1) enintään 5 prosenttia tai enintään kaksi eläintä, tuen määräytymisperusteena käytetään todettua eläinmäärää;

2) yli 5 prosenttia, mutta enintään 20 prosenttia tai jos erotus on joko kolme tai neljä eläintä, tuen määräytymisperusteena käytetään eläinmäärää, joka saadaan vähentämällä todetusta eläinmäärästä ilmoitetun ja todetun eläinmäärän erotus;

3) yli 20 prosenttia, mutta enintään 40 prosenttia, tuen määräytymisperusteena käytetään eläinmäärää, joka saadaan vähentämällä todetusta eläinmäärästä ilmoitetun ja todetun eläinmäärän erotus kaksinkertaisena; tai

4) yli 40 prosenttia, merkitään tuen määräytymisperusteena käytettävä eläinmäärä nollaksi.

Jos todetaan, että jonkin eläinryhmän osalta ei ole pidetty kirjanpitoa lainkaan tai kirjanpidon perusteella ei luotettavasti voida selvittää tuen määräytymisen perusteena olevaa eläinmäärää, tukea ei kyseisen eläinryhmän osalta makseta tukivuonna.

Jos nautaeläinluettelon sekä eläimiä koskevien tositteiden tarkastuksessa todetaan, että tilan nautojen tukikelpoisuuspäivien lukumäärä muuttuu yli neljä päivää, tilan nautojen keskimääräinen lukumäärä on laskettava uudelleen.

10 §
Kotieläintukien tuotantotapaan liittyvät seuraamukset

Tukilain 10 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetyn tavanomaisen tuotantotavan noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta tuen epäämisestä on säädetty tukilain 20 §:ssä.

Jos tilavalvonnan yhteydessä havaitaan, että eläimiä hoidetaan tai kohdellaan eläinsuojelulain (247/1996) taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, havainnoista on välittömästi ilmoitettava kunnan eläinlääkärille, terveystarkastajalle tai poliisille.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle on tiedotettava asian selvittämisen käynnistämisestä.

4 luku

Erinäiset säännökset

11 §
Menettelysäännökset

Jos pinta-alana tai eläinmäärinä määritetty erotus johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin prosentteina määritetty erotus, käytetään valvonnassa tuen hakijan kannalta edullisempaa tulosta.

Kasvintuotannon tuissa pinta-alavirheistä johtuvat seuraamukset vähennetään tuesta ennen muita seuraamuksia.

Kotieläintalouden tuissa eläinmäärän erotuksesta johtuvat seuraamukset lasketaan ennen muita seuraamuksia.

12 §
EU-tukien valvonnan vaikutus

Valvottaessa Euroopan yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamia tukia kansallisten tukien valvonnan yhteydessä on valvonnan toteuttamisessa ja siitä tuenhakijalle ilmoittamisessa noudatettava, mitä yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 796/2004 valvonnan yleisistä periaatteista säädetään.

13 §
Kirjanpidon säilyttäminen

Tuen hakijan on säilytettävä mahdollista valvontaa varten kaikki tuen hakuun liittyvät asiakirjat, kirjanpitoon liittyvät luettelot sekä osto- ja myyntikuitit tai muut tositteet vähintään tukihakua koskevan vuoden sekä sitä seuraavat kolme vuotta.

14 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 25 päivänä toukokuuta 2005.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2005

Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

Maatalousneuvos
Olli-Pekka Peltomäki

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.