1335/2004

Vakuutetun työtehtäviin tai työoloihin liittyvän kemiallisen aineen voidaan arvioida vaarantavan sairausvakuutuslain (1224/2004) 9 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vakuutetun tai sikiön terveyden, jos kemiallinen aine on:

Mitä 1 momentissa säädetään kemiallisesta aineesta koskee:

Muun vastaavan, vakuutetun työtehtäviin tai työoloihin liittyvän seikan voidaan arvioida vaarantavan vakuutetun tai sikiön terveyden, jos kyse on maanalaisesta kaivostyöstä, paineistetuissa tiloissa työskentelystä tai vedenalaisesta sukeltamisesta.

Sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen vakuutetulle tai sikiön terveydelle vaaraa aiheuttavien tekijöiden arvioinnin tulee tapahtua jo työympäristön ja työolosuhteiden suunnittelun yhteydessä työterveyshuoltoa toteuttavien terveydenhuollon ammattihenkilöiden tai muun vastaavan henkilön toimesta.

Työpaikkaselvityksen yhteydessä tunnistetaan vakuutetulle tai sikiön terveydelle vaaraa aiheuttavien tekijöiden esiintyminen työpaikalla sekä ne työtehtävät, jossa vaaraa esiintyy. Tarvittaessa käytetään avuksi työhygieenisiä mittauksia, biologisia altistusmittauksia tai muuten työterveyshuollossa yleisesti käytettäviä tunnistusmenetelmiä.

Työterveyshuoltoa toteuttavien terveydenhuollon ammattihenkilöiden tai muun vastaavan henkilön toimesta tapahtuvassa vaaran arvioinnissa otetaan huomioon olemassa oleva lääketieteellinen tieto vaarasta ja selvitetään vaaraa aiheuttavan tekijän voimakkuus, jaksottaisuus ja vaikutusaika. Ympäristön tupakansavun osalta noudatetaan kuitenkin mitä ympäristön tupakansavusta ja siihen liittyvän syöpävaaran torjunnasta työssä annetun valtioneuvoston päätöksen (1153/1999) 2 §:ssä säädetään.

Työterveyshuoltoa toteuttavien terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee tiedottaa vaaraa aiheuttavista tekijöistä työnantajalle sekä työn, työmenetelmien ja työssä käytettävien aineiden aiheuttamasta vaarasta työntekijöille sekä tehdä ehdotuksia vaaran poistamiseksi tai siitä suojautumiseksi.

Sairausvakuutuslain 9 luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitetussa jälkitarkastuksessa on suoritettava tarpeellinen tutkimus äidin terveydentilan selvittämiseksi ja mahdollisten synnytysvaurioiden toteamiseksi. Lääkärin on myös pyrittävä huolehtimaan siitä, että äiti osoitetaan asianmukaiseen hoitoon, jos tarkastuksessa todetaan sairaustila tai synnytysvaurio.

Sairausvakuutuslain 10 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuja vaikeita sairauksia tai vammoja ovat leukemia ja muut pahanlaatuiset kasvaimet, vaikeat sydänviat, vaikeat tapaturmat ja palovammat, vaikeasti tasapainotettava sokeritauti ja sokeritaudin hoidon aloitusvaihe, vaikeat mielenterveyden häiriöt, vaikea kehitysvammaisuus, vaikea keuhkoastma ja vaikea nivelreuma sekä muut edellä mainittuihin sairauksiin vaikeusasteeltaan verrattavat sairaudet, vammat ja sairaudentilat.

Sairausvakuutuslain 10 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuja painavia lääketieteellisiä syitä, joiden perusteella erityishoitorahaa maksetaan yli 150 arkipäivän ajalta, ovat:

Sairauspäivärahaa haettaessa vakuutetun on esitettävä tarpeellinen ja luotettava selvitys sairaudesta ja työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta. Jos työkyvyttömyys jatkuu pidempään kuin sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun omavastuuajan, vakuutetun on esitettävä työkyvyttömyydestään lääkärinlausunto.

Erityishoitorahaa haettaessa vakuutetun on esitettävä tarpeellinen ja luotettava selvitys ansionmenetyksestä ja lääkärintodistus lapsensa sairaudesta tai vammasta aiheutuvasta sairaan lapsen sairaanhoitoon tai kuntoutukseen osallistumisesta.

Erityisäitiysrahaa koskevaan hakemukseen vakuutetun on liitettävä lääkärin, sairaanhoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan antama todistus raskaudesta sekä työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin taikka muun vakuutetun työolosuhteet tuntevan lääkärin lausunto vakuutetun tai sikiön terveydelle aiheutuvasta sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta vaarasta sekä työnantajan selvitys siitä, että työntekijä on poissa työstä ja ettei työntekijää ole voitu siirtää muihin tehtäviin työsopimuslaissa (55/2001) edellytetyin tavoin. Omaa työtään tekevältä edellytetään vastaava selvitys soveltuvin osin.

Vanhempainpäivärahaa haettaessa vakuutetun on esitettävä lääkärin, sairaanhoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan todistus siitä, että raskaus on kestänyt vähintään sairausvakuutuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyn ajan. Vanhempainrahaa haettaessa on ilmoitettava, miten vanhempainrahakausi jaetaan vanhempien kesken. Osittaista vanhempainrahaa haettaessa on molempien vanhempien esitettävä työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä tehty työsopimus, josta ilmenee sovittu työaikajärjestely sekä osa-aikatyöstä maksettava palkka. Yrittäjävanhemman on esitettävä luotettava selvitys omassa yrityksessä tehdyn työn vähenemisestä 40―60 prosenttiin aiemmasta ja vastaavasta tulojen alenemisesta.

Isyysrahaa tai isän vanhempainrahaa haettaessa on lisäksi selvitettävä ajat, jotka isä hoitaa lasta eikä ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Isän on ilmoitettava välittömästi Kansaneläkelaitokselle, jos hän ei enää osallistu lapsen hoitoon.

Ottovanhemman hakiessa vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa, hänen on esitettävä lapsen hoitoon ottamisesta kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun ottolapsitoimiston antama todistus. Ottovanhemman on hakemuksessa selvitettävä ajat, jotka hän osallistuu lapsen hoitoon, eikä ole ansiotyössä tai muussa työssä lukuun ottamatta omassa kotitaloudessa tehtävää työtä.

Tartuntatautilain (583/1986) 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua päivärahaa haettaessa on esitettävä tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen päätös työstä poissaolosta tai eristämisestä, luotettava selvitys ansionmenetyksestä ja sen määrästä. Jollei luotettavaa selvitystä ansionmenetyksen määrästä esitetä, etuus määrätään sen työtulon perusteella, joka on vahvistettu päivärahan perusteeksi.

Päivärahaetuuden maksamisen edellytyksenä on, että vakuutettu esittää pyydettäessä kultakin maksukaudelta Kansaneläkelaitokselle selvityksen työstä poissaolostaan.

Sairauspäivärahan maksamisen edellytyksenä on, että vakuutettu esittää pyydettäessä tarpeellisen ja luotettavan selvityksen työkyvyttömyyden jatkumisesta.

Vanhempainrahan ja osittaisen vanhempainrahan maksamisen edellytyksenä on, että vakuutettu on esittänyt Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutuslain 9 luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun todistuksen jälkitarkastuksesta.

Sairauspäiväraha ja erityishoitoraha maksetaan jälkikäteen siten, että ensimmäinen maksukausi käsittää kuusi ensimmäistä arkipäivää päivärahaetuusoikeuden alkamisesta ja kukin seuraava maksukausi 25 arkipäivää. Jos työkyvyttömyys ei kestä koko maksukautta, sairauspäiväraha maksetaan päivärahaoikeuden päätyttyä.

Erityisäitiysraha sekä äitiys- ja vanhempainraha sekä osittainen vanhempainraha maksetaan jälkikäteen enintään 25 arkipäivän maksukausissa. Äitiysrahan ensimmäinen maksukausi on kuitenkin 30 arkipäivää. Jos raskaus on muussa kuin sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa päättynyt aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, äitiysrahan ensimmäinen maksukausi maksetaan 30 arkipäivän kuluttua raskauden päättymisestä. Myös isyysraha maksetaan jälkikäteen enintään neljältä yhdenjaksoiselta 1―18 arkipäivän pituiselta maksukaudelta äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana, kuitenkin enintään yhteensä 18 arkipäivältä sekä lisäksi yhdeltä yhdenjaksoiselta 1―12 arkipäivän pituiselta maksukaudelta välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä.

Jos lapsen äiti on tullut sairauden johdosta kykenemättömäksi hoitamaan lastaan sairausvakuutuslain 9 luvun 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai hän on kuollut, vanhempainraha maksetaan isälle jälkikäteen 25 arkipäivän maksukausissa äidin sairastumispäivää ja sitä seuraavaa arkipäivää seuraavasta tai äidin kuolinpäivää seuraavasta arkipäivästä lukien. Jos lapsen isä ei vastaa lapsen huollosta, on lapsen huollosta vastaavasta vakuutetusta soveltuvin osin voimassa, mitä lapsen isästä säädetään.

Työpaikkakassan kassankokous voi kahden kolmasosan äänten enemmistöllä tehdä päätöksen sairauspäivärahan maksamisesta palkanmaksukausittain 1 momentin mukaisesta maksukaudesta poikkeavasti.

Hakiessaan korvausta sairaanhoidosta, raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneista kustannuksista vakuutetun on esitettävä:

Vakuutetun on osoitettava sairausvakuutuslain 5 luvun 5 §:ssä tarkoitetun erityisperustein korvattavan lääkkeen tarve sekä lain 5 luvun 6 ja 7 §:ssä tarkoitettu sairaus sekä erityiskorvattavien lääkkeiden ja kliinisten ravintovalmisteiden tarve erikoissairaanhoidon yksikön tutkimuksiin perustuvalla tai erikoislääkärin tai muun vakuutettua pitkäaikaisesti hoitaneen lääkärin lausunnolla tai muulla Kansaneläkelaitoksen tarkemmin määräämällä erillisselvityksellä.

Sen estämättä, mitä sairausvakuutuslain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetään, rintamaveteraaneille korvataan rintamaveteraanien hammashuollon järjestämisestä ja korvaamisesta annetun lain (678/1992) mukaiset suun ja hampaiden tutkimukseen ja hoitoon liittyvät hammaslääkärin samaan määräykseen perustuvat irrallisten kokoproteesien valmistus- ja huoltotoimenpiteet, jos ne on suoritettu kahden vuoden kuluessa hammaslääkärin antamasta hoitomääräyksestä.

Hyväksyessään vakuutuskassalain (1164/1992) mukaisen vakuutuskassan sairausvakuutuslain mukaiseksi työpaikkakassaksi Kansaneläkelaitos määrää sen ajankohdan, jona kassan sairausvakuutuslain mukainen toiminta alkaa. Tätä ajankohtaa ei saa määrätä kolmea kuukautta myöhemmäksi hyväksymispäätöksen antamisesta. Kassan toiminta voi kuitenkin aikaisintaan alkaa siitä hetkestä, jolloin se on merkitty vakuutuskassarekisteriin.

Kassan on ennen sairausvakuutuslain mukaisen toiminnan aloittamista luovutettava Kansaneläkelaitokselle tämän luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut ennakon suuruuden määrittämiseksi tarvittavat tiedot. Nämä tiedot saatuaan Kansaneläkelaitoksen on viipymättä annettava kirjallinen päätös kassalle maksettavan ennakon määrästä.

Ennakon suorittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä tämän luvun 2 §:ssä on säädetty.

Kansaneläkelaitoksen on ennen marraskuun loppua annettava kirjallinen päätös työpaikkakassalle seuraavana vuonna maksettavasta ennakosta. Ennakon suuruutta vahvistettaessa kassan sairausvakuutuslain mukaisien etuuksien suorittamiseen tarvittavaa määrää korotetaan kassan maksuvalmiuden turvaamiseksi yhdellä kymmenesosalla arvioidusta etuuksien määrästä. Kassan on luovutettava ennakon suuruuden määrittelemiseksi tarvittavat tiedot Kansaneläkelaitokselle lokakuun loppuun mennessä.

Kansaneläkelaitoksen on kunkin kalenterivuoden tammikuun aikana maksettava työpaikkakassalle 1 momentissa tarkoitettu kassan maksuvalmiuden turvaamiseksi arvioitu määrä. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen on kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä suoritettava kassalle sellainen määrä, että se yhdessä aikaisemmin maksettujen määrien kanssa riittää saman kuukauden aikana maksettaviin etuuksiin. Jos kassan saamat ennakot eivät riitä sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien suorittamiseen, Kansaneläkelaitos antaa kassalle viipymättä tarvittavan määrän.

Jos ennakon mukainen vuotuismäärä osoittautuu liian pieneksi tai suureksi, on ennakon määrää tarkistettava vastaavasti. Lisäksi kansaneläkelaitoksen tulee kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä suorittaa kassalle yksi kahdestoistaosa kassan hallintokuluja varten vahvistetusta määrästä.

Kassan on annettava 2 momentin mukaisia suorituksia ja ennakon tarkistamista varten tarpeelliset tiedot Kansaneläkelaitokselle. Lisäksi kassan on annettava Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutustilastoa varten tarvittavat tiedot.

Työpaikkakassan on tehtävä tilitys kalenterivuodelta sairausvakuutuslain 16 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuista etuus- ja hallintokulumenoista seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Jos työpaikkakassa on saanut käyttönsä liikaa varoja, on liikaa maksettu määrä palautettava helmikuun loppuun mennessä. Mikäli kassan saamat varat eivät ole riittäneet sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin, Kansaneläkelaitos suorittaa puuttuvan osan helmikuun loppuun mennessä.

Hallintokulujen määrä tarkistetaan sosiaali- ja terveysministeriön kyseiselle kalenterivuodelle vahvistamien perusteiden mukaisesti.

Kansaneläkelaitoksen on vuosittain viimeistään kesäkuun 15 päivänä lähetettävä sosiaali- ja terveysministeriölle arvio sairausvakuutusrahastoon seuraavana vuonna suoritettavan sairausvakuutuslain 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrästä. Arviota tulee tarkistaa, jos sen perusteet ovat olennaisesti muuttuneet.

Valtio suorittaa sairausvakuutuslain 18 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisena takuusuorituksen ennakkona määrän, joka vastaa yhtä kahdestoistaosaa valtion kyseisenä vuonna suoritettavaksi arvioidusta määrästä. Ennakko tulee välittömästi tarkistaa, jos sen määrä on olennaisesti muuttunut. Sairausvakuutusrahaston rahoituksen turvaamiseksi tai, jos vuotuinen ennakko olennaisesti muuttuu, ennakko voidaan jaksottaa edellä säädetystä poiketen.

Ministeriön tulee suorittaa 2 momentissa tarkoitettu takuusuorituksen ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Sairausvakuutuslain 18 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrä vahvistetaan Kansaneläkelaitoksen tilinpäätöksen yhteydessä. Tilinpäätöksen vahvistamisen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriölle toimitetaan laskelma valtion takuusuorituksen määrästä. Maksettujen ennakoiden ja vahvistetun määrän erotus maksetaan tai palautetaan tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan kuukauden aikana.

Valtio suorittaa sairausvakuutuslain 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisena ennakkona sairausvakuutusrahastoon kuukausittain määrän, joka vastaa yhtä kahdestoistaosaa kyseisenä vuonna suoritettavaksi arvioidusta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuvien vähimmäispäivärahakustannusten määrästä.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulee suorittaa 1 momentissa tarkoitettu valtion osuuden ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden ( maksukuukausi ) ensimmäisenä päivänä.

Kansaneläkelaitoksen tulee ilmoittaa asianomaiselle ministeriölle kunakin kuukautena maksetuista äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuneiden vähimmäispäivärahakustannusten määrä maksukuukautta seuraavan toisen kuukauden 15 päivään mennessä. Tämän määrän ja suoritetun ennakon erotus otetaan huomioon maksukuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ennakon suorituksen yhteydessä.

Verohallinto tilittää rajoitetusti verovelvollisilta perityt sairausvakuutusmaksut samoin kuin sairausvakuutuslain 18 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun osuuden lähdeveron tuotosta Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutusmaksujen ja lähdeveron kertymisvuotta seuraavan vuoden kesäkuun vakuutus-maksutilityksen yhteydessä.

Sairausvakuutusasiain neuvottelukunnan tehtävänä on:

Neuvottelukunnalla on oikeus ottaa sihteeri ja kuulla asiantuntijoita. Kansaneläkelaitoksen hallitus vahvistaa neuvottelukunnan esityksestä sihteerille ja asiantuntijoille maksettavat palkkiot.

Neuvottelukunnan toiminnasta johtuvat kustannukset suoritetaan sairausvakuutusrahaston varoista.

Sosiaalilääketieteellisen neuvottelukunnan tehtävänä on käsitellä sairausvakuutukseen liittyviä lääketieteellisiä kysymyksiä.

Sosiaalilääketieteellinen neuvottelukunta voi jakaantua jaostoihin.

Neuvottelukunnalla on oikeus ottaa itselleen sihteeri ja kuulla asiantuntijoita. Kansaneläkelaitoksen hallitus vahvistaa neuvottelukunnan puheenjohtajalle, jäsenille, sihteerille ja asiantuntijoille maksettavan palkkion.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.