65/2004

Annettu Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2004

Valtioneuvoston asetus vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetun asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä,

muutetaan vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista 30 päivänä syyskuuta 1994 annetun asetuksen (869/1994) 1― 4 §, sellaisina kuin niistä ovat 2 § osaksi asetuksissa 76/1997, 34/1998, 252/1999 ja 781/2000, 3 § osaksi mainitussa asetuksessa 76/1997 ja 4 § mainitussa asetuksessa 252/1999, sekä

lisätään asetukseen uusi 4 a § seuraavasti:

1 §
Soveltaminen

Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin aluksiin, jotka kuljettavat Suomeen tai Suomesta vaarallisia tai merta pilaavia aineita.

Asetusta ei kuitenkaan sovelleta kalastusaluksiin, huvialuksiin, sota-aluksiin eikä muihin hallinnollisiin aluksiin, joita ei käytetä yleisessä liikenteessä kuljettamaan matkustajia ja lastia.

Asetusta ei myöskään sovelleta aluksen polttoaineisiin eikä muihin aluksen omaan käyttöön tarkoitettuihin vaarallisiin tai merta pilaaviin aineisiin.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) liikenteenharjoittajalla alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain (370/1995) 2 §:ssä määriteltyä laivanisäntää;

2) Marpol 73/78-yleissopimuksella alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjaa (SopS 51/1983), sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

3) SOLAS-yleissopimuksella ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyä yleissopimusta (SopS 11/1981), sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

4) merta pilaavalla aineella Marpol 73/78-yleissopimuksen I liitteen mukaisesti määriteltyjä öljyjä, Marpol 73/78-yleissopimuksen II liitteen mukaisia vaarallisia nestemäisiä aineita ja Marpol 73/78-yleissopimuksen III liitteen mukaisesti määriteltyjä haitallisia aineita;

5) IMDG-säännöstöllä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) vaarallisten aineiden kansainvälistä merenkulkualan kuljetussäännöstöä, sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

6) IBC-säännöstöllä vaarallisia kemikaaleja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskevaa IMO:n kansainvälistä säännöstöä, sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

7) IGC-säännöstöllä nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskevaa IMO:n kansainvälistä säännöstöä, sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

8) BC-säännöstöllä kiinteiden irtolastien turvallisia kuljetuskäytäntöjä koskevaa IMO:n säännöstöä, sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

9) vaarallisella aineella IMDG-säännöstön sekä IBC-säännöstön 17 luvun ja IGC-säännöstön 19 luvun mukaisesti luokiteltuja aineita sekä BC-säännöstön lisäyksessä B tarkoitettuja kiinteitä aineita;

10) INF-säännöstöllä säteilytetyn ydinpolttoaineen, plutoniumin ja korkea-aktiivisten jätteiden turvallista kuljettamista aluksilla olevissa säiliöissä koskevaa IMO:n säännöstöä, sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

11) INF-lastilla SOLAS-yleissopimuksen VII luvun osassa D tarkoitettua säteilytettyä ydinpolttoainetta, plutoniumia tai eräitä radioaktiivisia jätteitä sisältävää lastia, jota kuljetetaan IMDG-säännöstön mukaisesti;

12) lastinantajalla sitä, joka solmii rahdinkuljettajan kanssa sopimuksen tavaran merikuljetuksesta; sekä

13) laivaajalla sitä, joka luovuttaa tavaran kuljetettavaksi meritse.

3 §
Lastinantajan ja laivaajan ilmoitus- velvollisuus

Lastinantaja ja laivaaja ovat vastuussa siitä, että ennen lastausta aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle annetaan selvitys vaarallisesta tai merta pilaavasta aineesta. Selvityksestä on käytävä ilmi aineen oikea teknillinen nimi, YK-numero, jos sellainen on, aineen vaarallisuusluokka IMDG-, IBC- tai IGC-säännöstön mukaan, alusluokka INF-lastista, aineen määrä, muiden kuljetusyksiköiden kuin säiliöiden tunnistenumerot, jos aineita kuljetetaan sellaisissa yksiköissä, sekä osoite, josta saa yksityiskohtaisia tietoja lastista. Lastinantajan tai laivaajan on varmistettava lisäksi, että lastattava aine on selvityksen mukainen.

Jollei vaarallisesta tai merta pilaavasta aineesta ole annettu säädettyä selvitystä, aineen tarjoaminen kuljetettavaksi aluksella, sen lastaaminen alukseen ja kuljettaminen aluksella on kielletty.

4 §
Aluksesta tehtävät ilmoitukset

Aluksen, joka lähtee Suomen satamasta lastinaan vaarallisia tai merta pilaavia aineita, on tehtävä ennen lähtöään ilmoitus merenkulkulaitokselle merenkulkulaitoksen tarkemmin määräämällä tavalla.

Aluksen, joka ensimmäisenä määräsatamanaan tai ankkuripaikkanaan saapuu Suomen satamaan tai ankkuripaikalle Euroopan talousalueen ulkopuolisesta satamasta lastinaan vaarallisia tai merta pilaavia aineita, on päästäkseen satamaan tai ankkuripaikalle tehtävä lastaussatamasta lähtiessään ilmoitus Merenkulkulaitokselle Merenkulkulaitoksen tarkemmin määräämällä tavalla. Jos määräsatama tai ankkuripaikka selviää vasta matkan aikana, ilmoitus on tehtävä viimeistään silloin, kun määräsatama tai ankkuripaikka on selvillä.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainituissa ilmoituksissa, joiden tekeminen on aluksen liikenteenharjoittajan tai päällikön velvollisuus, on oltava tiedot aluksen nimestä, tunnuskirjaimista, radiokutsutunnuksesta, IMO-tunnistenumerosta tai MMSI-numerosta, määräsatamasta ja arvioidusta saapumisajasta sinne, arvioidusta lähtöajasta Euroopan unionin ulkopuolisista satamista lähtevien alusten osalta sekä asianmukainen yksityiskohtainen ja vahvistettu lastiluettelo tai yksityiskohtainen ahtauspiirros aineiden määristä ja niiden sijainnista sekä 3 §:n 1 momentissa mainitut tiedot. Lisäksi ilmoituksessa tulee olla tieto aluksella olevien henkilöiden lukumäärästä.

4 a §
Vapautus aluksesta tehtävästä ilmoituksesta

Merenkulkulaitos voi vapauttaa Suomen sisäisen tai Euroopan unionin toisen jäsenmaan ja Suomen välisen säännöllisen liikenteen 4 §:ssä säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

1) säännöllistä liikennettä harjoittava yhtiö laatii luettelon kyseeseen tulevista aluksista, pitää sen ajan tasalla ja toimittaa sen Merenkulkulaitokselle;

2) jokaista tehtyä matkaa koskevat 4 §:n 3 momentissa tarkoitetut tiedot voidaan antaa pyynnöstä sähköisessä muodossa Merenkulkulaitoksen käyttöön välittömästi mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Merenkulkulaitos voi myöntää 1 momentin ehtojen mukaisesti vapautuksen säännölliselle liikenteelle, jota harjoitetaan Euroopan unionin ulkopuolisen valtion ja Suomen välillä, mahdollisen toisen Euroopan unionin jäsenvaltion pyynnöstä ja yhteistyössä kaikkien niiden jäsenvaltioiden kanssa, mukaan luettuina ne rannikkovaltiot, joita asia koskee, jos sillä ei vaaranneta merenkulun turvallisuutta.

Vapautusta koskevaan hakemukseen on liitettävä 4 §:n 3 momentissa mainitut tiedot.

Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt edellytykset eivät enää täyty, Merenkulkulaitoksen tulee peruuttaa antamansa vapautus välittömästi.


Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä helmikuuta 2004.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/59/EY (32002L0059); EYVL N:o L 208, 5.8.2002, s. 10

Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2004

Liikenne- ja viestintäministeri
Leena Luhtanen

Hallitussihteeri
Minna Kivimäki

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.