1127/2003

Annettu Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2003

Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa annetun asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä,

kumotaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa 4 päivänä syyskuuta 1998 annetun asetuksen (666/1998) 13 b §, sellaisena kuin se on asetuksessa 1163/2000,

muutetaan 2―4, 12, 13, 13 a ja 16 §, sellaisina kuin niistä ovat 2, 3, 13 a ja 16 § mainitussa asetuksessa 1163/2000 sekä 4 ja 12 § osaksi asetuksessa 528/2001, sekä

lisätään asetukseen uusi 4 a §, 9 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa asetuksessa 528/2001, uusi 3 momentti ja asetukseen 10 a § seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) kappaletavaralla vaarallisia aineita, joita kuljetetaan pakkauksissa, kuljetussäiliöissä, konteissa tai pakattuina muulla vastaavalla tavalla; mitä pakkauksesta jäljempänä säädetään, koskee myös suurpakkauksia (IBC), kontteja ja säiliöitä;

2) lastinkuljetusyksiköllä ajoneuvoa, rautatievaunua, rahtikonttia, säiliöajoneuvoa, rautatiesäiliövaunua ja kuljetussäiliötä;

3) kollilla pienintä yhtenä yksikkönä käsiteltäväksi tarkoitettua pakkausta tai esinettä, kutiste- tai kiristekalvolla kuormalavalle sidottua lähetystä lukuun ottamatta;

4) SOLAS-sopimuksella ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta (SopS 11/1981), sellaisena kuin se on muutoksineen Suomea sitovana voimassa;

5) IMDG-säännöstöllä SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun A osan 1 säännössä määriteltyä säännöstöä, joka sisältää määräyksiä vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa;

6) INF-säännöstöllä SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun D osan 14 säännössä määriteltyä säännöstöä, joka sisältää määräyksiä säteilytetyn ydinpolttoaineen, plutoniumin ja eräiden radioaktiivisten jätteiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa;

7) INF-lastilla SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun D osan 14 säännössä määriteltyä INF-lastia, jota kuljetetaan IMDG-säännöstön mukaisesti;

8) laivanisännällä alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain (370/1995) 2 §:ssä määriteltyä laivanisäntää.

3 §
IMDG- ja INF-säännöstöjen soveltaminen

Vaarallisten aineiden kuljetuksiin kappaletavarana aluksissa sovelletaan IMDG- ja INF-säännöstöä siten kuin siitä tässä asetuksessa säädetään. Asetuksen 4 §:n 2 momentissa, 4 a §:ssä, 9 §:n 3 momentissa ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan kuitenkin IMDG-säännöstön sijasta ro-ro-aluskuljetuksiin Itämerellä soveltaa vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (ADR; SopS 23/1979) tai kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF; SopS 5/1985) liitteen B (CIM) liitteenä olevien vaarallisten tavaroiden kansainvälisten rautatiekuljetusmääräysten (RID) vastaavia määräyksiä.

IMDG- ja INF-säännöstöistä antaa tietoja merenkulkulaitos.

4 §
Vaarallisten aineiden luokitus

Vaaralliset aineet luokitellaan seuraaviin vaarallisuusluokkiin:

Luokka 1 Räjähteet
Luokka 2 Kaasut
Luokka 3 Palavat nesteet
Luokka 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet
Luokka 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet
Luokka 4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
Luokka 5.1 Syttyvästi vaikuttavat (hapettavat) aineet
Luokka 5.2 Orgaaniset peroksidit
Luokka 6.1 Myrkylliset aineet
Luokka 6.2 Tartuntavaaralliset aineet
Luokka 7 Radioaktiiviset aineet
Luokka 8 Syövyttävät aineet
Luokka 9 Muut vaaralliset aineet ja esineet

Jos IMDG-säännöstössä edellytetään, että toimivaltaisen virnanomainen luokittelee aineen tai hyväksyy aineen luokituksen, radioaktiivisten aineiden osalta tehtävä kuuluu Suomessa säteilyturvakeskukselle ja muiden aineiden osalta turvatekniikan keskukselle. Viranomainen voi vaatia, että aineen laivaaja tai lastinantaja esittää tulokset testeistä luokituksen selvittämiseksi.

Jos IMDG-säännöstössä tarkoitettu ulkomainen toimivaltainen viranomainen on luokitellut aineen tai hyväksynyt luokituksen, luokitusta saa käyttää myös Suomessa.

4 a §
Vaaralliset aineet matkatavarana

Matkatavarana kuljetettavan vaarallisen aineen tulee olla pakattu vähittäismyyntiin ja tarkoitettu henkilökohtaiseen tai kotitalouden käyttöön.

9 §
Pakkauksen ja säiliön vaatimustenmukaisuuden osoittaminen

IMDG-säännöstön 6.1 luvussa tarkoitettujen pakkauksen valmistajan ja myöhemmän jälleenmyyjän on annettava tiedot noudatettavista menettelytavoista sekä kuvaus suljinten ja muiden tarvittavien osien tyypeistä ja mitoista, jotta voidaan varmistua siitä, että kuljetukseen tarjottava pakkaus täyttää säädetyt vaatimukset.

10 a §
Henkilöstön pätevyys

Vaarallisten aineiden aluskuljetukseen osallistuvalla tulee olla tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen soveltuvat työnopastuksen ja koulutuksen avulla hankitut tiedot vaarallisten aineiden turvallisesta käsittelystä kuljetuksessa, jos niiden edellyttäminen perustuu Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen.

Jos ro-ro-aluskuljetukseen Itämerellä sovelletaan 3 §:n 1 momentissa mainittujen kansainvälisten sopimusten määräyksiä, kuljetukseen osallistuvalla tulee lisäksi olla riittävät tiedot näitä kuljetuksia koskevista määräyksistä.

Laivanisännän on varmistettava, että aluskuljetuksiin osallistuvalla on 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot.

12 §
Selvitys lastattavasta ja purettavasta aineesta

Lastinantaja ja laivaaja ovat vastuussa siitä, että ennen vaarallisen aineen lastausta alukseen aluksen päällikölle tai laivanisännälle annetaan IMDG-säännöstön 5.4 luvussa tarkoitetut tiedot sekä mainitussa luvussa tarkoitettu vakuutus ja pakkaustodistus. Itämeren ro-ro-aluskuljetuksia varten merenkulkulaitos voi kuitenkin antaa IMDG-säännöstön 5.4 luvussa tarkoitettuja tietoja sekä vakuutusta ja pakkaustodistusta koskevia poikkeavia määräyksiä.

Ennen vaarallisen aineen purkamista Suomessa aluksen päällikön on annettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot satamaviranomaiselle ja purkaustyön suorittajalle tai tämän edustajalle.

Vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetun asetuksen (869/1994) 3 §:n 1 momentissa säädetään laivaajan ja lastinantajan ilmoitusvelvollisuudesta.

13 §
Aluksella olevat asiakirjat

Vaarallisia aineita kuljettavassa aluksessa tulee olla:

1) lastiluettelo tai yksityiskohtainen ahtauspiirros, josta ilmenee jokaisen aluksella kuljetettavan vaarallisen aineen nimi tai YK-numero, luokka, pakkausryhmä tarvittaessa ja sijoituspaikka aluksessa;

2) 12 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot, jolleivät ne sisälly 1 kohdassa tarkoitettuun lastiluetteloon tai ahtauspiirrokseen;

3) SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun D osassa tarkoitettu valmiussuunnitelma, jos alus kuljettaa INF-lastia;

4) vaarallisten aineiden kappaletavaran aluskuljetusta koskevat säännökset ja määräykset sekä hätätilaa ja ensiapua koskevat ohjeet;

5) lastinkiinnityskäsikirja.

Suomalaisen aluksen valmiussuunnitelman hyväksyy merenkulkulaitos. Tulli- ja satamaviranomaisille esitettävään aluksen lastiluetteloon tai ahtauspiirrokseen on selvästi merkittävä, että lasti on vaarallista ainetta.

Aluksella palveluksessa olevilla on oikeus saada nähtäväkseen 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat.

13 a §
Lastin ahtaus ja kiinnitys

Laivanisännän tai aluksen päällikön on huolehdittava siitä, että vaaralliset aineet lastataan, ahdetaan ja kiinnitetään turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti ottaen huomioon niiden laatu.

Lastin kiinnitykseen liittyvien turvallisuustoimenpiteiden tulee täyttää SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun A ja D osassa määrätyt vaatimukset.

16 §
Onnettomuusilmoitukset

Vaarallisen aineen kuljetuksessa tapahtuneesta onnettomuudesta tai vaaratilanteesta on tehtävä ilmoitus siten kuin SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun A osassa määrätään.


Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2003

Liikenne- ja viestintäministeri
Leena Luhtanen

Liikenneneuvos
Seija Miettinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.