362/2003

Annettu Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2003

Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 16 §:n sekä 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 18 §:n 1 momentin nojalla siten kuin se on osaksi muutettuna laissa 605/1997:

1 §
Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen, jossa poltetaan kiinteää tai nestemäistä jätelaissa (1072/1993) tarkoitettua jätettä.

Tätä asetusta ei kuitenkaan sovelleta:

1) poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen, jossa poltetaan ainoastaan seuraavia jätteitä:

a) maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte;

b) elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos jätteen polttamisesta syntyvä lämpö hyödynnetään;

c) ensiömassan tuotannon tai massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos jäte poltetaan tuotantopaikalla rinnakkaispolttolaitoksessa ja syntyvä lämpö hyödynnetään;

d) puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja sekä vastaava puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä;

e) korkkijäte;

f) radioaktiivinen jäte;

g) eläinten ruhot, joita poltetaan siten kuin niiden käsittelemisestä erikseen säädetään eläintautien ehkäisemiseksi;

h) offshore-laitoksilla tapahtuvasta öljyn ja kaasun etsimisestä ja hyödyntämisestä syntyvä jäte, joka poltetaan näillä laitoksilla;

2) koelaitokseen, jota käytetään tutkimukseen ja testaukseen polttoprosessin kehittämiseksi ja jossa poltetaan jätettä alle 50 tonnia vuodessa.

Seuraaviin ongelmajätteisiin ei sovelleta tässä asetuksessa säädettyjä ongelmajätettä koskevia erityisvaatimuksia:

1) palavat nestemäiset jätteet, mukaan lukien öljyjätehuollosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (101/1997) määritellyt öljyjätteet, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a) polykloorattujen aromaattisten hiilivetyjen, kuten polykloorattujen bifenyylien (PCB) tai pentaklooratun fenolin (PCP), massapitoisuus ei ole suurempi kuin öljyjätehuollosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä sallittu pitoisuus;

b) jätteet eivät sisällä jäteasetuksen (1390/1993) liitteessä 3 lueteltuja aineita sellaisina määrinä tai pitoisuuksina, että niiden polttaminen olisi jätelain 1 ja 6 §:n vastaista; ja

c) jätteen tehollinen lämpöarvo on vähintään 30 MJ kilogrammaa kohti;

2) palavat nestemäiset jätteet, jotka eivät voi aiheuttaa niiden polttamisesta suoraan syntyvissä savukaasuissa muita tai suurempia määriä epäpuhtauksia kuin raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (766/2000) tarkoitettujen polttoaineiden polttamisesta.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) jätteellä kiinteää tai nestemäistä jätelaissa tarkoitettua jätettä;

2) ongelmajätteellä kiinteää tai nestemäistä jätelaissa tarkoitettua ongelmajätettä;

3) sekalaisella yhdyskuntajätteellä asumisesta taikka kaupasta, teollisuudesta tai muista laitoksista peräisin olevaa jätettä, joka ominaisuuksiensa ja koostumuksensa vuoksi muistuttaa asumisesta syntyvää jätettä, ei kuitenkaan yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) liitteenä olevan luettelon luokassa 20 01 yksilöityjä jätelajeja eikä luettelon luokassa 20 02 mainittuja jätteitä;

4) polttolaitoksella jätteiden polttamiseen hapettamalla tai muulla lämpökäsittelyllä, kuten pyrolyysillä, kaasutuksella tai plasmakäsittelyllä, jos käsittelystä syntyvät aineet tämän jälkeen poltetaan, tarkoitettua kiinteää tai liikuteltavaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, mukaan lukien kaikki laitosalueen polttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jätteen-, polttoaineen- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilat, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat polttojätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polttamisen valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät;

5) rinnakkaispolttolaitoksella kiinteää tai liikuteltavaa laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena, taikka jossa jätettä lämpökäsitellään muutoin sen käsittelemiseksi, mukaan lukien laitosalueen ja koko laitoksen kaikki rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilat, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat polttojätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polttamisen valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät;

6) käytössä olevalla polttolaitoksella polttolaitosta, jonka

a) toimintaan on myönnetty ympäristölupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jonka toiminta on aloitettu 28 päivään joulukuuta 2003 mennessä;

b) toimintaa koskevasta ympäristölupahakemuksesta on kuulutettu ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jonka toiminta on aloitettu 28 päivään joulukuuta 2004 mennessä;

7) käytössä olevalla rinnakkaispolttolaitoksella rinnakkaispolttolaitosta, jonka

a) toimintaan on myönnetty ympäristölupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jonka toiminta on aloitettu 28 päivään joulukuuta 2003 mennessä;

b) toimintaa koskevasta ympäristölupahakemuksesta on kuulutettu ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jonka toiminta on aloitettu 28 päivään joulukuuta 2004 mennessä;

c) toimintaan on myönnetty ympäristölupa ja toiminta on aloitettu ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jossa lisäksi on aloitettu jätteen polttaminen 28 päivään joulukuuta 2004 mennessä;

8) nimelliskapasiteetilla polttolaitoksen uunien polttokapasiteettien summaa, jonka rakentaja on määrittänyt ja toiminnanharjoittaja vahvistanut ottaen huomioon erityisesti jätteen lämpöarvon tunnissa poltetun jätteen määränä ilmaistuna;

9) päästöllä aineiden, tärinän, lämmön tai melun välitöntä tai välillistä pääsyä laitoksessa sijaitsevista piste- tai hajakuormituslähteistä ilmaan, veteen tai maaperään;

10) päästöjen raja-arvolla tiettyjen muuttujien avulla ilmaistua päästön massaa, pitoisuutta tai tasoa, joka ei saa ylittyä yhden tai useamman ajanjakson aikana;

11) dioksiineilla ja furaaneilla tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja ja dibentsofuraaneja;

12) polttojätteellä sellaista kiinteää tai nestemäistä jätettä mukaan lukien pohjatuhka ja kuona, lento- ja kattilatuhka, savukaasun käsittelystä syntyvät kiinteät reaktiotuotteet, savukaasun puhdistuksen jäteveden käsittelystä syntyvä liete, käytetyt katalyytit ja käytetty aktiivihiili, joka syntyy poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen polttoprosessissa, savukaasun tai jäteveden käsittelyssä taikka muissa poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen prosesseissa;

13) biomassalla ainesta, joka muodostuu kokonaan tai osittain maa- tai metsätalouden kasviperäisestä aineksesta ja jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen sekä 1 §:n 2 momentin 1 kohdan a―e alakohdassa tarkoitettuja jätteitä.

3 §
Toiminnan järjestämisen yleiset vaatimukset

Jätteen polttamisessa on noudatettava, mitä ympäristönsuojelulaissa (86/2000), jätelaissa ja tässä asetuksessa säädetään sekä mitä siitä muutoin määrätään ympäristöluvassa.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava jätteen toimittamiseen ja vastaanottoon liittyvät varotoimet siten, että ehkäistään ympäristölle aiheutuvat haitat ja erityisesti ilman, maaperän sekä pinta- ja pohjavesien pilaantuminen samoin kuin haju- ja meluhaitat ja ihmisten terveydelle aiheutuvat välittömät vaarat, taikka vähennetään niitä niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista. Tartuntavaaraa aiheuttavaa kliinistä jätettä ei saa sekoittaa muihin jäteluokkiin kuuluviin jätteisiin ennen polttoa, eikä sitä saa käsitellä laitoksessa muutoin ennen sen syöttöä polttouuniin.

4 §
Laitoksen vastaava hoitaja

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksella on oltava nimetty vastaava hoitaja, jolla on tehtävään riittävä koulutus ja työkokemus. Vastaava hoitaja on ilmoitettava valvontaviranomaiselle.

5 §
Jätettä koskevat tiedot

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on huolehdittava, että vastaanotettujen jätteiden tiedot kirjataan ja jätteet punnitaan jäte-erittäin. Jätteen paino on määritettävä mahdollisuuksien mukaan yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen mukaista jäteluokitusta noudattaen.

Ongelmajätteistä on oltava lisäksi tiedot:

1) jätteen fysikaalisista ominaisuuksista ja mahdollisuuksien mukaan kemiallisesta koostumuksesta sekä muut tiedot jätteen soveltuvuudesta polttamiseen aiotussa prosessissa;

2) jätteen vaarallisista ominaisuuksista, aineista, joiden kanssa sitä ei saa sekoittaa, ja jätteen käsittelemisessä noudatettavista muista varotoimista.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei tarvitse noudattaa, jos jäte on syntynyt toiminnanharjoittajan omassa toiminnassa ja jäte poltetaan rinnakkaispolttolaitoksessa jätteen syntypaikalla ja toimintaa koskevalla ympäristöluvalla varmistetaan, että tätä asetusta muutoin noudatetaan.

6 §
Ongelmajätteen vastaanoton vaatimukset

Ongelmajätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on huolehdittava, että:

1) ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (659/1996) sekä tarvittaessa Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 259/93 sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetuissa säännöksissä edellytetyt asiakirjat tarkastetaan;

2) tarpeelliset ja edustavat näytteet otetaan mahdollisuuksien mukaan ennen jäte-erän purkamista 5 §:ssä tarkoitettujen tietojen tarkistamiseksi ja poltettavan jätteen laadun valvomiseksi sekä että nämä näytteet säilytetään vähintään yhden kuukauden ajan jäte-erän polttamisesta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei tarvitse noudattaa, jos jäte on syntynyt toiminnanharjoittajan omassa toiminnassa ja jäte poltetaan rinnakkaispolttolaitoksessa jätteen syntypaikalla ja toimintaa koskevalla ympäristöluvalla varmistetaan, että tätä asetusta muutoin noudatetaan.

7 §
Energian talteenottaminen

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen polttoprosessissa syntyvä lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.

8 §
Poltto-olosuhteet

Jätteen palamisen on polttolaitoksessa oltava mahdollisimman täydellistä siten, että kuonassa ja pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle kolme prosenttia tai niiden hehkutushäviö alle viisi prosenttia aineksen kuivapainosta. Tämän varmistamiseksi jäte on tarvittaessa esikäsiteltävä.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitos on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi 850 °C:seen mitattuna polttouunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta ympäristöluvassa määrätystä palamiskammion edustavasta kohdasta. Polttolaitoksessa on edellä mainittu lämpötila saavutettava polttoilman viimeisen syötön jälkeen.

Jos poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa poltettavan ongelmajätteen sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötila on nostettava 1 100 °C:seen vähintään kahdeksi sekunniksi.

9 §
Polttimet ja niiden käyttö

Polttolaitoksen jokainen polttouuni on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Lisäpolttimen on oltava sellainen, että se kytkeytyy toimintaan automaattisesti, kun savukaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen alle 850 °C:en, tai poltettaessa ongelmajätettä, jossa on enemmän kuin yksi prosentti orgaanisia halogenoituja aineita kloorina ilmaistuna, alle 1 100 °C:en, taikka jos lämpötila laskee alle 11 §:n mukaisesti määrätyn lämpötilan. Lisäpoltinta on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana mainittujen lämpötilojen ylläpitämiseksi ja niin kauan kuin palamiskammiossa on polttamatonta jätettä.

Käynnistyksen ja pysäytyksen aikana tai, kun savukaasun lämpötila laskee alle 850 tai 1 100 °C:en taikka jos lämpötila laskee alle 11 §:n mukaisesti määrätyn lämpötilan, lisäpolttimeen ei saa syöttää polttoaineita, jotka voivat aiheuttaa suurempia päästöjä kuin raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettujen polttoaineiden taikka neste- tai maakaasun polttamisesta.

10 §
Jätteen syöttäminen palotilaan

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa on oltava käytössä automaattinen järjestelmä, joka estää jätteen syöttämisen

1) käynnistyksen aikana, kunnes savukaasun lämpötila on saavuttanut 850 °C:tta, tai 1 100 °C:tta poltettaessa ongelmajätettä, jonka sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, taikka kunnes 11 §:n mukaisesti määrätty lämpötila on saavutettu;

2) polton aikana, kun lämpötila alittaa 850 °C:tta, tai 1 100 °C:tta poltettaessa ongelmajätettä, jonka sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, taikka kunnes 11 §:n mukaisesti määrätty lämpötila on saavutettu; ja

3) polton aikana, kun tässä asetuksessa edellytetyt jatkuvat mittaukset osoittavat, että jokin päästöjen raja-arvoista ylittyy puhdistuslaitteissa ilmenevien häiriöiden tai vikojen vuoksi.

11 §
Poltto-olosuhteiden määrääminen ympäristöluvassa

Jos polttolaitoksessa poltetaan vain tiettyihin jäteluokkiin kuuluvia jätteitä tai käytetään vain tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja ja tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta voidaan muutoin varmistua, ympäristöluvassa voidaan määrätä muista kuin 8―10 §:n mukaisista lämpötilaa tai viipymää koskevista vaatimuksista edellyttäen, ettei syntyvän polttojätteen eikä sen sisältämien orgaanisten epäpuhtauksien määrä ole suurempi kuin noudatettaessa 8 ja 9 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.

Jos rinnakkaispolttolaitoksessa poltetaan vain tiettyihin jäteluokkiin kuuluvia jätteitä ja laitoksessa käytetään vain tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja ja tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta voidaan muutoin varmistua, ympäristöluvassa voidaan määrätä muista kuin 8 ja 10 §:n mukaisista lämpötilaa tai viipymää koskevista vaatimuksista edellyttäen, että tämän asetuksen liitteessä V ilmaistuja orgaanisen hiilen kokonaismäärän ja hiilimonoksidin päästöjen raja-arvoja ei ylitetä. Jos käytössä oleva rinnakkaispolttolaitos on sellu- ja paperiteollisuuden kuorikattila, on ympäristöluvassa annettavan tällaisen lupamääräyksen edellytyksenä kuitenkin, että tämän asetuksen liitteessä V ilmaistuja orgaanisen hiilen kokonaismäärän päästöjen raja-arvoja ei ylitetä.

12 §
Päästöjen johtaminen ilmaan

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitos on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että ehkäistään sellaiset ilmaan johdettavat päästöt, jotka aiheuttavat merkittävää ilman pilaantumista maanpinnan tasolla. Savukaasut on poistettava savupiipun kautta hallitulla tavalla. Savupiipun korkeus on määritettävä ottaen huomioon, mitä ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (711/2001) säädetään ja siten, ettei toiminnasta aiheudu terveyshaittaa taikka merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

13 §
Ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot

Polttolaitos, käsittelemättömän sekalaisen yhdyskuntajätteen rinnakkaispolttolaitos tai ongelmajätteen rinnakkaispolttolaitos on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä tämän asetuksen liitteessä V ilmaistuja päästöjen raja-arvoja.

Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu rinnakkaispolttolaitos on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä tämän asetuksen liitteessä II ilmaistuja päästöjen raja-arvoja.

Päästöjen raja-arvojen noudattamisen valvomiseksi tehtävien mittausten tulokset on muunnettava 19 §:n mukaisesti.

14 §
Vesiin johdettavat päästöt

Savukaasujen puhdistuksesta syntyvän jäteveden päästäminen vesistöön on ehkäistävä mahdollisimman tehokkaasti siten kuin ympäristöluvassa määrätään. Jäteveden epäpuhtaudet mitattuna savukaasujen puhdistuksesta syntyvästä jätevedestä eivät saa ylittää tämän asetuksen liitteessä IV ilmaistuja päästöjen raja-arvoja. Jätevettä ei saa laimentaa päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitos ja sen jätteiden varastointialueet on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin joutuvat luvattomat ja ennalta arvaamattomat päästöt ehkäistään. Laitosalueen hulevesille taikka laitosalueella tapahtuvista vuodoista tai palonsammutustoimista peräisin oleville epäpuhtaille vesille on oltava allas tai säiliö, joka on riittävän suuri vesien säilyttämiseen. Jätevedet on tarvittaessa tutkittava ja käsiteltävä.

Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksen muun jäteveden kanssa tai muussa jäteveden käsittelylaitoksessa, joka ei ole polttolaitoksen taikka rinnakkaispolttolaitoksen yhteydessä, toiminnanharjoittajan on tehtävä 20 §:ssä tarkoitetut mittaukset:

1) savukaasun puhdistusprosessista syntyvästä jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

2) yhdestä tai useammasta muusta kuin 1 kohdassa tarkoitetusta jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

3) paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelyn jälkeen poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksesta.

Toiminnanharjoittajan on tehtävä tarvittavat ainetaselaskelmat määrittääkseen jätevesipäästössä olevat päästömäärät, joiden voidaan katsoa johtuvan savukaasujen puhdistamisesta syntyvästä jätevedestä, sen selvittämiseksi, noudatetaanko tämän asetuksen liitteessä IV ilmaistuja päästöjen raja-arvoja.

15 §
Polttojätteen käsittely

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnasta syntyvän polttojätteen määrää on vähennettävä ja haitallisuutta ehkäistävä mahdollisimman paljon. Polttojäte on mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä välittömästi laitoksessa tai muulla tavalla siten kuin siitä ympäristöluvassa määrätään.

Kuiva pölymäinen polttojäte, kuten kattilatuhkan sekä savukaasujen käsittelystä syntyvä kuiva polttojäte, on kuljetettava ja välivarastoitava tarvittaessa suljetuissa säiliöissä siten, että jätteen joutuminen ympäristöön estetään.

Ennen poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen polttojätteen käsittely- tai hyödyntämistapojen määrittämistä on selvitettävä eri polttojätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja haitallisuus ympäristölle. Selvityksen tulee koskea polttojätteen liukoisen jakeen ja raskasmetallien liukoisen jakeen kokonaismäärää.

16 §
Mittausjärjestelmän vaatimukset

Ennen ympäristöluvan myöntämistä on varmistauduttava siitä, että lupahakemuksessa esitetyt ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittaamiseen ehdotetut mittausmenetelmät ovat tämän asetuksen liitteen III mukaiset.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen on asennettava sellaiset mittauslaitteistot ja käytettävä sellaisia menetelmiä, joilla voidaan seurata laitoksen polttoprosessin kannalta merkityksellisiä muuttujia, olosuhteita ja päästöjä.

Valvontaviranomaisen on varmistettava, että ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen seurantaan käytettävä automaattinen laitteisto on asianmukaisesti asennettu. Valvontaviranomaisen on lisäksi varmistettava että laitteisto toimii ja että laitteistolle tehdään tarkastustestit kerran vuodessa. Kalibrointi on tehtävä rinnakkaismittauksilla viitemenetelmin ainakin kerran kolmessa vuodessa.

17 §
Mittaukset ilmaan johdettavista päästöistä

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa on tehtävä tämän asetuksen liitteen III mukaiset ilmaan johdettavien päästöjen mittaukset seuraavasti:

1) jatkuvat mittaukset seuraavista epäpuhtauksista:

a) typenoksidit (NOx), jos ympäristöluvassa on niitä koskeva päästöjen raja-arvo;

b) hiilimonoksidi (CO);

c) hiukkasten kokonaismäärä;

d) orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC);

e) suolahappo (HCl);

f) fluorivety (HF);

g) rikkidioksidi (SO2);

2) jatkuvat mittaukset seuraavista prosessin toimintaan liittyvistä muuttujista:

a) lämpötila uunin sisäseinän läheisyydestä taikka muusta ympäristöluvassa tai siinä määrätyssä tarkkailusuunnitelmaa koskevassa päätöksessä määritellystä palamiskammion edustavasta kohdasta;

b) savukaasun happipitoisuus, paine, lämpötila ja vesihöyrysisältö; ja

3) vähintään kahdesti vuodessa mittaukset raskasmetalleista, dioksiineista ja furaaneista, kuitenkin siten, että poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen ensimmäisen 12 käyttökuukauden aikana on mittaukset tehtävä vähintään joka kolmas kuukausi.

Savukaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on todennettava asianmukaisesti vähintään kerran poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen käyttöönoton aikana ja epäedullisimmiksi ennakoiduissa käyttöolosuhteissa.

18 §
Päästömittauksia koskevat erityissäännökset

Edellä 17 §:ssä tarkoitettuja mittauksia ei tarvitse tehdä seuraavissa erityistilanteissa:

1) fluorivedyn (HF) jatkuvia mittauksia, jos suolahapon (HCl) käsittelyssä on vaiheita, joilla varmistetaan, ettei suolahapon päästöjen raja-arvo ylity ja fluorivedyn päästöistä tehdään muutoin määräaikaiset mittaukset siten kuin 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään;

2) vesihöyrysisällön jatkuvia mittauksia, jos näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia;

3) suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja rikkidioksidin (SO2) jatkuvia mittauksia, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että mainittujen epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää asetettuja päästöjen raja-arvoja ja mainittujen epäpuhtauksien päästöistä tehdään muutoin määräaikaiset mittaukset siten kuin 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään.

Edellä 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyjen raskasmetallien määräaikaisten mittausten aikaväliä voidaan pidentää yhteen kertaan kahdessa vuodessa sekä dioksiinien ja furaanien määräaikaisten mittausten aikaväliä yhteen kertaan vuodessa, jos:

1) poltettava jäte muodostuu ainoastaan muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden sellaisista lajitelluista palavista jakeista, jotka eivät sovellu kierrätykseen;

2) poltettavat jätteet täyttävät jätteiden laadunhallintaa koskevien yleisesti käytössä olevien ja voimassa olevien standardien kriteerit;

3) jätteiden polttaminen on otettu huomioon jätelain 40 §:ssä tarkoitetussa suunnitelmassa; ja

4) toiminnanharjoittaja voi osoittaa luotettavasti jätteiden laatuun ja vastaavien jätteiden poltosta tehtyihin päästömittauksiin perustuen, että päästöt alittavat kaikissa olosuhteissa selvästi tämän asetuksen liitteessä II tai liitteessä V raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistetut päästöjen raja-arvot.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa mittauksista on määrättävä erikseen ympäristöluvassa. Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ympäristöluvassa on määrättävä erikseen jätteiden laadusta ja ominaisuuksista sekä mittausten aikavälistä. Viimeksi mainittua momenttia sovelletaan kuitenkin enintään vuoden 2004 loppuun asti.

19 §
Mittaustulosten muuntaminen päästöjen raja-arvojen tarkistamiseksi

Päästömittausten tulokset on muunnettava jäljempänä mainittuja olosuhteita vastaaviksi ja hapen osalta tämän asetuksen liitteessä VI tarkoitetun kaavan mukaisesti seuraavasti:

1) polttolaitosten savukaasussa (kuiva kaasu) lämpötila on 273 K, paine 101,3 kPa ja happipitoisuus 11 prosenttia;

2) öljyjätehuollosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä määriteltyjen öljyjätteiden polttamisesta syntyvässä savukaasussa (kuiva kaasu) lämpötila on 273 K, paine 101,3 kPa ja happipitoisuus 3 prosenttia.

Jos jätteitä poltetaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa hapetetussa ilmassa, mittaustulokset voidaan määrittää sen ympäristöluvassa määrätyn happipitoisuuden mukaan, jossa on otettu huomioon polttoprosessin erityisolosuhteet.

Rinnakkaispolttolaitoksen polton mittaustulokset on määritettävä tämän asetuksen liitteen II mukaisesti laskettavan kokonaishappipitoisuuden mukaan.

Ongelmajätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen päästöjen epäpuhtauksien mittaustulosten muuntamiseksi on tehtävä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu happipitoisuuden standardointi ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin epäpuhtauspitoisuus, on suurempi kuin hapen standardipitoisuus.

20 §
Mittaukset vesiin johdettavista päästöistä

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa on tehtävä tämän asetuksen liitteen III mukaiset vesiin johdettavien epäpuhtauksien mittaukset. Käsitellyn jäteveden seuranta on toteutettava ympäristönsuojelulain ja sen nojalla säädetyn mukaisesti.

Seuraavat mittaukset on tehtävä jäteveden poistopaikassa:

1) jäteveden happamuuden, lämpötilan ja virtauksen jatkuvat mittaukset;

2) kiintoaineksen kokonaismäärän päivittäiset mittaukset pistokokeina tai ympäristöluvan määräyksen mukaisesti vuorokauden ajalta otetuista virtaukseen suhteutetuista edustavista näytteistä;

3) vuorokauden päästöjä edustavan näytteen ainakin kuukausittaiset, virtaukseen suhteutetut mittaukset tämän asetuksen liitteessä IV tarkoitetuista epäpuhtauksista 2―10; ja

4) ainakin kerran puolessa vuodessa dioksiinien ja furaanien mittaukset, 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana kuitenkin ainakin kerran kolmessa kuukaudessa.

21 §
Mittaustulosten tallentaminen

Kaikki mittaustulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta valvontaviranomainen voi tarvittaessa tarkastaa, että tässä asetuksessa säädettyjä toimintaa koskevia vaatimuksia ja tämän asetuksen päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

22 §
Ilmaan johdettavien päästöjen mittaustulosten vertaaminen raja-arvoihin

Ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot eivät ylity, jos:

1) yksikään vuorokausikeskiarvoista ei ylitä tämän asetuksen liitteen V kohdassa 1 mainittuja tai liitteessä II tarkoitetuilla menettelyillä määritettyjä päästöjen raja-arvoja;

2) vuoden aikana mitatuista vuorokausikeskiarvoista 97 prosenttia ei ylitä tämän asetuksen liitteessä V olevassa 5 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitun päästön raja-arvoa;

3) yksikään puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä tämän asetuksen liitteessä V olevassa 2 kohdan sarakkeessa A tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja, tai 97 prosenttia vuoden aikana mitatuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä tämän asetuksen liitteessä V olevassa 2 kohdan sarakkeessa B tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja;

4) yksikään raskasmetallien sekä dioksiinien ja furaanien mittaustulos ei ylitä tämän asetuksen liitteessä V olevassa 3 ja 4 kohdassa mainittuja tai liitteessä II tarkoitetuilla menettelyillä määritettyjä päästöjen raja-arvoja; ja

5) tämän asetuksen liitteessä V olevassa 5 kohdan toisen luetelmakohdassa mainittuja tai liitteessä II tarkoitetuilla menettelyillä määritettyjä päästöjen raja-arvoja noudatetaan muutoin.

Päästöjen puolen tunnin ja kymmenen minuutin keskiarvot on määritettävä varsinaisen toiminta-ajan kuluessa mitatuista arvoista, joista on vähennetty tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut luottamusvälin arvot. Vuorokausikeskiarvot on laskettava näiden keskiarvoista. Varsinaiseen toiminta-aikaan ei lueta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jollei niiden aikana polteta jätettä.

Jotta 2 momentissa tarkoitettu vuorokausikeskiarvo olisi edustava, vuorokaudessa saa hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Samasta syystä vuodessa saa hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa.

Näytteenottoaikana tehtyjen mittausten keskiarvot sekä fluorivedyn (HF), suolahapon (HCl) ja rikkidioksidin (SO2) määräaikaisten mittausten keskiarvot on määritettävä 17 §:n 1 momentin 3 kohdan sekä tämän asetuksen liitteen III vaatimusten mukaisesti.

23 §
Veteen johdettavien päästöjen mittaustulosten vertaaminen raja-arvoihin

Veteen johdettavien päästöjen raja-arvot eivät ylity, jos:

1) kiintoaineksen kokonaismäärän mittaustuloksista 95 prosenttia ja 100 prosenttia eivät ylitä tämän asetuksen liitteessä IV mainittuja vastaavia päästöjen raja-arvoja;

2) raskasmetallien mittaustuloksista enintään yksi vuodessa ylittää tämän asetuksen liitteessä IV mainitut päästöjen raja-arvot tai, jos ympäristöluvassa on määrätty useammasta kuin 20 näytteestä vuodessa, enintään 5 prosenttia kyseisistä näytteistä ylittää tämän asetuksen liitteessä IV tarkoitetut päästöjen raja-arvot; ja

3) dioksiinien ja furaanien kahdesti vuodessa tehtävien mittausten tulokset eivät ylitä tämän asetuksen liitteessä IV tarkoitettua päästöjen raja-arvoa.

24 §
Raja-arvojen ylittämisestä ilmoittaminen

Jos tehdyistä mittauksista käy ilmi, että tämän asetuksen mukaiset päästöjen raja-arvot ylittyvät, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta viipymättä valvontaviranomaiselle.

25 §
Tiedottaminen

Valvontaviranomaisen on laadittava luettelo poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksista ja saatettava se yleisön saataville.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on vuosittain laadittava valvontaviranomaiselle selvitys laitoksen toiminnasta. Selvityksessä on selostettava ainakin prosessin toiminta sekä ilmaan ja veteen johdetut päästöt verrattuna tämän asetuksen mukaisiin päästöjen raja-arvoihin. Yleisöllä on oltava oikeus tutustua selvityksiin. Selvitykset on julkaistava sähköisesti.

26 §
Poikkeukselliset käyttöolosuhteet

Ympäristöluvassa on määrättävä pisin sallittu aika, jonka kuluessa puhdistuslaitteiden teknisesti välttämättömien seisokkien, häiriöiden tai vikojen vuoksi päästöt ilmaan ja veteen saavat ylittää säädetyt päästöjen raja-arvot, sekä aika, jonka päästöjen mittaamiseen tarkoitetut laitteet saavat olla poissa käytöstä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun häiriön tapahtuessa toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tai polttolinjalla ei saa missään olosuhteissa jatkaa jätteenpolttoa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos päästöjen raja-arvot ylittyvät. Tällaisten tilanteiden yhteenlaskettu kesto koko laitoksen samaan savukaasujen puhdistuslaitteeseen yhdistetyissä linjoissa saa olla enintään 60 tuntia vuodessa. Tässä momentissa tarkoitetussa tilanteessa on huolehdittava muutoin, että 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista vaatimusta noudatetaan.

Ilmaan johdettavien päästöjen hiukkasten kokonaispitoisuus ei polttolaitoksessa saa missään olosuhteissa ylittää 150 mg/m3 puolen tunnin keskiarvona ilmaistuna. Myöskään ilmaan johdettavien hiilimonoksidin ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän päästöjen raja-arvot eivät saa ylittyä. Kaikkien muiden 4 §:ssä ja 8―12 §:ssä tarkoitettujen vaatimusten tulee täyttyä.

27 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä asetus tulee voiman 1 päivänä kesäkuuta 2003.

Tällä asetuksella kumotaan yhdyskuntajätettä polttavien laitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 23 päivänä kesäkuuta 1994 annettu valtioneuvoston päätös (626/1994), ongelmajätteiden poltosta 28 päivänä elokuuta 1997 annettu valtioneuvoston päätös (842/1997) sekä öljyjätehuollosta 30 päivänä tammikuuta 1997 annetun valtioneuvoston päätöksen (101/1997) 7 §.

Käytössä olevaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen sovelletaan tätä asetusta 29 päivästä joulukuuta 2005 alkaen. Tällä asetuksella kumottavia säädöksiä sovelletaan niiden soveltamisalaan kuuluvaan käytössä olevaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen 28 päivään joulukuuta 2005 saakka. Siihen sovelletaan kuitenkin edellä todetun estämättä tämän asetuksen liitteissä erikseen mainittuja säännöksiä jo asetuksen voimaantulopäivästä.

Europan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi: 2000/76/EY, EYVL N:o L 332, 28.12.2000, s. 91

Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2003

Ympäristöministeri
Jan-Erik Enestam

Ympäristöneuvos
Markku Hietamäki

Liitteet

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.