139/2002

Annettu Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2002

Valtioneuvoston asetus avioliittoasetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty oikeusministeriön esittelystä,

muutetaan 6 päivänä marraskuuta 1987 annetun avioliittoasetuksen (820/1987) 2―4 § ja 14 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 2 § osaksi asetuksessa 832/1999, 3 § viimeksi mainitussa asetuksessa, 4 § asetuksessa 134/1997 ja 14 §:n 1 momentti asetuksessa 392/1994, sekä

lisätään asetukseen siitä mainitulla asetuksella 134/1997 kumotun 5 §:n tilalle uusi 5 § sekä uusi 5 a―5 c, 11 a ja 18 a § seuraavasti:

2 §

Jollei kihlakumppania koskevia avioliiton esteiden tutkinnassa tarpeellisia tietoja ole saatavissa väestötietojärjestelmästä, kihlakumppanin on annettava avioliiton esteiden tutkijalle vieraan valtion asianomaisen viranomaisen todistus aiotun avioliiton esteiden tutkintaa varten.

Jos kihlakumppani osoittaa, ettei 1 momentissa tarkoitettua selvitystä ole saatavissa, avioliiton esteiden tutkija voi toisen kihlakumppanin siihen suostuessa tutkia avioliiton esteet muun luotettavaksi katsottavan kirjallisen selvityksen perusteella. Avioliiton esteiden tutkija voi tarvittaessa pyytää ulkoasiainministeriön tai ulkomaalaisviraston lausunnon selvityksen luotettavuuteen ja riittävyyteen vaikuttavista seikoista sekä siitä, onko asianomaisesta vieraasta valtiosta saatavissa avioliiton esteiden tutkinnassa tarpeellisia tietoja.

3 §

Jos kihlakumppanin oikeus solmia avioliitto riippuu siitä, että avioliitto on vieraan valtion lain mukaan sallittu, kihlakumppanin on annettava avioliiton esteiden tutkijalle asianomaisen vieraan valtion viranomaisen todistus siitä, ettei kihlakumppani ole avioliitossa ja ettei aiotulle avioliitolle ole sen maan lain mukaan estettä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun todistuksen sijasta kihlakumppani, jota tarkoitetaan 1 momentissa, voi antaa avioliiton esteiden tutkijalle:

1) asianomaisen vieraan valtion viranomaisen antaman todistuksen siitä, mitä kysymyksessä olevan valtion laissa säädetään avioliiton edellytyksistä ja avioesteistä; sekä

2) 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun todistuksen.

Todistusta, jota tarkoitetaan 2 momentin 1 kohdassa, ei kuitenkaan tarvita, jos avioliiton esteiden tutkija tietää, ettei avioliitolle ole asianomaisen vieraan valtion lain mukaan estettä.

Jos 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta todistuksesta ilmenee, että avioliiton edellytyksenä on viranomaisen lupa, toisen henkilön suostumus, omaisuuden ositus aikaisemman avioliiton jälkeen, odotusaikaa koskevien määräysten noudattaminen tai muu vastaava seikka, on esitettävä selvitys myös siitä, että tällainen vaatimus on täytetty.

4 §

Jos avioliiton esteiden tutkija katsoo avioliittolain 108 §:n 3 momentin nojalla, että avioliiton esteet voidaan tutkia Suomen lakia soveltaen, selvitykseen, jonka kihlakumppanin tulee antaa avioliiton esteiden tutkijalle, sovelletaan, mitä 2 §:ssä säädetään.

5 §

Todistus, jota tarkoitetaan 2 §:n 1 momentissa ja 3 §:ssä, on voimassa neljä kuukautta sen antamisesta, jollei todistuksessa ole mainittu muuta voimassaoloaikaa.

Jos todistus on laadittu sellaisella kielellä, jota avioliiton esteiden tutkija ei ole velvollinen ymmärtämään, hän voi vaatia, että todistukseen on liitettävä virallisesti oikeaksi todistettu käännös.

Jollei vieraan valtion kanssa tehdystä sopimuksesta muuta johdu, 1 momentissa tarkoitetussa todistuksessa tulee olla Suomen tai asianomaisen vieraan valtion diplomaattisen tai konsulivirkamiehen todistus siitä, että se on asianomaisen viranomaisen antama. Todistusta tästä ei kuitenkaan tarvita, jos avioliiton esteiden tutkija tietää, että asiakirjan on antanut asianomainen viranomainen, tai jos kysymyksessä on 3 §:n 1 momentissa tai 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu todistus, jonka on antanut asianomaisen valtion Suomessa toimiva diplomaattinen tai konsulivirkamies.

5 a §

Jos kihlakumppanin oikeus solmia avioliitto riippuu siitä, että avioliitto on vieraan valtion lain mukaan sallittu, hänen on avioliiton esteiden tutkijalle:

1) kirjallisesti vakuutettava, ettei aiotulle avioliitolle ole avioliittolain eikä vieraan valtion lain mukaan estettä; ja

2) annettava avioliittolain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus.

5 b §

Avioliittolain 111 §:ssä tarkoitettua todistusta pyytävä on velvollinen antamaan avioliiton esteiden tutkijalle avioliittolain 12 §:ssä tarkoitetun vakuutuksen ja ilmoituksen.

5 c §

Kun kihlakumppanit pyytävät avioliiton esteiden tutkintaa, avioliiton esteiden tutkijan on toimitettava heille kirjallinen selostus avioliiton oikeudellisista vaikutuksista.

2 luku

Vihkiminen

11 a §

Mitä 10 ja 11 §:ssä säädetään, sovelletaan myös siihen, joka avioliittolain 112 §:ssä tarkoitetun luvan nojalla on toimittanut vihkimisen vieraassa valtiossa.

3 luku

Erinäisiä säännöksiä

14 §

Tuomioistuimen on lähetettävä oikeusrekisterikeskukselle ilmoitus seuraavista asiakirjoista, jotka tuomioistuin on rekisteröinyt:

1) avioliittolain 35 §:n 4 momentissa tarkoitettu vaatimus siitä, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen;

2) avioliittolain 43 §:n 2 momentissa, 131 §:n 3 momentissa ja 135 §:n 3 momentissa tarkoitettu avioehtosopimus;

3) avioliittolain 105 §:ssä tarkoitettu osituskirja;

4) avioliittolain voimaanpanosta annetun lain 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu pesäerotuomio; sekä

5) avioliittolain 130 §:ssä tarkoitettu puolisoiden sopimus avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista.


18 a §

Ulkoasiainministeriön ja opetusministeriön tulee tehdä väestörekisterikeskukselle ilmoitus avioliittolain 112 tai 113 §:n nojalla antamastaan vihkimisoikeudesta. Ilmoituksessa on mainittava:

1) vihkimisoikeuden saaneen henkilön nimi, henkilötunnus tai syntymäaika, virka-asema taikka ammatti- tai tehtävänimike ja asemapaikka;

2) vihkimisoikeudelle mahdollisesti asetetut ehdot tai rajoitukset; sekä

3) päätöksen antopäivä, sisältö ja voimassaoloaika.

Jos opetusministeriö on päättänyt, että vihkimisoikeus liittyy tiettyyn virkaan, toimeen tai tehtävään, ilmoituksessa on sen asemesta, mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, mainittava:

1) vihkimisoikeuden saaneen viranomaisen tai yhteisön nimi ja kotipaikka; sekä

2) virka, toimi tai tehtävä, johon vihkimisoikeus on liitetty.

Myönnetyn vihkimisoikeuden peruuttamisesta on samalla tavoin ilmoitettava.


Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002.

Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2002

Oikeusministeri
Johannes Koskinen

Lainsäädäntöneuvos
Markku Helin

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.