1323/2001

Tässä asetuksessa säädetään maksuista, joita koulutuksen ja tutkintojen järjestäjät voivat periä oppilailta, opiskelijoilta ja näyttötutkintoon osallistuvilta perusopetuslain (628/1998) lukiolain (629/1998) ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) nojalla.

Asetusta sovelletaan kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhteisön tai säätiön ja valtion järjestämässä koulutuksessa opiskelijoilta perittäviin maksuihin.

Perusopetuslain 31 §:n 3 momentissa tarkoitetussa ulkomailla järjestettävässä opetuksessa oppilaalta voidaan periä maksuja enintään 2 018 euroa vuodessa. Japanin ja Brysselin suomalaisissa kouluissa oppilaalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 8 914 euroa vuodessa.

Perusopetuslain 31 §:n 3 momentissa tarkoitetussa vieraskielisessä opetuksessa, jota yksityinen opetuksen järjestäjä järjestää opetusministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella, oppilaalta voidaan periä maksuja enintään 673 euroa vuodessa. Helsingin Kansainvälisen koulun oppilaalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 8 914 euroa vuodessa.

Perusopetuslain 33 §:n 4 momentissa tarkoitetulta oppilaalta, joka on otettu muuhun kuin perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hänelle osoitettuun kouluun, voidaan periä hänelle järjestetystä majoituksesta ja täysihoidosta maksua enintään mainittujen palvelujen järjestämisestä aiheutuvien keskimääräisten oppilasta kohden laskettujen vuosikustannusten mukaisesti. Sisäoppilaitoksessa järjestettävässä koulutuksessa mainituista kustannuksista vähennetään oppilaasta koulutuksen järjestäjälle opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen (806/1998) 5 §:n 1 momentin nojalla maksettava euromäärä. Tässä momentissa tarkoitetulta oppilaalta voidaan periä majoituspaikan ja kodin välisistä matkoista maksua enintään asianomaisen oppilaan matkoista aiheutuvien kustannusten mukaisesti.

Perusopetuslain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulta aineopiskelijalta, joka ei ole oppivelvollinen, voidaan periä opetuksesta maksua, joka on enintään 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä oppilasta kohden lasketuista vuosikustannuksista.

Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa vieraskielisessä opetuksessa, jota yksityinen opetuksen järjestäjä järjestää opetusministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella, opiskelijoilta perittävistä maksuista on voimassa, mitä 2 §:n 2 momentissa säädetään.

Lukiolain 20 §:n 3 momentissa tarkoitetulta aineopiskelijalta voidaan periä opetuksesta maksua, joka on enintään 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä opiskelijaa kohden lasketuista vuosikustannuksista.

Lukiolain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kokeesta, jossa lukion oppimäärä tai osa siitä suoritetaan oppimäärään kuuluvien tietojen ja taitojen hankkimistavasta riippumatta, opiskelijalta voidaan periä enintään 50,5 euron suuruinen maksu.

Lukiolain 18 §:ssä tarkoitetusta ylioppilastutkinnosta perittävistä maksuista säädetään erikseen.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 4 momentissa tarkoitetulle yksityisopiskelijalle järjestettävästä kokeesta voidaan periä opiskelijalta enintään 50,5 euron suuruinen maksu.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetussa ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskelijalta voidaan periä maksu, joka on enintään 50 prosenttia opiskelijakohtaisesta määrästä, joka on laskettu opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen 10 a §:n mukaisen ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnan perusteella. Muussa ammatillisessa lisäkoulutuksessa opiskelijalta voidaan periä maksu, joka on enintään 75 prosenttia edellä mainitulla tavalla opiskelijaa kohden lasketusta määrästä.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 4 momentissa tarkoitettu näyttötutkintoina suoritettaviin ammatillisiin perustutkintoihin, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin osallistuvalta perittävä kiinteä tutkintomaksu on 50,5 euroa.

Jos lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen tai näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen järjestäjä antaa opiskelijalle opiskelun edellyttämiä oppikirjoja tai muita opiskelijan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja oppimateriaaleja taikka henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja työvälineitä, koneita, laitteita, materiaaleja ja muita tarvikkeita, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle, voi koulutuksen järjestäjä periä niistä maksun enintään todellisten hankinta- tai tuotantokustannusten mukaisesti. Jos opiskelija hankkii mainitut oppimateriaalit ja tarvikkeet muuten, häneltä ei voida periä tässä momentissa tarkoitettuja maksuja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina oppimateriaaleina ja tarvikkeina ei pidetä maksuttomaan opetukseen kuuluvia opetuksen järjestämisen edellyttämiä työvälineitä, koneita, laitteita, suojavaatteita, työturvallisuussäännösten edellyttämiä varusteita, opetuksessa käytettäviä koulutuksen järjestäjälle kuuluvia materiaaleja ja tarvikkeita eikä muita vastaavia opetusvälineitä.

Tämän asetuksen 2 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppilaalta ja opiskelijalta perittävä maksu ei saa ylittää euromäärää, joka saadaan, kun koulutuksen järjestäjälle koulutuksen järjestämisestä oppilasta tai opiskelijaa kohden aiheutuneista keskimääräisistä kustannuksista vähennetään kunkin oppilaan tai opiskelijan osalta koulutuksen järjestäjälle myönnetty valtionrahoitus.

Tässä asetuksessa säädettyjen maksujen perusteina käytettäviä kustannuksia laskettaessa otetaan huomioon kustannukset, joita käytetään määriteltäessä valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettua suoritteen omakustannusarvoa.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Asetusta sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä maksuja vuodelle 2002.

Tällä asetuksella kumotaan eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista 22 päivänä joulukuuta 1998 annettu opetusministeriön päätös (1096/1998) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tämän asetuksen mukaiset maksut voidaan vuoden 2002 helmikuun loppuun asti maksaa myös käyttäen maksuvälineenä markkamääräisiä seteleitä ja metallirahoja. Tällöin euromääräinen hinta muutetaan markkamääräiseksi kertomalla se luvulla 5.94573 sekä pyöristämällä loppusumma lähimpään penniin.