1212/2001

Yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyllä selvittäjällä on oikeus palkkioon suorittamastaan tehtävästä siten kuin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 70 §:ssä ja tässä asetuksessa säädetään. Siltä osin kuin velallinen on suoritusvelvollinen palkkiosta, selvittäjällä on oikeus vaatia velalliselta ennakkoa.

Palkkiot selvittäjän tehtävästä ovat:

Jos aviopuolisot tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät hakevat velkajärjestelyä ja heille määrätään sama selvittäjä, selvittäjän palkkiota alennetaan 25 prosenttia molempien osalta.

Jos asia on erityisen vaikea tai työmäärältään erityisen laaja, selvitystehtävästä 1 §:n mukaan määrättävää palkkiota voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan korottaa. Palkkiota voidaan korottaa enintään 50 prosentilla tai erityisen painavasta syystä enemmän. Palkkion korottaminen on erikseen perusteltava.

Palkkio selvitystehtävästä määrätään enintään 50 prosentin suuruisena 1 §:n mukaisista määristä, jos asia on työmäärältään poikkeuksellisen vähäinen esimerkiksi sen vuoksi, että ehdotusta maksuohjelmaksi ei laadita tai velallisella ei ole maksuvaraa, tai sen vuoksi, että hakemukseen on liitetty maksuohjelma, joka lähes sellaisenaan voidaan vahvistaa.

Palkkio selvitystehtävästä määrätään enintään 50 prosentin suuruisena 1 §:n mukaisista määristä myös, jos selvittäjä ei ole asianajaja tai muuten selvittäjän tointa ammattimaisesti harjoittava henkilö.

Palkkion alentaminen on erikseen perusteltava.

Kun selvittäjä määrätään ennen velkajärjestelyn aloittamista, hänen palkkionsa tältä osin on enintään 200 euroa.

Kun selvittäjä on läsnä tuomioistuimen istunnossa velkajärjestelyasiassa, hän saa istuntokäsittelystä erikseen palkkion ja kulukorvauksen siten kuin yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetussa asetuksessa (359/1998) säädetään.

Jos selvittäjä huolehtii omaisuuden rahaksimuutosta, varojen tilittämisestä ja muista rahaksimuuttoon liittyvistä tehtävistä, hän saa tästä tehtävästä periä palkkiona yhden prosentin omaisuuden myynnistä saadusta rahamäärästä, kuitenkin vähintään 100 euroa.

Jos selvittäjä antaa rahaksimuuttamisen tehtäväksi toiselle, selvittäjä saa periä rahojen tilittämisestä ja muusta hänelle kuuluvista rahaksimuuttamiseen liittyvistä tehtävistä palkkiona 100 euroa, jos omaisuuden myyntihinta on enintään 35 000 euroa, ja 200 euroa, jos myyntihinta ylittää 35 000 euroa.

Palkkiot sekä suoranaiset kulut omaisuuden rahaksimuuttamisesta ja tilittämisestä otetaan omaisuuden myyntihinnasta.

Selvittäjän yleiskulut sisältyvät palkkioihin. Yleiskuluiksi katsotaan muun muassa toimistohenkilökunnan palkat sosiaalikuluineen, toimiston vuokra- ja hoitokulut, tavanomaiset vakuutusmaksut mukaan lukien eläkevakuutusmaksut, kulut toimiston koneista, laitteista ja tarvikkeista sekä toimistoon ja toimintaan sidotun pääoman vaatimat kulut ja muut kiinteät kuluerät. Myös tavanomaiset posti-, puhelin-, kopiointi- ja muut vastaavat kulut ovat toimiston yleiskuluja.

Erikseen korvattavia kuluja ovat matkakulut ja muut asiaan liittyvät suoranaiset kulut, kuten tiedoksiannot velkojille. Muusta kuin postitse tavallisella kirjeellä hoidetusta tiedoksiantotavasta johtuvat lisäkulut korvataan ainoastaan silloin, kun tiedoksianto muulla tavoin on ollut tarpeellista. Tavanomaista suuremmista kopiointikuluista korvataan enintään 20 senttiä kopiolta.

Tässä asetuksessa säädetyt palkkiot eivät sisällä arvonlisäveroa. Jos selvittäjä on arvonlisäverovelvollinen, määriin lisätään arvonlisäveron määrä.

Palkkioiden ja kulukorvausten määräämiseksi korvauksen saajan on annettava kahtena kappaleena lasku, jossa on selvitettävä:

Tuomioistuin määrää selvittäjälle suoritettavan korvauksen määrän. Samalla tuomioistuin määrää, mikä osa palkkiosta ja kulukorvauksesta velallisen on suoritettava selvittäjälle ja mikä osa suoritetaan valtion varoista.

Päätöksessä tuomioistuimen on vahvistettava erikseen palkkio ja kulujen korvaukseksi suoritettava määrä sekä selvittäjälle suoritettavan arvonlisäveron määrä.

Tuomioistuin ilmoittaa valtion varoista maksettavan palkkion ja kulukorvauksen määrän oikeusministeriön Hämeenlinnan maksukeskukselle.

Jos maksun saaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen on toimitettava maksukeskukselle voimassa oleva ennakkoperintärekisterin ote tai verokortti.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Asetusta sovelletaan palkkioihin ja kulukorvauksiin, joista esitetään lasku tuomioistuimelle asetuksen voimaan tulemisen jälkeen.